Kaikkihan sen tietää.

Sen tunteen.

Vaaleanpunainen kupla.

Kaikki tuntuu jotenkin niin..helpolta. Ihanalta. Mahtavalta. Kevyeltä.

Lasten huutokin on jotenkin suloista. Sotkeva teini on jotenkin supersöpö. Uhmaikää lähestyvä lapsi niin rakas.

Ruoka maistuu paremmalle.

Ilmassa tuoksuu jokin hyvä.

Kukat ovat tänään jotenkin niin erityisen värikkäitä ja kauniita.

Hymyilyttää maanantaiaamuna ruuhkajunassa, vaikka väsyttää.

Väsyttää, koska on valvottu koko yö.

On valvottu koko yö, koska suuteleminen tuntui vain niin hyvältä. Oli pakko saada koskettaa ihan joka kohtaa. Ei malttanut nukahtaa, koska ei vaan voi. Koska on niin ihanaa. Pitää saada nauttia ihan joka sekunnista.

Vanha biisi, joka kertoo että kello ei kulje millään jos toinen ei ole luonasi, ja sitten kun on, niin kellon viisarit juoksevat hurjaa vauhtia, konkretisoituu elämässäsi.

 

Niin.

Ihastuminen. Rakastuminen.

 

Se on sitten jännä tunne. Monet tutkimukset kertovat selvää kieltänsä siitä, että aivoissa rakastumisen tila on täysin erilainen kuin normaali olotila. Onhan se ja juuri sitä!

Leijut, naurat, hymyilet, hehkut sadan metrin päähän.

Kuljet kaupassa hyräillen ja tavaroita kevyesti koriisi asetellen. Muut kaupassaolijat näkevät sen: ahaa,taas yksi näitä. Jonot ei haittaa, annat tilaa, autat mummoa ylähyllyn tavaroiden kanssa. Kiukuttelevat, nälkäiset lapset kassajonossa ovat jotenkin ekstrasöpöjä tänään.

 

Tässä taas tällainen, vastarakastunut.

Kuplassaan.

 

Ei auta järkeilyt tai realiteettien esiintuominen. Ette tunne kovin hyvin, tiedätkö tästä toisesta edes yhtään mitään, oletteko edes sopivia toisillenne?

Tottakai me ollaan! We are ment to be! Olen koko elämäni etsinyt juuri tätä yhtä ihmistä! Missä se olikaan luuraillut kaikki nämä vuodet! Nyt elämä on saanut jonkin järjen ja on jengoillaan. Maailmassa on rauha ja tulevaisuus on kaunis.

Mutta rakastuminen ja rakkauden alkuhuuma on kauhean stressaavaakin. Kaikki on niin intensiivistä ja ihanaa, että hengästyttää. Normaali arkea on vaikea elää, kun koko ajan vain miettii sitä toista. Haluaa sen toisen kosketusta, kroppaan sattuu, kun haluttaa niin paljon saada se toinen taas viereen. Töistä ei tule mitään ja lasten kanssa on vaikea keskittyä yhtään mihinkään.

Odottaa, milloin se lasten nukkuma-aika tulee, että pääsee viestittelemään taas. WhatsApp laulaa ja käsiin särkee tämä hullu tekstailu. Tulee kirjoitettua enemmän kuin koko viime vuoden aikana yhteensä. Akku kuluu ja kännykkä on latauksessa yötä päivää. Koko ajan on niin ylivirittyneessä tilassa, että ei voi oikein edes nukkua tai rauhoittua. Niin, ihan kuin olisi stressaantunut, ahdistunut tai väsynyt.

Vastarakastuneena seksi tuntuu paremmalle ja toisen kosketus saa heti kiihottumaan. Vaikka sen tiedostaa, ettei se tule jatkumaan loputtomiin, ei siitä välitä.

Ja ei pidäkään välittää.

Rakastumisen tunne on ainutlaatuinen. Toinen on ihana, ja rakastelu on upeaa. Yhdessä unelmoidaan tulevista romanttisista lomamatkoista ja kynttiläillallisista rannalla. Katsotaan leffoja sylikkäin ja syödään karkkeja toisen kädestä.

Silitellään toista kunnes nukahdetaan.

Suudellaan kirjaimellisesti aamunkoittoon.

Kyllä sellaisesta tunteesta kannattaa nauttia. Arki ja elämä on ihan tarpeeksi stressaavaa ja tavallista, että kehotan kyllä nauttimaan täysin siemauksin, jos pääsee olemaan vastarakastunut.

Se tuo elämään sitä pientä luksusta. Joka ei maksa mitään.

Kuka sellaista ei haluaisi?

Unohdetaan se, että se loppuu aikanaan.

Nautitaan tästä hetkestä.

 

Kirjoitin myös runon tälle uudelle ihmiselle elämässäni: Suudelma Piritorilla

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

 

Kommentit (4)

Eeva

Oiiiii, ihanaa, että olet rakastunut. Kuvaat tuota hullua ihanuutta hyvin!

Toivottavasti osaat pitää varasi, etkä solmi mitään pysyvää ihan heti. Vaikka turha siitä lienee sinua muistuttaa, sinulla on kokemusta. Siis nauti onnesta :)

Larlittan

Rakastuminen on juuri arjen ylellisyyttä ja joskus voi käydä niinkin hullusti ettei se lopukaan. Että vielä monen yhteisen vuoden jälkeen on edelleen onnesta soikeana toisen läsnäolosta. Että miettii katse vaaleanpunaisena, että miten on mahdollista, että kävi näin. Että kaikista maailman ihmisistä löytyi tämä, joka tuntuu kaikin tavoin niin oikealta ettei sille meinaa löytyä sanoja.

Minulle kävi näin ja sama kohtalo voi odottaa sinua, sanokoot kyynikot mitä tahansa. Että tuo kaikki ei lopukaan aikanaan, vaan romanttisten lomamatkojen ja kynttiläillallisten jälkeenkin keveys jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

M31v

Paha mennä sanomaan miltä se tuntuu. Mutta kuulostaa ristiriitaiselta. No jospa se sieltä vielä tulee.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017