Meidän kotiin on muuttanut leppoisan ja rauhallisen kohta neljävuotiaan tilalle uhmaava, kiukutteleva ja raivoava pikkuinen. Onko tämä tavallista uhmaa vai ovatko meidän elämässämme tapahtuneet muutokset olleet liikaa pojalleni?

En olekaan enää vain häntä varten

Koko hänen lyhyen elämänsä ajan poislukien ensimmäisen ikävuotensa olen ollut hänen kanssaan kahdestaan tai sitten luonamme on esikoiseni, mutta häntä pikkuiseni jumaloi. Nyt tilanne on muuttunut.

Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa.

Aloin seurustelemaan vajaa vuosi sitten. Miesystäväni käy välillä meillä ja me käymme poikani kanssa välillä hänenkin luonaan yökylässä. En olekaan enää pelkästään lastani varten olemassa. Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa. Jos mieheni soittaa, saa rauhallinen poikani raivokohtauksen tai sitten hän hyppii päälläni ja repii hiuksiani ja puhuu päälle. Tämä on ihan selvää huomionhakuisuutta ja sitä, että häntä ärsyttää, jos puhun puhelimessa. Kun puhelu loppuu, jatkuu leppoisa oleskelumme. Eli kahdestaan kaikki on hyvin.

Ongelmat alkavat, kun mies astuu kuvioihin mukaan. Hänen luonaan poikani on hyvin tottelematon ja hermot kiristyvät meillä molemmilla aikuisilla. Olen myös vähän ihmeissäni. Miten kohdata tämä käyttäytyminen, kun se on niin vierasta minulle? Osaanko suhtautua tähän nyt oikein?

Tavallista uhmaako kuitenkin?

Toisaalta hän ON uhmaiässä. Päiväkodissa sanottiin, että tavalliselta nelivuotiaalta vaikuttaa tuollainen kiukkuaminen ja tottelemattomuus. Rajoja pitää kokeilla ja testata vanhempien sietokykyä. Esikoisellani ei ollut kovin pahaa uhmavaihetta, joten tämä on vähän uutta minullekin. Toisaalta onhan hyväkin, että lapsi uskaltaa näyttää omia tunteitaan ja ristiriitaisiakin tuntemuksiaan vanhemmilleen. 

Uhma, vuoroviikkokodit ja uusi äidin miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää.

Onko tässä kuitenkin kysymys tästä? Lapsella on tässä iässä tarve kokeilla itsenäistymistä ja uhmata vanhempiaan ja muita aikuisia. On ollut itsellä opetteleminen siinä, että aikuinen kuitenkin päättää rajat ja niistä pidetään myös kiinni.

 

Parasta just nyt 😍 #etääiti #äiti #loma #ilta #perjantai #hali #rakastan

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Nelivuotiaallani on paljon muutosta elämässä. Hänen kotinsa vaihtuu viikottain. Uhma, vuoroviikkokodit ja äidin uusi miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää. Itselläkin olisi tuossa tilanteessa. Ehkä pitää rauhoittaa hänen elämäänsä hieman ja viettää kahdenkin aikaa ja elää tätä uhmavaihetta ihan kahdestaankin kotona. Silloin hänen elämäänsä ei tule kerralla liikaa asioita käsiteltäväksi.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Tavallista uhmaa vai reagointia uuteen mieheeni?

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Terhi-Anneli Bech

Kommentit (7)

Jenni/Ilopiikki

Varmasti molempia. Ehkä tilannetta voi hieman verrata siihen, kun pikkusisar muuttaa kotiin? Meidän esikoiselle se oli tosi kova pala, kun hän joutui jakamaan vanhempien huomion toisen kanssa. Meillä tilanne tasaantui ajan kanssa. Kannattaa puhua asiasta pienen kanssa ja vakuuttaa, ettei rakkaus häneen muutu tai katoa. Varmasti teillä on edelleen paljon ihania hetkiä, jolloin hän saa huomion vain itselleen. Nämä auttavat tasaamaan tilannetta😊

Reeta

Mustasukkaisuutta, joka varmasti johtuu pelosta. Pieni on tottunut saamaan sinut "kokonaan". Ei auta kuin aika ja teot ja puheet jotka kertovat rakkaudesta häntä kohtaan.

Tiia / Lastentapaan

Luulen, että kyse on vähän molemmista. Paljonko lapsesi saa huomiota miesystävältäsi? He voisivat keksiä jonkun mukavan yhteisen jutun, jolloin lapsi saisi positiivista ajatusta hänestä. Itse myös pohtisin miten lapsi kokee vuoroviikkoasumisen. Miten sinä kokisit, jos viikon välein tulisi vaihtaa kotia? Voihan se toki olla, että lapsi sopeutuu siihen täysin, mutta moni vuoroviikkoasuja on hieman levoton. 

Toki on varmasti myös sitä uhmaa mukana. Neljävuotias huomaa jo itsekin olevansa isompi ja itsenäisempi, jolloin halutaan olla rohkeampia kokeilemaan rajoja. 

Vierailija

Kuulostaa, jos niin voi sanoa, normaalilta 4-v uhmalta, tai siis korrektisti tahtoikäiseltä, jota nyt tämä uusi tilanne hieman hämmentää. Minusta parasta tuossa pohdiskelussasi oli se, että olet oikeasti pohtinut tilannetta lapsen näkökulmasta ja että olet valmis selvittelemään, että mikä siellä pienessä mielessä aiheuttaa myllerrystä. Eli uskon, että tuolla tiellä tulet kyllä löytämään sen parhaimman keinon, mikä auttaa, yhdessä tuon ihanan uhmaajasi kanssa. ❤ Kun lapsi huomaa, että on turvallista uhmata ja että sinä pysyt aina hänen tukenaan, niin se helpottaa.

AL

Kun astuin itse uusperheeseen, oli mieheni nuorin lapsi 4v. ja sai raivareita välillä. Minä itse koin TODELLA tärkeäksi sen että vietin aikaa lasten kanssa myös ilman isää. En ollutkaan sillon iskän uusi avovaimo vaan oli vaan minä ja lapset. Ja suhdehan kehittyi nopeasti luottamukselliseksi.
Nyt 6vuotta myöhemmin perheeseemme on tulossa kolmas pieni näiden kahden isosisaruksen suojiin ja rakastan kaikkia viittä lasta kuin omiani. Uskon että tämä välittyy täysin lapsiin, kun ei ole sun lapsia ja meidän lapsia koskaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017