Kaksi lasta, joilla eri isät, useita eroja takana päin. 

Minulle on monta kertaa sanottu ja olen itse monta kertaa ajatellut, että olen epäonnistunut, ja aika pahasti.

Epäonnistunut pitämään perheeni kasassa. Epäonnistunut parisuhteissani. 

Epäonnistunut elämässäni jollain käsittämättömän absurdilla tavalla.

Epäonnistuja(ko)?

Pidän usein luentoja psykologian opiskelijoille elämänhallinnasta. Aloitan aina kertomalla, miten usein minusta tuntuu, että elämäni on vain epäonnistumista epäonnistumisen jälkeen.

Olen ollut muun muassa kaksi kertaa naimisissa. Olen päättänyt erota nuoruuteni ja perheeni uskonyhteisöstä, joka on tarkoittanut sitä, että perhesuhteeni ovat äärimmäisen hankalat. Olen saanut kaksi lasta kahden eri miehen kanssa. Olen seurustellut useita kertoja ja pisin parisuhteeni on noin 4 vuoden pituinen. Olen joutunut narsistin uhriksi ja palasin hänen luokseen useita kertoja. Tämä aiheutti muun muassa sen, että lapseni halusi muuttaa isänsä luokse asumaan. 

Pitkään ainut asia mitä halusin, oli perhe.

Ja perhettä en saanut. Joten kyllä, kyllä tunnen olevani aikamoinen epäonnistuja.

Elämänkokemusta vailla vertaa

Samaisilla psykologian tunneilla tarpeeksi monta kertaa puhuttuani elämäni tapahtumista uudelleen ja uudelleen aloin hahmottamaan elämääni uudella eri tavalla. Kuulin kommentteja siitä, miten olen selvinnyt vaikka mistä. Monet eivät olisi selvinneet edes näinkään täysjärkisinä, mitä minä olen, niistä tapahtumista, joita minulle on käynyt.

Jäin yllättäen parikymppisenä yh-äidiksi. Elimme köyhissä olosuhteissa vauvamme kanssa kahden, mutta me selvisimme. Samaan aikaan en saanut juurikaan tukea perheeltäni vauvan hoitamisessa. Selvisin masennuksesta, joka yllätti täysin. Selvisin vaikeasta parisuhteestani. Selvisin toistamiseen pahasta masennuksesta.

Esikoiseni on upea teini tällä hetkellä. Kuopukseni on iloinen, tasapainoinen ja onnellinen pieni poika. Huoltajuusasiat on sovittu rauhassa isänsä kanssa. Elämämme on tasapainossa.

En saanut ydinperhettä mutta sain perheen

En saanut sitä ydinperhettä, mistä nuorena haaveilin. Mutta minulla on kaksi upeaa poikaa ja heidän asiansa ovat hyvin. Eikö se tarkoita, että minulla on perhe? Upea, rakas perhe, johon kuuluvat kaksi ihanaa poikaani.

En ole onnistunut parisuhteissa siinä mielessä, missä sillä yleensä tarkoitetaan. Mutta yhtä suhdetta lukuunottamatta kumppanini ovat olleet upeita ihmisiä ja minulla on ollut heidän kanssaan onnellisia hetkiä. Voiko silloin sanoa, että parisuhde on ollut epäonnistunut, vaikka se on päättynyt?

Yritän kääntää vaikeudet voitoiksi. Oppia epäonnistumisista ja nousta uudelleen ja uudelleen elämäni herraksi. Eihän se helppoa ole, mutta ei kai elämän tarvikaan olla? Minusta tuntuu, etten olekaan epäonnistunut. Olen kokenut paljon ja silti vielä tässä.

Olen onnellinen

Se kai se on pääasia elämässä? 

Onnellinen kaikesta kokemastani ja siitä, millaiseksi ne ovat kasvattaneet minut. Olen oppinut, että tässä elämässä onkin kyse. Tapahtumista, joita tulee, mitä niistä oppii ja millaiseksi ne meitä muokkaavat. Pääasia on oppia ja nauttia matkastaan. Eteen tulee asioita, joille ei voi mitään ja joista pitää vain selvitä. Eteen tulee asioita, joihin voi vaikuttaa. Parhaimmassa tapauksessa olemme oppineet jotain menneistä ja osaamme tehdä parempia valintoja tulevaisuudessa.

