Kuva: Panu Pälviä

Viihdemaailmasta erittäin tuttu mutta valitettava tilanne: ihailluin ja hauskin koomikko on ollut syvästi masentunut, ahdistunut, yksinäinenkin. Ja silti ulospäin aina ollut se kaikkein hauskin ja iloisin tyyppi.

Joskus sanotaan, että sen iloisen pellenkin takana asustaa surullinen klovni.

Minulle eräs hyvin läheinen ihminen on maailman paras tsemppaaja. Hän kannustaa, jaksaa kysyä, miten toinen voi, kuvat hänestä ovat kauniita ja iloisia ja kuka vain voisi kuvitella, että tuossapa maailman onnellisin ja vahvin ihminen. Tiedän kuitenkin, että hänen sisällään elää välillä surullinen ja alakuloinen sielu.

Iloisuuden taakse voi kätkeytyä kokonaisen maailman suru. Kuinka ihmeen paljon sitä koomikkoakin on sattunut sisältä, vaikka ulospäin on ollut kaikkien naurattaja? Joskus sanotaan, että iloisimman pellen takana asustaa surullinen klovni.

On vaikea myöntää, että minäkin olen välillä porukan ilopilleri. Silti jonkinlainen syvä melankolia on aika ajoin hyvinkin tyypillistä minulle. Eipä sitä kukaan uskoisi – eihän koomikkokaan voi olla surullinen? Oletko joskus törmännyt jonkun hyvin iloisen, onnellisen ja railakkaan oloisen ihmisen tekstiin, jossa hän kertoo olevansa masentunut tai surullinen? Tämä kuvaa tätä hyvin ilmiötä: iloisuuden takana voi olla paljon surua ja vaikeuksia.

Keneen se koomikko voi turvautua, jos itkettää – hänhän on se, joka saa iloiseksi, jos elämä murjoo?

Haluaisin kurottaa käteni tuota ystävääni kohti, ottaa syliin ja sanoa: On ihan ok näyttää välillä, että sattuu. Iloisuus voi olla raskas taakka kantaa – olla porukan tsemppari; se, johon voi turvautua, jos on vaikeaa.

Mutta keneen koomikko voi turvautua, jos itkettää – hänhän on se, joka saa iloiseksi, jos elämä murjoo? Siksi viihdemaailma järkyttyy joka kerta kuullessaan, että koomikko ei enää jaksa. Tuo, joka sai aina nauramaan. Ja tulee syyllinenkin olo – olisiko sen iloisuuden taakse pitänyt nähdä?

Ei jätetä koomikkoja yksin. Se klovnikin kaipaa joskus halausta.

Siksi pysähdy joskus miettimään, voisiko se sinun iloinen ystäväkin tarvita välillä tsemppaajaa – ihmistä, kenelle näyttää ne todellisetkin tuntonsa? Kenen seurassa uskaltaa myöntää, ettei aina olekaan niin iloinen kuin monet luulevat.

Ei jätetä koomikkoja yksin. Se klovnikin kaipaa joskus halausta.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017