Noin kuukausi sitten irtisanouduin vakituisesta työstäni ilman tietoa uudesta työpaikasta. Miksi ihmeessä ja mikä tilanne on nyt?

Koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se lyhyesti. Pidempi versio tulee seuraavassa.

Jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa?

Minulla on aina, ihan joka asiassa, yksi periaate: jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa? Meillä on vain tämä yksi elämä ja jos puhutaan töistä, siihen menee vielä päivittäin ihan tolkuttoman iso määrä aikaa. Jos se ei enää tunnu mielekkäältä, minusta siellä jatkaminen on elämänsä hukkaan heittämistä.

En toki tehnyt päätöstä kevyein perustein tai nopeasti. Kyseessä on kuitenkin palkkatyö, jolla elätin itseni ja perheeni. En saa tarpeeksi rahaa muista töistäni, että eläisin niillä montaa kuukautta. Joten päätös ei ollut helppo. 

Mutta noin puolen vuoden kuluttua tein sen silti. Voin huonosti monesta eri syystä ja arvostin omaa hyvinvointiani enemmän kuin rahaa. Järkeilin, että varmasti jotain töitä saisin, olen osaava ihminen. Tiedän, että useilla ei ole töitä lainkaan ja koin vähän pahaa mieltä siitä, että lähdin pois vakituisesta työstäni. Mutta tämä on kuitenkin minun elämäni, vapautuihan työpaikastani nyt yhdelle työpaikka.

Päätöksen jälkeen olo oli järisyttävän kevyt. Se tuntui juuri oikealle. 

Fiilis heti päätöksen jälkeen.

Sitten alkoikin elämässäni seuraava vaihe, jonka varmasti muistan ikuisesti. Minulla oli muutama kuukausi aikaa etsiä uusi työ, jotta selviäisin rahallisesti. Alkoi kesäkuu ja raivokas töiden etsiminen.

Ja sitten ei tapahtunut mitään.

Laitoin ehkä 50 työhakemusta. Pääsin kahteen haastatteluun. En saanut töitä. Se ala, johon pyrin, on erityisen ylityöllistetty ja hakijoita on vaikka kuinka ja paljon. Ja minulla ei ole siihen edes nimellistä koulutusta, vaikkakin kokemusta sitäkin enemmän. Aloin olla epätoivoinen. Kesäkuu kului ja rahat hupenivat. Olin luvannut, että vaikka mikä tulisi, heinäkuun viettäisin lasteni kanssa mahdollisimman paljon lomaillen. Tuskailin, oliko tämä päätös kuitenkin väärä.

Sitten tapahtui se, minkä olikin tarkoitus tapahtua.

Näin Facebookissa ystäväni sivuilla ilmoituksen työpaikasta, täysin eri alaa, kuin mihin olin pyrkinyt. Mutta ajattelin, että kokeillaan. Pääsin haastatteluun. Pääsin koetyöpäivään. Ja sitten se tuli:

Puhelu: "Me haluttais sut tänne töihin."

Fiilis heti sen jälkeen, kun kuulin, että sain töitä.

Heinäkuuhun oli 3 päivää. Ja olin saanut töitä. Neljän viikon kova työ palkittiin. Ja tuleva työ on vielä koulutukseni mukaista ja sellaista, joka tuntuu hyvältä, tarkoitukselliselta ja mielekkäältä. Ainakin saan kokeilla uutta ja päästä tekemään osaamiseni mukaista hommaa.

Voitte arvata ajatukseni, fiilikseni. Vaikka kuinka itselleen jankuttaa, että kaikki menee, kuten on tarkoitus, ei se aina mene niin. Olisin hyvin voinut jäädä ilman töitä. Olihan minulla suunnitelmia syksyksi, jos tilanne ei olisi muuttunut. Mutta ne olisivat olleet rahallisesti paljon epävarmempia.

Nyt uskallus ja päätös tehdä oman hyvinvoinnin mukainen ratkaisu kannatti.

Olen todella todella ylpeä itsestäni. Kun pahimman alakulon aikana mietin, etten ikinä saa mitään töitä, muistutin itseäni, että tämä oli joka tapauksessa ainoa mahdollinen ratkaisu. Se auttoi. En olisi voinut jäädä menneeseen. Tämä ajatusmalli toimii myös muihin elämän tilanteisiin: jos jokin tilanne on mahdoton, tee päätös, mene eteenpäin, äläkä katso taaksepäin.

Jos onni käy ja ahkeroi, voi lopputulos olla tämä.

Nyt voin niin hyvillä mielin lähteä heinäkuun loman viettoon! 

Ensimmäinen vapaapäiväni töistä alkoi Linnanmäellä.

Tästä Facebookiini

Iloisin terveisin Helka

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Onnea.työstä
2/6 | 

Onnea!
Suoraan sanottuna odotin kuitenkin vähän laajempaa postausta eli miltä työnhaku tuntui, kauanko olit edellisessä työssä että oliko edellisestä työnhausta kauan. Mitkä oli varasuunnitelmat ja miltä kuukauden koettelemus tuntui. Vähän jäi sellainen olo että oli täytepostaus ilman kunnon sisältöä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka ja kiitos kommentista.

Tarkoitus olikin olla sellainen hyvänmielenpostaus jossa kerron että kaikki hyvin. Somessa minua seuraavat tietätävät että irtisanouduin ja etsin töitä ja välillä vähän ahdistikin. Enemmän siis jo avannut kanavissani tätä prosessia. Teksti oli vain loppukaneetti koko kesän pohdinnoille. Toki uusille lukijoille voi jäädä vähän kevyeksi tämä postaus kun ei tiedä taustoja. En ehkä halunnutkaan kertoa työnhakuprosessista vaan siitä, että joskus ison päätöksen tekeminen on kannattavaa ja pakkokin. Siihen koetin tsempata. Toinen postaus olisi ehkä sitten itse prosessin läpikäyntiä!

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
3/6 | 

Mä irtisanouduin vakkari työstäni vuoden alussa enkä ole katunut hetkeäkään. Olin voinut työssäni huonosti jo muutaman vuoden, oireet paheni lopulta niin että oli jo fyysisiä oireita. Totesin että yksikään työpaikka ei ole tämän arvoinen. Nyt puoli vuotta myöhemmin olen uudessa työpaikassa, ensimmäinen työpaikka mihin edes hain ja heti tärppäsi. Halusin ensimmäiset kuukaudet ihan vaan olla ja kerätä voimia, se tuli todella tarpeeseen. Toki ilman miestäni en tätä olisi voinut tehdä.

Vierailija
5/6 | 

Millaista työtä teet ja mikä on sun koulutus? Eikö näitäkin voisi edes vähän avata vaikka ei suoraan työpaikkoja kertoisi

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka!

Hei joo, en jokaisessa tekstissä niitä aukaise koska olen niistä kertonut aiemmin monestikin. Tietenkin uudelle lukijalle voi tämä jäädä siis epäselväksi. Olen koulutukseltani aineenopettaja, teologian maisteri ja tradenomi. Olen tehnyt paljon järjestötyötä ja viestinnän hommia. Nyt uusi työ on kouluttamista ja ohjaamista ja pääsen myös käyttämään osaamista ja koulutusta mielenterveystyön saralla. Olen käynyt myös järjestösihteerin ammattitutkinnon sekä Mielenterveyden ensiapukurssit 1 ja 2.

Kiva kun kysyit!

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017