En ole epäonnistunut. Olen elänyt, kokenut, ottanut opikseni ja nauttinut. 

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kuva: Terhi-Anneli Bech

Kommentit (6)

Eeva

Niinpä. Miksi juuri sinä olisit epäonnistunut, jos parisuhteesi eivät kestä? Onhan niissä mukana aina myös se toinen osapuoli, se pari, jonka kanssa suhde muodostuu.

Ettet vain olisi liian kiltti? Tai liian vahva? Nimittäin näitäkin me naiset usein olemme. Omasta kokemuksestani tiedän tuosta myös. Tiedän senkin, ettei ikäviä pettymyksiä loputtomiin jaksa ottaa vastaan ja niistä selvitä. Muutaman kymmenen vuoden jälkeen jo alkaa voimat vähetä, jos aina vaan tulee loppuja ja uusia alkuja.

Epäonnistumisista ei minunkaan mielestäni kuitenkaan ole kysymys, vaan ihan jostain muusta. Ehkä vaan elämästä. Toivottavasti nauttimisen mahdollisuutta on aina enemmän kuin ikäviä haasteita.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moi Eeva.

Todella hyviä pointteja sinullakin. Yleisestihän sitä ajatellaan, parisuhde on epäonnistunut jos se loppuu, mutta aika harvoin on ihan elämänpituisia suhteita, toki on ihanaa, jos sellainen on ja jotkut niissä onnistuvat, sitä en sano ollenkaan.

Nyt kun olen hahmottanut elämääni aktiivisesti mielessäni, on tullut näitä ajatuksia, ettei kaikki ole epäonnistumista vaan oppimista ja kokemista. Jos pyrkii siihen, ettei loukkaa muita ja itse on onnellinen, on jo aika pitkällä.

Terveisin, Etä-äiti

Eeva

Niin juuri, olen samaa mieltä. Jotkut viisaat ovat sitäkin mieltä, ettei parisuhde ole tarkoitettukaan kestämään kuin korkeintaan sen lasten kasvatuksen ajan. Ainakaan romanttisessa mielessä.  Onneksi nykyään saa elää jokainen melko vapaasti omalla tyylillään, naisetkin. (Suomessa siis.) Lasten kannalta on tärkeintä vain se, että heistä pidetään hyvää huolta ja että heitä rakastetaan oikeasti.

Lämmintä mieltä sinulle, Etä-äiti, ja kiitos kirjoituksistasi.

maajamaaja

Kiitos. Taas!
Mä itken, koska mulla on kaksi lasta joilla on eri isät. Ja koen olevani epäonnistunut. Ja itken siksi että saat minut ajattelemaan toisin.
Jälleen kerran, Kiitos. ❤️

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Voi kiitos maajamaaja kommentistasi. Olen tosi iloinen, että tekstistäni oli apua. Et ole epäonnistunut. Olet elänyt ja saanut kokemuksia.

Tällainen palaute on tämän kirjoittamisen ilo ja onni. Kiitos sinullekin siis.

Terveisin, Etä-äiti

HSJS -61

Vanha sanonta sanoo ja opettaa, kun kaksi ihmistä yhtyy ensin ja sen jälkeen eroaa, ei syy ja vika ole vain yhdessä ihmisessä vaan syy on molemmissa ja heidän yhteisessä liitossaan. Ei pidä tehdä itsestä tai kumppanista syyllistä. Elämässä ja suhteessa on paljon eri polkuja mitä voi ja kannattaa kulkea. Eikä saa ensimmäisten hankaluuksien ja vastoinkäymisten lannistaa. Silloin voi kävellä toista polkua. Etsiä yhteistä päämäärää. Rakentaa tulevaisuutta juuri teidän tarpeisiin. Tehdä kompromissejä tulevaisuutta ajatellen. Jokainen ihminen on hyvä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017