Joskus minulta kysytään, miksi paasaan etä-äitiydestä. Minäpä kerron miksi: 

Tein kyselyn, minkälaisia kommentteja etä-äidit ovat saaneet. Ihan oikeassa elämässä, oikeissa tilanteissa. Minkälaisia ennakkoluuloja ovat kohdanneet. Minkälaista vihapuhetta saaneet osakseen.

Tulos on tosi karu. Ja raju. Se kertoo omaa tarinaansa. Kyllä. Kyllä meihin suhtaudutaan vielä todella törkeästikin. Keräsin kyselystäni muutamia kertomuksia tähän tekstiini.

Jokaikinen tarina on oikeasti tapahtunut. 

 

Huorat

"Hullu, huora, sekopää. Lapset kokonaan pois tällaiselta."

Tämä äiti se haluaa vain rellestää ja huorailla kaupungilla, ja toivoisi ettei lapsia olisi edes olemassa.

Erästä äitiä pidetään kaupungissa roskasakkina, joka ei välitä lapsistaan.

Yksi etä-äiti on itsekeskeinen huora, joka hylkäsi lapsensa, että voi bilettää rauhassa.

 

Todella moni etä-äiti on saanut kuulla olevansa huora. Siis sellainen nainen, joka myy seksiä rahasta. Sitähän se tarkoittaa? Tuskin kuitenkaan näin tosi elämässä on. Huora on voimakas sana, johon liittyy paljon häpeällisyyttä, tahraisuutta ja tuomitsevuutta. Sellaisen kuuleminen sattuu ihan oikeasti. Sillä voi loukata IHAN OIKEASTI.

 

Hullut mielisairaat ja päihdeongelmaiset

Suora lainaus eräältä etä-äidiltä: Työkaveri sanoi "en tiennytkään että sulla on joku mielenterveyden ongelma kun lapset eivät jääneetkään erossa luoksesi. Vaikka oikea syy meillä oli se että isällä paremmat tukiverkot ja lasten arki jäi muuttumattomaksi."

Toisessa tapauksessa äidin tuttavilta oli tiedusteltu, että mikäs äidissä on oikein vikana, kun lapsi asuu isällään. Että onko päihde- vai mielenterveysongelmia. Koska eihän kukaan päädy etä-äidiksi vain siksi, että lapsen totutut kuviot säilyisivät. Usein näissä tilanteissa kommentin antajat eivät edes haluakaan tietää tosiasiallisia olosuhteita tai perheen sisällä tehtyjen päätösten taustalla vaikuttavia asioita.

Yhtä äitiä on kutsuttu alkoholistiksi, hulluksi ja mielisairaaksi. Eräällä toisella tilanne äitiyi niin pahaksi, että joutui tekemään kunnianloukkaussyytteen, koska syyttely ja nimittely sekä mustamaalaaminen kävi niin rajuksi.

Yhdessä tapauksessa äiti oli saanut kuulla, että on niin hullu, pitäisi häneltä ottaa nykyiset lähilapsetkin pois.

 

On törkeää kutsua toista mielenterveyspotilaaksi tai hulluksi ilman perusteita. Ja vaikka olisikin perusteita, ei toista ihmistä saisi nimitellä tällä tavoin. On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat sairaita mieleltään ja tarvitsevat apua. Tällainen törkypuhe myös loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan sekä samalla satuttaa todella paljon etä-äitejä, jotka saavat tällaista kuulla. Jos taustalla on esimerkiksi vielä äidin masennus, voi tämän kaltaisella puheella olla hyvinkin vahingolliset seuraukset.

 

Lapsenhylkääjät ja äidit jotka eivät lapsiaan ansaitse

Oma kertomukseni siitä, että minua kutsuttiin lapsenhylkääjäksi, on joskus saanut kritiikkiä siitä, että se oli vain yksittäistapaus. Ei valitettavasti ole. Lähestulkoon jokainen etä-äiti, joka vastasi kyselyyni, mainitsi kuulleensa tämän. Tosin oli joukossa niitäkin, jotka hämmästelivät, että todellako näin voidaan äitiä kutsua lapsiensa hylkääjäksi. Kyllä valitettavan usein voidaan.

Monet ovat saaneet kuulla, etteivät oikeasti ole edes lapsiaan halunneet, tai olisivat halunneet pojan tytön sijaan tai toisin päin. Ovat olleet tyytymättömiä lapsiinsa ja hylänneet heidät siksi. Eräs on kelvoton ämmä, joka ei halunnut omia lapsiaan.

Toiselle on sanottu, että helppoahan sitä nyt on elää menetetty nuoruus, joka meni äitinä ollessa, kun nyt on hylännyt lapsensa ja saa tehdä mitä haluaa.

"Etkö sinä häpeä edes, kun noin hylkäsit lapsesi?" kuuli eräs etä-äiti. Toiselle sanottiin, että tulet varmasti hylkäämään nyt tämän uuden vauvasikin, miksi edes teet lapsia.

