Kuva: Panu Pälviä

Kun nousin kymmenettä kertaa vessaan, mahan kouristellessa ja pahan olon vyöryessä yli vartaloni, en enää katsonut kelloa. Tiesin, että kohta lapsi heräisi. Lapsella oli ollut vatsatauti aiemmin viikolla. Kaikki perheissä elävät tietävät, että on aikamoista sattuman kauppaa, jos ei itsekin saa lapsen oksennustautia. Minä sain. Koko yö oli mennyt valvoessa kipeän vatsan kanssa.

Tällä viikolla olen lapseni kanssa, ja kuten aina, yksin. Kun hän aamulla kiipesi viereeni ja halasi ja oksennus meinasi purkautua suustani ryöppynä sängylle, huokaisin ja halasin takaisin. "Huomenta rakas."

Tästä tulisi pitkä päivä.

Eräs äitikaverini sanoi äitiyslomalla ollessaan, että vanhemmuudessa ei jaella mitään sairaslomia. Kun oli lapseton ja töissä, olihan se helppoa käpertyä sänkyyn sairastamaan, työt odottivat kyllä. Töistä riippuen suurin voimanponnistus saikulla oli saikkutodistuksen hakeminen; joka paikassa ei sitäkään heti vaadita.

Miten helppoa.

Tässä hommassa ei jaella sairaslomia. Vaikka perheessä olisikin kaksi aikuista, on toinen melko varmasti töissä, tai itsekin kipeänä. Ja lapsi on silti hoidettava. Olit kipeä tai et. Lapsi ei kysele, onko sinulla sairasloma päällä. Hän tarvitsee silti huolenpitoa, ruokaa, unta ja aikaasi.

Tänään laitoin epätoivoissani jo viestin lapseni isällekin. 

Kesällä tilanne meni ihan uusiin sfääreihin, kun olimme molemmat poikani kanssa vatsataudissa. Tuli useamman kuin kerran mieleen, että voi kun olisi joku, joka voisi hoitaa välillä lasta. Myönnän, tänään laitoin epätoivoissani jo viestin lapseni isällekin. Voi, kun voisit auttaa.

En voi olettaa, että toinen pääsee tilanteesta kuin tilanteesta hakemaan lapsemme, jos on minun vuoroni häntä hoitaa. Mutta kun kyyneleet valuvat samaa tahtia, kun maha möyrii kipeänä, toivoo edes jonkin pelastavan oljenkorren ojentuvan luokseni.

Joskus yksinolo iskee kovempaan kasvoihin kuin jollain toisella kertaa.

Joskus yksinolo iskee kovempaan kasvoihin kuin jollain toisella kertaa. Tällä kertaa se löi aika kiivaastikin. Mutta itkin itkuni, kuivasin kyyneleeni, raahauduin sohvalle ja katsoin, kun lapseni leikki leikkejään. Onkohan lapsilla jokin erityinen tuntosarvi, jolla tietää, että tänään ei kannata leikkiä liian rajusti tai vaatia liikoja?

Päivä meni kuitenkin ihan hyvin. Nyt illan saapuessa huokaan helpotuksesta.  Kyllä, onneksi lapsi menee nukkumaan. Pääsen käpertymään sänkyyni kipeän mahani kanssa ja pitämään huolta vain itsestäni. Kunpa saisin nukuttua tänä yönä. Huomenna on taas uusi päivä pitää huolta rakkaasta.

Me olemme arjen supersankareita, kuten Shitty is the new black -bloggari kirjoittaa: Aiemmin ihmettelin ja kyselin äideiltä, kuinka h*lvetissä he pystyvät pitää huolta lapsesta/lapsistaan kun ovat itsekin kipeänä? En ymmärtänyt. No, nyt tiedän vastauksen: Koska on pakko.

Lue myös: Eronneena pahinta on, kun ei voi jakaa arjen iloja toisen kanssa

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

E86797
1/3 | 

Just ääneen toivoin pienen kolmikuisen tytön äitinä että voi kun itse saisi vauvan syntymästä kolme vuotta eteenpäin immuniteetin kaikkia virustauteja vastaan. Nyt tavallista flunssaa kuumen kera potiessa ja nuhaista vauvaa hoitaessa osaa todella arvostaa toista aikuista, eihän isä tässäkään tilanteessa voi mun puolesta imettää. Mutta aamulla hän voi tuoda kupin kahvia sänkyyn.

Myst
2/3 | 

Mun mielestä ei pidä valittaa jos on kipeä ja on lapsia. Se on elämää eikä kukaan ole luvannut tämän elämän olevan helppoa. Itsekin sairastanut useasti kahden lapsen yh-NA lasten kanssa. Kyllä. Itkettiin, yrjöttiin, koitettiin katsoa leffoja yhdessä että paha olo unohtuu. Kyllä. Oli rankkaa, varmasti myös lapsille kun äiti ykää kilpaa heidän kanssaan. Mutta niin ihanaa silti olla vaan yhdessä. Ne pari päivää kaaosta yhdessä kärsien ja sitten taas elämä jatkuu. Ikinä en olisi tahtonut että lapset lähtisi siitä hoitoon jonnekin. Se kuuluu elämään. Ylämäet alamäet mutta lapsetkin oppii että yhdessä siitä selvitään. Ja olihan se hellyttävää kun lapsi sitten toi eräänä iltana ämpärin sängyn viereen ihan vaan siltä varalta jos paha olo yllättää. Ettei minun tarvitse pimeässä vessaan juosta. No onneksi olot oli silloin jo ohi ja tämän huomionosoituksen jälkeen nukahdin hymyillen. Toki kauppa-apu on tarpeen kun kaikki sairastaa. Kauppaan ei silloin pääse millään.

:)

Kyllä mä vaan olin kiitollinen isovanhemmille, jotka haki lapset (3v ja 2v) heille hoitoon mun sairastaessa mahatautia. Ei siinä voi kunnolla lapsia hoitaa ja haluan, että lapset saavat hyvää hoitoa ja huolenpitoa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017