Jokainen hetki on tärkeä, mutta haluan myös tulevaisuudelta paljon. Kuvat: T-A Bech

Läsnäolon voima. Elä jokainen hetki täysillä. Ole läsnä. 
Suunnittele tulevaisuutta, muuta itse oman elämäsi suunta, toteuta unelmasi.

Näitä kumpaakin neuvoa kuulee, ja välillä lähestulkoon samaan ongelmaankin. Jos ahdistaa, kannattaa etsiä juuri tästä päivästä ja hetkestä jotain hyvää. Mutta jos oma elämä ahdistaa, kannattaa miettiä, mikä on pielessä ja alkaa suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta. Vain sinä voit muuttaa elämäsi sellaiseksi, kuin sen haluat.

Olen saanut hyviä neuvoja. Mutta kun ne neuvot ovat ihan ristiriitaisia keskenään.

Koen näiden neuvojen ja toimivienkin elämänohjeiden olevan hyvinkin ristiriidassa keskenään. Siksi olen välillä hämmentynyt ja ärtynytkin, kun koetan miettiä, mitä pitäisi tehdä. Olen pidemmän aikaa ollut tyytymätön eläämääni –  jotain puuttuu, haluan ehkä tehdä enemmän tai tarvitsen jotain enemmän; jotain, mitä en vielä ole edes itselleni osannut sanoittaa. 

Olen saanut ystäviltäni hyviä neuvoja, mutta ne tuntuvat olevan auttamattoman kaukana toisistaan. Nauti tästä päivästä, älä elä "sitkulle", meillä on vain tässä ja nyt, ei ole mitään muuta ja läsnäolon oppiminen vapauttaa sinut ahdistukselta. Mutta: mieti, mitä haluat tulevaisuudelta, miten voit toteuttaa itseäsi. Vain sinä voit sen tietää ja vain sinä voit tehdä muutoksen.

Miten elää hetkessä, jos haluaa suunnitella itselleen parempaa tulevaisuutta? On pakko elää "sitkuille", jos haluaa jotain muutosta aikaan. 

Miten elää hetkessä, jos haluaa suunnitella itselleen parempaa tulevaisuutta? On pakko elää "sitkuille", jos haluaa jotain muutosta aikaan. Jos elää joka päivä vain hetkelle, nauttii olemisesta, on läsnä ja harrastaa mindfulnessia, jääkö aikaa lainkaan sille pohdinnalle, millaisen tulevaisuuden haluaa? Vai enkö vain osaa nauttia tästä hetkestä, siitä mitä minulla jo on? Olenko liian ahne, liian kiinni sitkussa, kun nytkin on hyvä? Pitääkö vain luottaa, että omalla painollaan tulevaisuuskin menee?

Mutta kun ei mene. Tein pari vuotta sitten valtavasti töitä muuttaakseni elämän suunnan. Se vaati kovaa tahtotilaa ja tarkkaa suunnittelua. Siitä oli kaukana rauhoittuminen ja läsnäolo. Varmasti monta päivää meni ihan ohitse, enkä osannut nauttia joka hetkestä.

Olenko liian ahne, liian kiinni sitkussa, kun nytkin on hyvä?

Mutta nautin sitten myöhemmin. Ja voi kuinka paljon! Kaikki se kova työ palkittiin. Nyt löydän itsestäni samaa rauhattomuutta kuin silloin. Ehkä en tarvitse kuitenkaan muutosta, olen vain väsynyt arjen kiireeseen, paineeseen, stressiin ja kovaääniseen mieleeni. Ehkä rauhoittuminen hetkeen todellakin auttaisi. Mindfullnesin voima on valtava; sen olen oppinut jo muutaman harjoittelukerran jälkeen. Olisiko tämä vastaus ongelmiini tällä kertaa?

Osaanko rauhoittua ja nauttia täysillä juuri tästä hetkestä?

Nykyään on melkein trendikästä puhua läsnäolon voimasta, heittäytymisestä hetkeen, rauhoittumisesta ja itsensä kuuntelemisesta. Mitä haluan juuri nyt? Toisaalta on trendikästä puhua itsensä kehittämisestä, tulevaisuutensa turvaamisesta ja eteenpäin menemisestä. Ja taas kuitenkin: ruuhkavuosissa tarpoville annetaan vinkkejä juuri tästä päivästä nauttimisesta, huomenna on huomisen murheet.

Tietenkin hyvä osata rauhoittua ihan vain tähän hetkeen. Suunnata aktiivisella ajattelulla mieli tunteisiin, joita juuri nyt on. Kiireisen päivän jälkeen on helppoa uppoutua someen ja televisioon ja viettää koko ilta niiden parissa uhraamatta aikaa omille ajatuksilleen. Aamulla alkaa taas uusi ruuhkauvuosipäivä ja illalla someen häviäminen. Sellainen ei ainakaan ole tyydyttävää elämää.

Antautumalla tälle hetkelle ja tämänhetkisille ajatuksille löytääkin vastauksen sille, mitä haluaa tulevaisuudeltaan?

Mistä löytää tasapaino? Elänkö ennemmin sitkulle vai tälle hetkelle? Ovatko nämä toisensa poissulkevia asioita? Vai onko sittenkin niin, että antautumalla tälle hetkelle ja tämänhetkisille ajatuksille löytääkin vastauksen sille, mitä haluaa tulevaisuudeltaan? Ehkä nämä neuvot eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kun alussa kuvittelin.

Lue myös: Kun kaikki muut tuntuvat olevan ruuhkavuosissa ja itsellä ei ole muuta kuin aikaa

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017