Kysyin teiltä Instagramissani ja Facebookissani olettamuksianne ja ajatuksianne minusta; minkälaisen kuvan olette blogini ja someni kautta minusta saaneet.

Vastaukset olivat hämmentävän paljon samanlaisia kuin esimerkiksi juuri tekemässäni persoonallisuustyyppitestissä. Toisaalta myös sellaista tuli esiin, mikä oli mielenkiintoista: monet sanoivat, että kuvien perusteella sanoisin näin, mutta tekstien kautta näin. Eli kuvat ja some eivät kerro koko totuutta, on nähtävä syvemmälle. Ja te olette nähneet, mistä olen todella iloinen.

Tässä teidän mielikuvia minusta ja miten ne vastaavat mielestäni todellisuutta:

Vahva, rohkea, taistelija, vähän kuitenkin pelokas

Tämä tuli monessa eri vastauksessa ja olen iloinen kaikista. Olen kokenut niin paljon huonommuutta, syyllisyyttä ja itsesääliäkin kaikista koettelmuksista, jotka ovat muokanneet sen ihmisen, joka nyt olen, että ihanaa nähdä niiden kääntyneen vahvuuksiksini.

Rohkea koenkin olevani, koska uskallan nykyään tehdä omanlaisiani päätöksiä ja muun muassa kirjoittaa teemoista, joiden tiedän aiheuttavan paljon puhetta ja vihaakin. Näin kävi viimeisimmän tekstini kohdalla: sain valtavasti vihakommettejakin ja äitiyttäni kyseenalaistettiin. Kuitenkin viimein ymmäsin, että minä elän omanlaistani elämää, ja se on todellista rohkeutta! Tuo pelokkuus on kuitenkin myös totta: välillä pelottaa, teenkö oikeita asioita. Olenko riittävä? Osaanko? 

Kaikessa herkkyydessäsi olet ihailtavan rohkea ja vahva. Puet sanoiksi monesti sen, mitä muut päänsä sisällä pohtii ja häpeää sanoa ääneen.

Takerrun lillukanvarsiin

Tämä tuli vain yhdessä kommentissa, mutta koska se kiinnosti minua, laitoin sen tähän. En saanut lisäselitystä tähän kommenttiin, vaikka pyysin. Piti myös katsoa, mitä tämä sanonta tarkoittaa: kiinnittää huomionsa epäollennaisuuksiin tai mitättömiin pikkuseikkoihin.

Koetin miettiä, mitä tämä tarkoittaa. Ehkä voi tuntua, että kirjoitan triviaaleja tai vain pientä joukkoa käsitteleviä teemoja. Ehkä en näe kokonaisuutta, koska olen itse niin kiinni eroperheaiheissa ja etävanhemmuusteemoissa? En osaa paremmin tätä kommenttia analysoida, olisiko teillä antaa vastausta?

Tunteellinen, herkkä, empaattinen

No nämä pitävät kyllä todella hyvin paikkaansa. Olen välillä myös ylitunteellinen (NIIN paljon!), yliherkkä ja liiankin syvällä tunteissani. Toisaalta koen tämän vahvuudekseni. Varsinkin viime vuoden jälkeen olen oppinut paljon erityisherkkyydestäni ja tunneskaaloistani. Tämä on ollut oivallinen matka minuuteen. Ihanaa, että nämä piirteet välittyvät myös teille asti.

Iloinen, rempseä "peppi pitkätossu" ❤️

Ristiriitainen, kuvat ja tekstit eivät aina kohtaa

Kuvissa olen iloinen ja onnellinen, teksteissä välillä ahdistunut ja surullinenkin ja toisin päin. Halusin tuoda nämä vastaukset tähän, koska: välillä teen tätä vähän tahallaankin. En siis esitä mitään, mitä en ole, mutta tuon esille erilaisia ajatuksiani ja puoliani. Koska me kaikkihan olemme ristiriitaisia: välillä on iloinen, välillä ahdistaa, välillä äitiys on parasta, välillä se uuvuttaa. Elämä on ihanaa ja tosi kamalaa välillä. Se on inhimillistä, eikö niin? Me olemme moniulotteisia, ristiriitaisia ja siksi mielenkiintoisiakin!

Elämänmyönteinen, lämmin, elämäniloa pirskahteleva, ilopilleri

Tätä olen joutunut opettelmaan paljonkin. Kun sattuu paljon koettelemuksia, tekee paljon kohtalokkaitakin virheitä ja on vanhemmuudessaan epätäydellinen, joutuu käsittelemään paljon elämää: annanko tämän lannistaa vai opinko tästä jotain? Olen päättänyt oppia ja siitä on muodostunut elämänmyönteinen ja lämmin suhtautuminen asioihin: positiivisuus ruokkii hyvää mieltä, negatiivisuus on itseään toistava kierre. Tuo pirskahtelevaisuus oli ihanasti sanottu. Sellainen ainakin haluan olla: iloinen ja onnea esilletuova.

Herkkä, vahva, avoin joka uskaltaa kertoa asiat niiden oikeilla nimilä! 😍 suomalaenen sisu, mennään läpi vaekka harmaan kiven, arvostat itseäsi että et anna kenenkään kohdella sinua huonosti 🙏🏼💖

Ihana äiti lapsilleen

No voi kiitos! Tämä tietenkin lämmittää ihan valtavasti! Olin myös onnellinen, ettei sanottu hyvä. Minusta ei ole hyvää tai huonoa vanhemmuutta, on erilaista vanhemmuutta, ja kaikki me varmasti haluamme yrittää olla parhaita vanhempia juuri omille lapsillemme. Olen tyytyväinen, jos tämä piirre minusta on myös ulospäin ilmeinen: kaikessa toiminnassa kuitenkin AINA pyrin lasten hyvinvointiin ja lasten etua ajatellen.

Kiitos ihanista vastauksista! Lisää voitte lukea tästä Instagramistani ja Facebookistani!

Iloisin terveisin Helka

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017