Kirjoitettu 9.5.2018

Olen siitä aiemminkin puhunut. Sattuu.

Itkettää. Huolettaa. Kun en riitä. Olen väärässä paikassa. Niin täysin väärässä paikassa.
Olen voimaton, kykenemätön tekemään mitään. Mitä täältä voisin tehdä?

Miksi olen etäällä. Miksi olen etä?

Soitat ja itket. Kuinka elämäsi suurin pettymys on osunut kohdallesi. Kuinka urhoollisesti koetat ymmärtää ja olla reipas. Itku kuuluu ääneessäsi.
Onneksi soitit. Minä olen täällä aina sinua varten. Ei, et häirinnyt. Soita vain.

En minä puhelimessa itke. Oma itku tulee sen jälkeen. Lapsen tuska, käsinkosketeltava. Mutta minä olen kaukana. En voi halata. En voi lohduttaa. On vain sanat. Soita.

Istun kotona yksin, tyhjällä sängyllä. Kyyneleet valuvat pitkin poskia, valuva meikki värjää ristikoita ihooni. Kännykkä kädessä. Se on hiljentynyt. Tuolla kaukana istuu poikani itkien, kipeänä, pettymys painaa rintaa. En voi tehdä mitään. Kuin huutaa ääneen, että olen täällä! Olen aina täällä sinua varten.

Miksi ikinä suostuin tällaiseen. Miksi ikinä muutimme erilleen. Sinusta, joka pelastit minut elämän myrskyiltä. Saavuit luokseni, vaikka sen piti olla mahdotonta. Mutta sinä tulit, katsoit äitiäsi sinisillä silmilläsi. Sen hetken jälkeen olen rakastanut. Tiedän, mitä puhtain ja ihanin rakkaus on. Mutta myös tuskaisin. Huoli, pelko, tuska lapsen tuskan edessä. Ei ole niitä väkevämpiä tunteita.

Toinen hoitaa sinua. Laittaa viestiä minulle. Kaikki on jo vähän paremmin. Toinen halaa sinua ja silittää hiuksensuortuvat pois otsaltasi. Toinen tuo sänkysi viereen vettä, lääkettä.

Minä olen täällä. Yksin. Pimeässä. Aurinko on jo painunut mailleen. Jokohan sinäkin olet saanut unta. Kännykkä piippaa. Voit jo paremmin. Kiva oli puhua äitille. Käyt nukkumaan. Voin itsekin painaa pääni tyynyyn. Suljen silmäni ja olen luonasi.
 

*****************************************************

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin [äitis] milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet

-Juice Leskinen

Etä-äiti

Tykkääthän jo facebook-sivuistani?

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017