Edellinen kirjoitukseni Lapsenhylkääjä sai aikaan keskustelua. Sitäkin enemmän se sai aikaan yksityisviestejä, puheluita, viestejä ja sanottuja sanoja. Minua rohkaistiin, minua lohdutettiin, minua halattiin. Poikani sanoo minua parhaaksi äidiksi ikinä. Minun on hyvä olla nyt.

On hyvä olla, kun on ihmisiä ympärillä. Ihmisiä, jotka välittävät. Tuttuja ja tuntemattomia, uusia tuttavuuksia, vanhoja ystäviä. Tälle viikonlopulle sattui vielä minulla kesänylistysjuhlat aivan upeassa seurassa. En tuntenut sieltä juuri ketään. Mutta se ei haitannut. Ihmiset olivat ihmisiä toisilleen. Läsnä. Me kuuntelimme, itkimme ja nauroimme yhdessä elämän iloille ja suruille. Taisipa aamiaisbrunssilla istua muutama ihminen, joiden menneisyydessä on takana jo parisuhde jos toinenkin. Tarinoita riitti kerrottavaksi, niitä jaettiin, naurettiin itseillemme, halattiin ja rupateltiin. Kesäyö oli lähes yötön ja aurinko paistoi aamuun asti laskematta. Aurinkokin halusi pitää meille seuraa koko yön. Ikäänkuin kesäkin olisi halunnut tarjota meille parastaan juuri nyt tässä hetkessä.

"Minua rohkaistiin, minua lohdutettiin, minua halattiin."

Tämä sai miettimään. Ihmiset tarvitsevat ihmisiä ympärilleenIhmissuhteista-tekstissäni jo mietin aihetta. Miten ihmisiä menee ja tulee elämässä, heidän kanssaan jaetaan paljon ja he kulkevat eteenpäin, jotkut ovat läpikulkumatkalla elämässäsi ja jotkut jäävät siihen. Hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Olen ollut elämässäni yksin, masentunut ja vetäytynyt syrjään. Työntänyt ihmiset pois luotani. Mutta en enää halua tehdä niin. Nyt nautin vanhemmuudestani ja ihmisistä ympärilläni.

Vanhemmuus on todella antoisaa ja se on lahja. Mutta se ei voi olla kaikki. Lapsemme eivät voi tai saa olla ainoat ihmissuhteemme. Tarvitsemme aikuisia ihmisiä ympärillemme, keskustelemaan, antamaan tukea, nauramaan ja ohjaamaan lempeästi toiselle polulle, jos olemme menossa väärään suuntaan. On vertaistukiryhmiä, mammaryhmiä, mammakahviloita, WhatsApp-keskusteluryhmiä, harrastusporukoita, tyttöjen iltoja, bileiltoja, lukupiirejä, pokemon-tapaamisia.

On hyvä lähteä välillä pois siitä vanhemmuuden roolistaan ja olla vain oma itsensä. Ei äiti, ei isä, ei pappa tai mamma. Olla vain ihan minä. Ole sinä. Jaa tunteita, kerro tarinasi. Kun annat itsestäsi muille saat valtavasti takaisin. Saat ystävyyden. 

"On hyvä olla, kun on ihmisiä ympärillä."

Kiitos teille. Jotka olette ystäviäni. Uusia tai vanhoja. Kiitos teille, jotka olette viime päivien aikana antaneet ihanaa vertaistukea.

Elämä on tässä. Teidän kanssanne. 

Onnellisin terveisin, Etä-äiti

Kommentit (1)

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Kaunis teksti. :) Pisti itsensä introvertinkin ajattelemaan, miten samanlaisia ajanjaksoja meillä kaikilla ihmisillä varmasti on elämässämme. Kun tuntuu ettei jaksa muita ihmisiä, vaikka juuri silloin olisi oikea hetki avata elämänsä muille. 

Med venlig hilsen, Terhi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017