Kirjoitettu 20.4.2017

Juttelin teinini kanssa menneenä viikonloppuna etä-äitiydestä. Keskutelu lähti siitä, kun kirjoitukseni etä-äitiydestä Huono Äiti- sivustolla sai valtavan kommenttivyöryn aikaiseksi somessa. Häntä kiinnosti, mistä oli kyse.

Selitin, kuinka minusta käytetään nimikettä "etä-äiti", koska hän ei asu luonani vaan isänsä kanssa ja käy minun luonani harvemmin. "Onko siinä jotain omituista sitten?" hän kysyi kummeksuen.

Jäimme miettimään tätä. Meillehän siinä ei ole mitään omituista. Meille tämä tilanne on tavallista elämäämme, johon  päädyimme yhteisymmärryksessä kaikkien osapuolten kanssa. Vaikka aikuiset tietävät, mitä ympärillä puhutaan ja juorutaan, ei lapsemme ole tajunnut, että tässä olisi jotain kauhisteltavaa, väärää tai erilaista. Kerroin, kuinka monet pitävät omituisena sitä, että lapsi ei asu äitinsä luona. "Siis mitä ne oikein kelaa?", teini puuskahti, "ai että olet jotenkin huono äiti kun en asu sun luona?" Poika sanoi, ettei todellakaan pidä minua mitenkään omituisena tai yhtään sen erilaisempana kuin isäänsäkään. Kyyneleet taisivat ihan pikkuisen nousta silmäkulmiini.



"Kerroin, kuinka monet pitävät omituisena sitä, että lapsi ei asu äitinsä luona."


Kunpa aikuisetkin osaisivat suhtautua asioihin samalla kauniilla konstailettomalla tavalla kuin lapset. Ei ole väärenpiä tai huononpia tapoja olla vanhempi, on vain erilaisia. Asia erikseen on tietenkin marginaaliryhmät, kuten esimerkiksi väkivaltaiset vanhemmat, mutta nyt ei puhuta lainkaan niistä. Vaan meistä ihan tavallisista vanhemmista, jotka ovat päätyneet eroon, mutta haluavat silti parasta lapsilleen.



"Kunpa aikuisetkin osaisivat suhtautua asioihin samalla kauniilla konstailettomalla tavalla kuin lapset."



Lapseni on useasti maininnut, kuinka on iloinen, ettemme riitele hänen isänsä kanssa vaan osaamme hoitaa asiat järkevästi ja asiallisesti. On monesti kertonut siitä, miten hänen kaveripiirissään on perheitä, joiden vanhempien erot ovat olleet hyvinkin riitaisia ja miten lapset ovat siitä kärsineet. Olemme aina pitäneet meidän perhettämme hyvin toimivana ja kommunkaatiomme on asiallista ja toisia kunnioittavaa.

Otettaisiin enemmän mallia lapsista. Suhtaudutaan asioihin niin kuin ne ovat eikä tuomita toisia vain siksi, että asiat tehdään eri tavalla kuin valtaosa tekee. Loppujen lopuksi, ihan tavallinen perhe mekin ollaan. Uskokaatte pois vain.

Pus, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017