"Monet meistä kuulevat, ettemme ansaitsekaan olla edes äitejä, kun näin olemme lapsemme hyljänneet.

 

Monet meistä kuulevat, ettemme ansaitsekaan olla edes äitejä, kun näin olemme lapsemme hyljänneet. Kun etä-äitiyteen liittyy niin paljon jo ihan omasta takaakin häpeää ja pahaa mieltä, nämä kommentit satuttavat todella paljon.

 

Huonot äidit

Ja jos ei sitten enää muuta keksitä, sanotaan, että huonoja äitejä me nyt ainakin olemme. Asumme erillään lapsistamme. Elämme omaa elämäämme, emme välitä mistään muusta kuin omasta navastamme. Toiset osaavatkin kasvattaa lapset paremmin kuin tällaiset huonot äidit.

Erään äidin kuulemma kannattaa katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä, kun lapset eivät halua äidinsä luona asua. Minkälainen äiti sellainen oikein edes on? 

Yksi äiti kertoi minulle, että häneltä oli tuntematon nainen kysynyt suoraan ja henkilökohtaistesti, että kuinka äiti voi vihata lapsiaan noin paljon? Kun asuu lapsistaan erillään.  Tämä äiti voi todella huonosti näiden kommenttien jälkeen.

 

Monet meistä olemmekin joutuneet hakeutumaan myös sairaanhoidon piiriin pahan mielen ja ahdistuksen takia, koska ulkopuolelta tulleet syytökset ovat olleet niin rajuja.

 

Huono äiti- stigma elää ja voi hyvin meissä etä-äideissä. Onko ihme, että haluan puhua näistä asioista kovaan ääneen?

 

Tässä olen toki kerännyt nyt vain negatiivisia kokemuksia etä-äitiydestä ja siitä, minkälaista ennakkoluuloilmapiiriä ympärillämme on. Mutta kyllähän tämä kertoo surullisen selkeästi siitä, että etä-äitiys on jotain paheksuttavaa.

Voimia kaikille etä-äideille ja etävanhemmille!

 

Tämän kirjoituksen aihe on lukijatoivomus.
 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

Anni65
1/9 | 

Minua jppa lastensuojelu haukkui äkkiarvaamaton ja vaarallinen, kun minut oli ajettu ja ahdistettu nurkkaan, kun haukuin lastensuojelun. Minulla ei ole kans tukiverkkoa olemassakaan. Olin kolmivuorotyössä sairaalassa ja loppuun uupunut kaikesta kaltoinkohtelusta.

Vierailija
2/9 | 

monikaan ei tajua eikä ymmärrä mielenterveys ongelmia,eikä masennusta,kuka vaan voi sairastua esim skitsofreniaan ja masennukseen ja voi joutua jopa ennenaikaiselle eläkkeelle,ei se silti saa ihmisarvoa alentaa,vaikka se valitettavasti on niin että joutuu ns alemmaksi kansalaiseksi,kokemusta on

satuvee
3/9 | 

Mulla ois tällainen ihan vilpittömässä mielessä kysytty kysymys, minkä vois kysyä varmaan jokaiselta vanhemmalta, että koetko, että oot joskus valinnu jonkun toisen sun lapses sijaan? Esimerkiks miehen tai ittes? Ei oo pakko vastata jos et koe halua avata asiaa :) Mutta siis oon kovasti miettiny tätä että mitä se etävanhemmuus merkitsee, ja mikä siihen johtaa. Hienoo että uskallat ottaa aiheen esiin.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Hei satuvee!

Kyllä olen valinnut montakin kertaa, ja olen siitä avoimesti kertonutkin. Ensimmäisen kerran olin tuhoisassa parisuhteessa ja lapsi jäi taka-alalle. Toisen kerran sain vauvan, ja uusi perheemme muutti kauemmaksi, ja isompi lapsi toivoi saavansa jäädä isänsä luokse. Tässä tekstissä tulleet esimerkit ovat paljolti äideiltä, jotka ovat syystä tai toisesta, esimerkiksi oman pahoin voinnin takia, jääneet etä-äideiksi, kärsivät siitä, haluaisivat olla lastensa kanssa, mutta eivät voi, ja sitten kuulee vielä tällaisia kommentteja.

JOkainen tarina on uniikki ja tilanteet ovat erilaisia.

