Rakas teinini.

 

En kovin paljoa ole kirjoittanut tätä blogia päiväkirjamaisesti, kertonut päivistäni ja mitä minulle on tapahtunut. Blogini on ennenkaikkea tarkoitettu vertaistueksi kaikille etä-äideille, äideille, etävanhemmille ja vanhemmille. Olen saanut niin ihanaa palautetta siitä, miten tekstini koskettavat ja ovat tärkeitä, että on vain jatkettava, päivästä toiseen, vaikka oma elämä joskus heittelisikin minua vähän liiankin rajusti. Toki tämä blogini on minulle äärimmäisen tärkeä, eikä milläin tavoin taakaksi. Se tuo minun elämääni paljon.

Nyt on kuitenkin kirjoitettava vähän päiväkirjamaisesti. Ehkä eniten jopa vain itselleni ja itseäni varten. Koska sydämeni paisuu rakkaudesta ja ilosta. Minulla oli tämän viikonlopun molemmat poikani luonani. Etäpoikani oli viimeistä kertaa täällä vanhassa kodissamme. Seuraavan kerran sitten tapaammekin jo uudessa kodissa, joka on paljon lähempänä häntäkin.

Tämä viikonloppu oli aivan ihana. Juttelimme teinini kanssa paljon. Taas ihmetys: miten upea poika minulla onkaan. Ja miten nopeasti lapset kasvavatkaan! Ei ole enää tuota vilkasta kouluikäistä veijaria, on komea, minun itseni pituinen teinipoika. Kohta yläkoululainen.

 

Ja miten nopeasti lapset kasvavatkaan!

 

Hän lupasi tulla heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä uuteen kotiimme. Hän on sen paikan ensimmäinen vieras, tosin ei vieras, vaan paikan yksi asukas. Hän on aina yksi kotini asukkaista, oli hänen kirjansa missä tahansa muussa osoitteessa virallisesti. Kuinka iloisia me molemmat olemmekaan nyt! Hänen on paljon helpompi kohta käydä luonani kuin tähän asti. Matka-aika vähenee murto-osaan. Voi käydä luonani vaikka ihan illaksi vain. Elämä muuttuu. Meille molemmille. En malta odottaa.

 

Elämä muuttuu. Meille molemmille. En malta odottaa.

 

Kirjoitin eilen, miten minulla on erilainen ja kenties läheisempi suhde nuorimmaiseempi kuin tähän teiniini. Mutta tänä viikonloppuna me molemmat odotimme, milloin on taaperon nukkumaanmenoaika. Kummassakin paloi halu olla ihan vain kahdestaan. Olimme ostaneet herkkuja ja herkkujuomaa iltoja varten. Ohjelmassa oli molempina iltoina leffojen katselua. Televisiosta sattui tulemaan kiinnostavia ohjelmia, jotka kävivät sekä äidille että pojalle. Illat olivat ihania. Aivan ihania. Elokuvista tosin ei ehkä jäänyt paljoa mieleen. Juttelimme ja naureskelimme. Poikani näytti häntä kiinnostavia videoita YouTubesta. Ja äiti nautti. Voi kuinka minä nautinkaan! Katselin puolisalaa poikaani. Kuinka rakas hän onkaan!

Poikani pääsee ensi viikonloppuna alakoulusta. Suunnittelimme, kuinka tulen juhlaan. Sain siihen oikein luvan. Ja halaamisellekin sain luvan. Onhan se iso asia. Minun esikoineni pääsee alakoulusta. Ei ihan mikään jokapäiväinen tai -viikkoinen juttu se. Ja juhlan jälkeen vaihdan rymyvaatteet päälle, vuokraan pakun ja muutan Helsinkiin. Ensi viikonloppu muutta elämäni monella tapaa. Odotan sitä jo todella paljon!

Lopuksi ennenkuin jäin taas viikoksi yksin molemmat poikani kylpivät yhdessä. Äidin piti lähteä pois. Lähdin. Kuuntelin oven takana korvat höröllä poikieni naurua ja höpsöttelyä. Vesi loiskui ja rakkaus loiskahti sydämessäni. Rakas päiväkirja, tämä oli ihana viikonloppu. Näiden avulla jaksaa taas pitkään.

Millainen oli sinun viikonloppusi? Tiedän, että usealla ei ollut lapsia luonaan. Voimahali teille. Olette mielessäni.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017