Äiti, miksi sä nukut koko ajan? Äiti, miksei me mennä ulos? Äiti, mulla on tylsää! Äiti herää jo!

Olen kuullut näitä lauseita tänään useaan otteeseen. Kävimme kyllä ulkona, ihan pikkuisen hetken aamupäivästä. Olin nukkunut jo yhdet päikkärit ennen sitä. Niiden jälkeen oli pakko nukkua toiset. Iltapäivällä vielä kolmannet. Aamulla jaksoin nousta sängystä vasta kymmeneltä.

Jo heti aamusta huomasin, että tästä tulee huono päivä.

Syön viikottain solusalpaajalääkettä reumaani. Joskus sivuvaikutukset eivät ole niin pahoja, joskus taas ovat. Tänään ne ovat olleet. Jo heti aamusta huomasin, että tästä tulee huono päivä. Aamulla teini pystyi hoitamaan lastani, mutta lähti sitten isänsä kanssa lounaalle. Jäin yksin ja tuleva päivä pelotti. Miten selviäisin yksin nelivuotiaani kanssa?

Miten selittää neljävuotiaalle, etten nyt jaksa tehdä yhtään mitään? Että on pakko maata sängyssä ja toivoa, että maailman pyöriminen ympärillä loppuisi ja pahoinvointi väistyisi? Miten vastata hänelle, miksi makaan vain koko päivän ja en tee mitään?

Kun näkee lastansa muutenkin vain joka toinen viikko, niin harmittaa vietävästi, että yksi päivä siitä viikosta saattaa mennä ihan hukkaan.

Kun katson hänen kärsivällisiä mutta pettyneitä kasvojaan, kun en jaksa lähteä ulos, sydäntä kipristää. Haluaisin niin kovasti jaksaa ja tehdä hänen kanssansa. Kun iskee paha lääkkeen jälkeinen päivä, on se vain hyvin vaikeaa. Rittämättömyyden tunne kalvaa sisällä ja samalla oksettaa. On kuin paha krapula koko päivän ja samalla pitäisi jaksaa hoitaa lasta.

Olen kokeillut vaikka mitä keinoja, joilla helpottaa lääkkeen sivuvaikutuksia. Mikään ei oikein tunnu auttavan. Lapsettomilla viikoilla se on helpompaa, kun voi nukkua pitkään  ja maata koko päivän sängyssä. Kun näkee lastansa muutenkin vain joka toinen viikko, niin harmittaa vietävästi, että yksi päivä siitä viikosta saattaa mennä ihan hukkaan. Hän joutuu olemaan paljon itsekseen ja kyllä: älylaitteenkin kanssa. 

On vain hyväksyttävä, ettei aina vain jaksa. 

On vain hyväksyttävä, ettei aina vain jaksa. Ei kai siinä muu auta. Todella hyvin pojat osaavatkin suhtautua pahaan olooni ja eivätköhän he ymmärräkin, etten tee sitä tahallani. Selitin pienemmälle, että äidillä on kädet kipeät, ja niiden takia syön lääkettä, josta tulee paha olo. Haluaisin kyllä leikkiä, mutta juuri nyt en vain jaksa.

Tulevaisuudessa toivon, että voisin jättää koko lääkkeen pois. Jää nähtäväksi, onnistuuko se.

Lue myös: Miten kertoa lapselle fyysisestä sairaudesta?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017