Lastenhuoltolain uudistuksessa, joka aiotaan panna täytäntöön vielä tämän hallituskauden aikana, puhutaan vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta. Mutta vain puhutaan, muutosta vieraannuttamisen kriminalisoimiseksi eli sen muuttamista rikolliseksi toiminnaksi ei ole tulossa.

Miksi vieraannuttamista ei kriminalisoida?

Viime vuoden lopulla julkaistun Oikeusministeriön työryhmän mietinnön "Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain muutostarpeet"  kohta 2.1.2. käsittelee huoltokiusaamista ja vieraannuttamista. Lakia halutaan terävöittää niin, ettei toinen vanhempi estä toista näkemästä lasta. Ongelmallisena kuitenkin nähdään, että on vaikeaa tunnistaa, mikä on oikeaa vieraannuttamista.

Koska on vaikea tunnistaa vieraannuttamista, ei sitä lakiuudistuksessa aiota kriminalisoida.

Ja koska on vaikea tunnistaa vieraannuttamista, ei sitä lakiuudistuksessa aiota kriminalisoida. Laissa sanotaan, että kaikenlainen henkinen väkivalta lasta kohtaan on tuomittavaa, mutta vieraannuttamista ei mainita henkiseksi väkivallaksi. Syynä tähän on, että rajan vetäminen, mikä on vieraannuttamista ja mikä ei, on vaikeaa.

Ja näiden vaikeuksien takia vieraannuttaminen kyllä mainitaan lausunnossa, mutta se jääkin siihen.

Mietintö sanoo: "Lakiin esitetään uusia säännöksiä muun muassa huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen." Hienoja sanoja, mutta jos vieraannuttamista ei mainita kyseiseksi väkivallaksi, ei siitä voida myöskään tuomita. Ja on toki hienoa, että vieraannuttaminen edes mainitaan mietinnössä, mutta se tulisi ehdottomasti ja yksioikoisesti myös kriminalisoida, jotta siihen voitaisiin puuttua oikeilla lainopillisilla keinoilla.

Jos vieraannuttamista ei mainita väkivallaksi, ei siitä voida myöskään tuomita.

Jo vuonna 2012 eduskunnassa tehtiin kirjallinen kysymys vieraannuttamisen kriminalisoimisesta.

Vastaus kysymykseen oli: "Vieraannuttamisen kriminalisointi tai muut rikosoikeudelliset toimenpiteet eivät ole parhaita keinoja perheoikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Rikosprosessi on omiaan kärjistämään vanhempien välistä riitaa entisestään, mikä puolestaan vaikuttaa haitallisesti lapseen." 

Eli siis katsottiin, että kriminalisointi on äärimmäinen keino, koska se vaikuttaisi haitallisesti lapseen. Miten paljon vähemmän sitten vaikuttaa haitallisesti lapseen, jos toinen vanhempi ei enää näe ollenkaan lastaan ja lapsi saadaan jopa vihaamaan toista vanhempaansa? Kirjoitin jo aiemmin vieraannuttamisen väkivaltaisista vaikutuksista lapseen. Vastaus kirjalliseen kysymykseen on minusta älytön ja perustelut vähintäänkin oudot.

Vaikea määritellä, joten ei tehdä mitään?

Samainen vastaus jatkaa: "Vieraannuttamisen kriminalisointi olisi muutoinkin vaikeaa, sillä -- tunnusmerkistön tulee olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Vieraannuttamista on kuitenkin vaikea määritellä selväpiirteisesti --"

Eli koska sen määrittely on vaikeaa, ei tehdä sitä ollenkaan?

Eli koska sen määrittely on vaikeaa, ei tehdä sitä ollenkaan? Voisin verrata perustelua raiskaustapauksiin. Niissäkin oikeus usein näkee vaikeaksi määrittää, missä kulkee seksiin pakottamisen raja. Silti raiskaus on tekona ehdottomasti kriminalisioitu, tietenkin. Miksi juuri vieraannuttamisessa rajan vedon vaikeus estää kriminalisoinnin? Vastaus myös sanoo, että vieraannuttamisen tapahtuminen on vaikea osoittaa toteen. Kun se on niin vaikeaa, ei siis kriminalisoida sitä. Tämä perustelu on suoraansanottuna todella typerä. Näihin samoihin perusteluhin nyt kuitenkin kallistui myös uusi lakiuudistusehdotus.

Työryhmän mietintö sanoo, että vanhempia halutaan ohjata muihin keinoihin, kuten perheneuvontaan ja sovitteluun. Jos vieraannuttaja ei kuitenkaan niihin tule, ei tilanne etene mihinkään. Ja usein huoltokiistoissa sitten päädytäänkin siihen, ettei lapsen kannata asua molemmilla vanhemmillaan tasavertaisesti, koska tilanne heidän välillään on niin riitainen. Ja se on riitainen siksi, koska vieraannuttamista on tapahtunut.

Ei ole mitään keinoja lopettaa vieraannuttamista, koska rikosta lain mukaan ei ole tapahtunut.

Tämä noidankehä perusteluissa ja käytännön toimissa on älytön. Tilanne kyllä jollain tasolla tunnistetaan, mutta ei haluta lähteä muuttamaan mitään, koska se on niin vaikeaa.

Eli mitään ei tehdä?

Lapsen henkinen pahoinpitely on rangaistava teko. Sitä ei millään tasolla hyväksytä, mutta tällä ei ole mitään merkitystä käytännössä vieraannuttamistapauksissa, jos oikeusistuimella ei ole välineitä langettaa tuomiota vieraannuttamisesta henkisenä väkivaltana.

Lastensuojelu ei voi tässä tilanteessa kuin vain toivoa, että vanhemmat oppisivat sopimaan yhteisen lapsen asiat. Mutta mitä toinen vanhempi voi tehdä toisen ollessa yhteistyöhaluton? Henkinen väkivalta on rikos, mutta käytännössä sen määritteleminen vieraannuttamistapauksissa siis tyssää lakipykäliin, joita ei olla uudistamassa. Lapsen oikeuksia rikotaan vieraannuttamisessa räikeästi, mutta tätä ei nähdä tarpeeksi isona syynä lähteä muuttamaan lainsäädäntöä.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

Kommentit (1)

3 naperoa

Vieraannutamisen ei haluta puuttua, koska Suomessa on vallalla ns. yksinhuoltajajärjestelmä.
Viranomiset itse osallistuvat lasten vieraannuttamiseen tukemalla toista vanhempaa yksinhuoltajuutta ja mnmitapaamisoikeutta. Tarkoitus on katkaista lasten ja nuorten suhteet tuttuihin ja tärkeisiin ihmisiin. Tällöin yksin lapsista huolehtiva vanhempi voi vapaasti laimnlyödä lasten hoivaa ja huolenpitoa keneenkään puuttumatta asiaan!
Usein yritetään tilanteesta lavastaa riitainen vaikka ainoa tarkoitus on huolehtia ja pitää suhteet lapsiinsa. Näyttää siltä toinenen vanhempi voi vapaasti henkisesti nujertaa lapsistaan välittävän vanhemman.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017