Kuva: Panu Pälviä

Olin jännittänyt työhaastatteluun menoa jo jonkun aikaa, koska toisen äitiyslomani jälkeen en ollut käynyt niissä montaa kertaa. Olin valinnut hyvissä ajoin ennen haastattelupäivää vaatteet; leveälahkeiset, uudet farkut odottivat kaapissa ja kovaksi silitetty kauluspaita roikkui hengarissa.

Tiesin olevani pätevä ja varmasti hyvä valinta siihen työhön, mutta olin tosi epävarma itsestäni, koska opiskelujen ja vauvaloman takia olin ollut pitkään poissa työelämästä. 

Kuitenkin syy, miksi haastattelun jälkeen tunsin itseni huonoksi, eivät ollleet edellä mainitut asiat. 

Haastattelija muuttuu vaikean näköiseksi ja koettaa keksiä sanottavaa

Haastattelu sujui kuitenkin tavalliseen tapaan ja aloin rentoutua. Itsevarmuuteni nosti päätään ja uskoin, että haastattelu oli menossa hyvään suuntaan. Sain kertoa näkemyksiäni alasta ja siitä, miten veisin mahdollisessa uudessa työpaikassani asioita eteenpäin.

Kerroin työkokemuksistani ja perhetilanteestanikin. Pohdin, miten pieni lapsi voi vaikuttaa poissaolojen määrään. Kerroin, että minulla on kaksi lasta, mutta isomman kanssa hoito-ongelmaa ei ole, koska hän asuu isänsä luona.

Kerroin, että minulla on kaksi lasta, mutta isomman kanssa hoito-ongelmaa ei ole, koska hän asuu isänsä luona. Pysähdys.

Pysähdys.

Koko tunnelma huoneessa muuttui. Haastattelija muuttui vaikean näköiseksi ja hänen oli selkeästi vaikea keksiä mitään sanottavaa. "Niin, meille perhekeskeisyys on kyllä tosi tärkeää", haastattelija sanoi viimein. Päättelin, että edellä mainitsemani lapsen sairastumiset eivät varmasti haittaa. Tilanne tuntui kuitenkin kummalliselta haastattelun loppuun saakka.

Vasta myöhemmin tajusin, mitä siinä ehkä tapahtui

Palasin kotiin ja kävin tilannatta uudelleen ja uudelleen läpi. Viimein mietin: oliko tilanne muuttunut sen jälkeen, kun olin kertonut vanhemman poikani asuvan muualla? Perhekeskeisyys tärkeää – sitäkö sillä tarkoitettiin? Ettei etä-äitiä pidetä perhekeskeisenä?

Oliko tilanne muuttunut sen jälkeen, kun olin kertonut vanhemman poikani asuvan muualla?

En päässyt tuohon työpaikkaan.

En halua, että etä-äitiys määrittelee työpanostani ja -osaamistani millään tavalla. Etä-äitiyteni oli edellä mainitun tapahtuman aikaan melko tuore juttu, pidin sitä ihan normaalina meidän perheemme asiana, enkä ollut kohdannut vielä ennakkoluuloja. En osannut yhtään odottaa, ettei perheemme ehkä olekaan muiden silmissä ihan se tavallisin perhe. Ehkä ei ole normaalia työhaastattelussa kertoa etä-äitiydestä. Päätin jo tuolloin, että aion kertoa sen jatkossakin ihan jokainen kerta.

En osannut yhtään odottaa, ettei perheemme ehkä olekaan muiden silmissä ihan se tavallisin perhe.

Tilanne vaivaa vielä vuosien jälkeenkin

Vasta nyt vuosien jälkeen uskon näkeväni tilanteen selkeästi: minua saatettiin kohdella eri tavoin sen jälkeen, kun työhaastattelijat kuulivat minun olevan etä-äiti. Kuulostaa epäuskottavalta, mutta en osaa selittää tilannetta itselleni millään muulla tavalla. Ylianalsyinko tilannetta, sitä en voi tietää. Mutta vasta nyt kykenen tästä puhumaan ääneen. 

Kun käyn tilannetta läpi mielessäni ja ilmapiiri haastattelussa mielestäni eittämättä muuttui. Tämä on jäänyt kaivelemaan mieltäni ja vasta nyt kykenen tästä puhumaan ääneen.

Minua saatettiin kohdella eri tavoin sen jälkeen, kun työhaastattelijat kuulivat minun olevan etä-äiti. 

Jo pelkästään se, että joudun miettimään tällaisia asioita, saa minut surulliseksi. Ennakkoluulojen kohtaaminen on haastavaa ja kiukuttaa. Kunpa ne joskus loppuisivat, eikä tarvitsisi miettiä, mitä muut äitiydestäni ja minusta ajattelevat.

Lopuksi sanottakoon, että kokemus ei liity mitenkään nykyiseen tai edellisiin työpaikkoihini, joissa olen ollut.

Lue myös: Kahvihuoneen omituisin otus

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Nuori äiti
1/1 | 

Mä oon tullut ihan päinvastaiseen lopputulokseen, en enää mainitse työnhaussa lainkaan olevani äiti. Aiemmin aina vaivasi ja jännitti jääkö työpaikan saanti siitä kiinni että rekrytoija laskelmoi tulevia poissaolojani tai jopa mahdollisen toisen lapsen yrittämistä – nyt tiedän, ettei paikan ohi meneminen ole siitä kiinni. Valitettavaahan se on ettei pysty olemaan niin avoin kuin haluaisin olla, mutta en halua menettää tilaisuuksia mahdollisten ennakkoluulojen takia. Työskentelen alalla, jossa urakeskeisyys on melkoisen yleistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017