Kiitos kysymyksestäsi.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

satuvee, oletko itse äiti? Kysymyksesi on tosi mustavalkoinen. Minä olen ns. ydinperheen äiti ja silti olen valinnut monta kertaa itseni lasteni edelle, ja kyllä, poden niissä tilanteissa syyllisyyttä. Mutta jokainen ihminen on myös itsekäs olento. Sen tiedostaminen sattuu ja tekee kipeää, mutta se on osa tätä taivallusta täällä. Ensimmäisen kerran valitsin itseni, kun esikoinen oli 1v 3kk vanha, ja minulla oli tunne, että pakko päästä tekemään opinnot loppuun juuri nyt. Pistin lapsen päiväkotiin ja tunsin käsittämätöntä vapauden ja syyllisyyden sekoitusta lähtiessäni luennoille. Sittemmin olen tehnyt pieniä ja suuria valintoja, joissa olen pistänyt oman itseni lasten edelle: Ostanut pikaruokaa illallispöytään, mennyt välillä "töihin lepäämään" vaikka olisin voinut olla heidän kanssaan kotona vielä enemmän, lähtenyt miehen kanssa elokuviin tai aikuisten juhliin ja jättänyt ikävää itkevät taaperot isoäidille, ostanut joskus uuden lelun sijaan itselleni kampaamokäynnin, jäänyt la-aamulla sänkyyn makaamaan ja antanut lasten heilua keskenään miten taitavat. Huutanut heille usein täysin turhaan oman väsymyksen takia, on jäänyt urheilutreenit väliin kun en ole jaksanut lähteä kuskaamaan. Olen riidellyt heidän isänsä kanssa heidän kuullen, kirosanoja säästelemättä.

Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkälti. Näin kirjoitettuna ei kauniilta kuulosta, mutta silti yritän 90% :sesti valita aina heidän tarpeensa ennen omiani. Ihminen on silti niin paljon muutakin kuin vain äiti tai isä.   

Julmamaailma
6/9 | 

Lasten biologinen isä lähti muutama vuosi sitten, meni naimisiin Ja sai lapsen. Lapset asuivat tuolloin minulla. Kukaan ei syyttänyt huonoksi isäksi tai kyseenalaistanut hänen isyyttään. Olin itse tuolloin vihainen, mutta asiasta olen yli päässyt.

Tapasin miehen, ja hän asui minun Ja lasteni kanssa vuosia. Erosimme. Minulla on työmatkaa vajaa 70 km, vuorotyö. Päädyimme lasten biol. isän kanssa siihen, että lapset muuttivat hänen luokseen. 2 tasapainoista aikuista ja tasaisempi arki. Parempi tukiverkosto, enemmän tilaa lapsille jne.

Oma äitini syyttää minua lasten vihaajaksi, lasteni hylkäämisestä ja kovasydämisyydestä. Sattuu sieluun, ja olisi kiva saada tukea eikä syyttelyä.

Onneksi mun lapsilla on ok isä ja maailman paras äitipuoli.

Perhe on paras
8/9 | 

Kyllä osa noista arvostelevista kommenteista osuu oikeaan. Kuten sanottu, kaikki tapaukset ovat erilaisia. Ei voi sanoa, että kaikki etä-äidit olisivat niin hyviä äitejä.

Vierailija
9/9 | 

Oma lapseni sijoitettiin pähdeongelmaiselle isälleen, joka ei ollut lapsen kanssa ollut juurikaan tekemisissä aiemmin, kun lapsi oli 16v. Syy sijoitukseen oli se, että lapsi käytti itse päihteitä, ei käynyt koulua, ei hoidattanut perussairauttaan, ja karkasi sijoituspaikasta, jossa hänelle oli juuri tehty hyvät suunnitelmat kuntoutusta, koulunkäyntiä ja sariautensa hoitoa varten. 

Lapsi halusi itse isälleen, eikä missään nimessä minun, äidin luokse, sillä minun luonani olisi joutunut ottamaan hoitoa vastaan, sitoutumaan ongelmiensa ja sairautensa hoitoon, käymään koulua, pysymää päihteistä erossa jne. Isä paukutti henkseleistään ja levitti juttua samalla kuinka huono äiti olen, ja kuinka lapseni minua vihaa, samalla, kun itse osti tälle tupakat ja alkoholit, ja lapsen alaikäisille kavereille myös. Lastensuojelu siis sijoitti lapsen isälle, koska eivät "enää voi tehdä mitään muuta, kun eihän se lapsi pysynyt edes sijoituspaikassa"

Minulle annettiin ohjeeksi kytätä isää, ja tehdä ls-ilmoituksia hänen toiminnastaan. Voisin kuulemma vakoilla hänen asuntonsa pihalla, ja seurailla lasta autolla matkan takaa viikonloppuöisin, ja jos jotain tapahtuisi, niin ilmoitusta häkeen. Voiko mikään asia maailmassa olla enää enemmän viturallaan? Kysyn vain.

Eli minulta "otettiin lapsi pois" siksi, että olin liian hyvä vanhempi. Voitte varmaan arvata miltä nykyään täysi-ikäisen lapseni elämä näyttää nyt... Ja kenen vika ja syy? No kenenpäs muun kuin minun!

Ainoa hyvä asia tässä on se, että lapsi ei sentään itse syytä minua, eikä moiti. Sen tekee kyllä ympäristö tehokkaasti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017