Kirjoitettu 3.5.2017

Keskustelin ystäväni kanssa etävanhemmuudesta. Hän on mies. Ja etäisä. Hänen lapsensa ovat jo lähes aikuisuuden kynnyksellä, mutta hänellä on silti hyvässä muistissa hetki, kun eron kohdatessa keskusteltiin yhteisten lasten asumisesta.

Toin esille ystävälleni kysymyksiä, jotka ovat pyörineet mielessäni varsinkin tämän blogin aloittamisen jälkeen. Ajatteleeko hän miehenä, että olisi jotenkin "parempi isä" tai olisiko joutunut "uhrautumaan", jos olisi asunut lastensa kanssa.Olen tuonut esille blogissani useampaankin otteeseen, että etä-äitiys on edelleen aika harvinaista Suomessa. Juuri tuon harvinaisuuden takia unohtuu asian toinenkin puoli. Tämä, minkä ystäväni toi esille.

Isät ovat heikommassa asemassa, kun erotilanteessa päätetään lasten asumisesta. Jos siis äiti haluaa lapsensa luokseen ja ei ole (ainakaan näkyvästi) sairas tai muutoin kykenemätön hoitamaan lapsiaan. Silloin isällä ei ole paljon mahdollisuuksia taistella lähivanhemmuutensa puolesta. Systeemi ei ole neutraali. Vaikka Suomi on hyvinkin tasa-arvoinen maa monessa suhteessa, tässä näkyy edelleen se sama, joka näkyy etä-äiteihin suhtautumisessa. Miehen ja naisen roolit perheessä yhteiskunnan koneiston näkökulmasta eivät ole samat. Äiti on se, joka hoitaa lapsensa. Ystäväni toi esille, että häneltä evättiin mahdollisuus edes tasaveroisesti keskustella lähivanhemmuusvaihtoehdosta, koska hänellä sattuu olemaan jotain vähän pidempää jalkojensa välissä kuin naisilla. Hän olisi halunnut lapsensa luokseen ja olla heille lähivanhempi. Äiti samoiten. Lapset muuttivat äidin luokse. Asiasta ei pystynyt oikein edes keskustelemaan.



"Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Aina."



Minusta tämä on väärin. Voisi kuvitella, että Suomessa tämä toimisi jo neutraalisti. Mutta ei toimi. Ja valitettavan usein näkee vielä sitä, että lähiäiti evää isältä mahdollisuuden edes nähdä lapsiaan niin usein kuin isä haluaisi. Lähiäiti saa määrätä perheen asioista aika vapaasti, jos näin haluaa. Täytyy olla todella vahvat perusteet sille, että äidiltä viedään määräämisoikeus näissä asioissa. Lähestulkoon koskaan näin ei käy ja isät ovat heikoilla. Tämä on erittäin valitettavaa. Toki on tilanteita, joissa isät ovat lähivanhempia ja äidillä ei ole mahdollisuutta päättää asioista lastensa suhteen. Mutta nämä ovat marginaalisia tapauksia, vielä ainakin. Itse koin heti täysin oikeutettuna ja normaalina asiana sen, että isällä on yhtäläinen oikeus pyytää lähivanhemmuutta kuin äidilläkin. Meillä päädyttiinkin siihen, että lapsemme muutti isänsä luokse. 

Isät lasten asialla ry puhuu näistä asioista, muun muassa lasten vieraannuttamisesta toisesta vanhemmasta, joka on aina väkivaltaa. He sanovat, että tavoitteena on vieraannuttamisen sanktiointi, huoltokiusaamisen estäminen, vanhempien yhdenvertainen kohtelu sekä tasavertainen vanhemmuus. Myös minä olen kirjoittanut aiemmin, mistä löytää apua huoltajuusasioissa. Apua löytyy kyllä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Aina.

Terveisin, Etä-äiti

Tykkääthän jo facebook-sivuistani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017