Teinini ensimmäinen yläkouluvuosi on ohitse.

Viime syksynä kirjoitin huolestani, jäänkö jälleen ulkopuoliseksi poikani kouluasioista. Alakoulussa etävanhempi jäi usein helposti pimentoon kaikesta uutisoinnista. Mietin, tuokohan yläkoulu muutoksen asiaan?

Miten ensimmäinen yläkouluvuosi meillä sujui?

Vuoden aloitus alkoi jo positiivisissa merkeissä, koska alakoulun wilmatunnukset siirtyivät yläkoulun käyttöön ja opettaja laittoi heti myös minut viestityslistalle. Hän myöskin pyytää kaikkiin tärkeisiin viesteihin kuittauksen molemmilta, joten tämä oli ainakin heti muutos alakoulussa tottumaani.

"Isä kuitannee tämän, koska lähivanhempana tietää enemmän." Tämä on välillä tuskallista, mutta on kuitenkin tosiasia.

Huomasin, että omalla aktiivisuudella on valtava merkitys, koska jos haluan pysyä poikani kouluasioissa mukana, pitää minun oikeasti sitten myös lukea nuo wilmaviestit ja reagoida niihin. Tämä on haasteellista, koska viestit käsittelevät joskus asioita, joista en ole ihan perillä; pojan arkea, kouluunsaapumisia, menemisiä, miten kotona menee -viestejä ja niin edelleen. On vaikea vastata viesteihin, kun en oikein tiedä noista asioista mitään. Yleensä tyydynkin vastaamaan, että isä kuitannee tämän, koska lähivanhempana tietää enemmän. Tämä on välillä tuskallista, mutta on kuitenkin tosiasia.

Luen kaikki tuntimerkinnät ja huomautukset viikottain. Enkä vain lue, vaan reagoin niihin. Jos kyse on vakavammasta asiasta, otan isään yhteyttä ja kysyn, onko asia jo hoidossa, kuten yleensä aina jo on. Kysyn, mitä asia koskee ja haluan kuulla yksityiskohdat asiasta. Myös soitan pojalleni ja kysyn hänen näkemyksiään asiaan. Näin pysyn mukana poikani arjessa verrattain hyvin, vaikken häntä näekään viikottain. 

En osallistunut yhteenkään vanhempainiltaan kouluvuoden aikana.

En osallistunut yhteenkään vanhempainiltaan kouluvuoden aikana. Ne sattuivat joko vuoroviikkolapseni hoitoviikoille tai muutoin en päässyt. Tämä harmittaa jonkin verran. Osallistuin kuitenkin vanhempainvarttiin, johon tuli myös poikani isän puoliso mukaan. Hän hoitaakin käytännössä poikani kouluasiat ja hän pääsee myös katsomaan Wilmaa.

Kaikenkaikkiaan yläkoulun opettajien yhteydenpito vanhempiin on melko aktiivista, mikä on minusta hyvä asia. En ole myöskään kokenut olevani ulkopuolinen, mikä johtunee pitkälti siitä, ettei vanhemmilla enää ole omia sähköpostirinkejä tai tapaamisia. Yläkoulu tuo paljon tällaiseenkin muutosta vanhempienkin osalta.

Opettaja ei ole koskaan ollut välinpitämätön minua kohtaan. On ennemminkin itsestäni kiinni huolehdinko siitä, että pidän kouluun yhteyttä, mahdollisuuden tähän he antavat hyvin. Parempi yhteydenpito opettajaan olikin yksi tavoitteistani tälle vuodelle, ja omasta mielestäni onnistuin tässä hyvin. Myös poika on ollut tyytyväinen siihen, että luen viestit ja olen mukana hänen koulujutuissaan. Hän tietää jo valmiiksi, että jos wilmamerkintä tulee, äidistä kohta kuuluu. Se lisää luottamusta meidän välillä; mitään ei kannata peitellä ja kaikesta voimme jutella. 

Positiivisin mielin siis kasiluokkaa kohden lähtee tämä etävanhempi. Ja poikakin. 

Lue myös: Miten valmistaa lapsi yläkoulun aloitukseen?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017