Unisen mieleni läpi silmäluomieni lomasta aurinko pyrkii jo avaamaan silmäni. Se kertoo kirkkaalla valollaan, että on aamu, uusi päivä. Katson kelloa. 5.49. On hiljaista, kunnes kuulen linnun livertävän hiljaa. Lehdet humisevat puissa.

Avaan silmäni ihan vähän vain. Valo tulvii silmiini ja joudun siristämään niitä. Höristän korviani. Pienet tepsutukset, jalkojen töminä kuuluvat viereisestä huoneesta. Ovi avautuu hiljaa, pieni pää työntyy sen välistä. "Saako tulla?" taapero kuiskaa.

Nostan peittoa, taputan patjaa vieressäni. Taapero hymyilee riemastuneena ja kiipeää viereeni. Hän käpertyy kylkeäni vasten, pitää käsissään pientä uninalluaan. "Huomenta, hyvää huomenta nalle", hän kuiskaa ja suutelee pehmoista lelua suulle.

Kiedon käteni taaperon ympärille. Seinän toiselta puolelta kuuluu pientä liikehdintää. Voin melkein kuulla teinin unisen hengityksen seinän läpi. Hengitän hänen kanssaan samaa tahtia. Suljen silmäni.

Taapero höpisee. "Olemme uudessa kodissamme, äiti. Ihana koti". Kello on 6.01. En välitä. Nautin vain tästä hetkestä. Tästä uudesta päivästä, ensimmäisestä yhteisestä päivästä uudessa kodissamme.

Höpinä taukoaa. Hengitys syvenee. Pikkuinen on nukahtanut viereeni. Seinän takana teini nukkuu rauhallista untansa. 

Poikani ovat luonani.

Täydellinen aamu.

Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017