Minun ja etäpoikani menneisyydessä on tapahtunut surullisiakin tapahtumia, jotka osaltaan vaikuttivat siihen, että minusta tuli etä-äiti. Itselleni tapahtumat ovat olleet hyvinkin traumaattisia. Mutta miten me olemme käsitelleet yhdessä näitä tapahtumia?

Keskusteluyhteys on hyvä pitää avoimena

Olen hänelle sanonut, että aina voi kysyä ja puhua asiasta, jos hän haluaa. Aiemmin hän on osoittanut, että tietää sen, muttei ole halunnut niistä asioista puhua. Nyt viime aikoina on tapahtunut edistystä, kun hän itse on myös puhunut aiheesta. Hän on lukenut myös tekstini asiaan liittyen ja olemme keskustelleet, mitä tunteita ne ovat herättäneet ja millainen tilanteemme silloin oli. Tapahtumista lienee jo sen verran aikaa, että ne eivät ole liian kipeitä käsiteltäväksi enää kummallekaan.

Yksi pahimmista huolenaiheista varmasti kaikilla vanhemmilla tällaisessa tilanteessa on, miten kaikki on vaikuttanut lapseen. Nuorempi lapsi ei ehkä osaa sanoittaa asioita samalla tavoin mutta vanhemman lapsen kanssa voi jo keskustella enemmän vakavistakin aiheista. Haluan myös varmistaa, ettei hänelle ole jäänyt traumoja käsittelemättä tai negatiivisia tunteita kytemään pinnan alle, jotte ne eivät tulevaisuudessa käsittelemättöminä aiheuta lisää ongelmia.

Tärkeintä on pitää keskustelumahdollisuus aina avoimena, vaikka itselle asiat tekisivätkin kipeää.

Väleihimme on vaikuttanut voimakkaasti, ettemme asu yhdessä. Olemme keskustelleet tästä, myös yhdessä perheenä. Tilanne meillä on hyvä; poika ja isä puolisoineen ovat vahva perheyksikkö ja meidän välimme ovat alkaneet pojan kanssa lähentyä nyt, kun hänelle on tullut ikää lisää. Tärkeintä on aikuisena pitää keskustelumahdollisuus aina avoimena, vaikka itselle asiat tekisivätkin kipeää. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin se, mitä jokainen vanhempi varmasti toivoo ja vaalii.

Menneisyys voi myös vahvistaa suhdetta

Menneisyyden vaikeudet toki myös lähentävät. Me olemme kokeneet sen yhdessä ja olemme selvinneet siitä. Olen selvinnyt pahimmista järkytyksestä sen suhteen, että olen etä-äiti, minulla on traumaattinen parisuhde takana ja en ole pystynyt aina huolehtimaan lapsestani niin hyvin kuin olisin toivonut. Lapsellani on hyvä koti isänsä luona ja ei pidä perhetilannettaan huonona vaan oikein toimivana. Kun olemme voineet käsitellä nämä asiat, on suhteemme muodostunut entistä paremmaksi.

Uskon, että voin selvitä mistä vain, kun tällaisestakin on jo selvinnyt.

Mikään tapahtunut ei onneksi meidän tapauksessamme estä sitä, että nyt voimme olla läheisiä ja vahvistaa suhdettamme edelleen. Vanhemmaksi kasvanut lapsi osaa käsitellä tapahtuneita ja olla avoin myös negatiivisista tunteistaan asiaan liittyen.

Me selvisimme. Uskon, että voin elämässä selvitä lähes mistä vain, jos tällaisestakin olemme selvinneet ja vielä todella hyvin.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017