Facepalm.

Tämä kuopukseni kuukauden ikäisenä tekemä facepalm kuvaa aika hyvin omia fiiliksiä, kun luen joitakin minulle tulleita kysymyksiä. Otin nyt kuitenkin härkää sarvista ja vastaan muutamiin kysymyksiin, joita blogiini tai sometileilleni on tullut.

Onko uusi kumppanisi nainen?

Tämä on kiinnostanut paljonkin. Koska käytän hänestä nimitystä kumppani, en miesystävä, naisystävä, poikaystävä tai mitään muuta sukupuoliroolittavaa määrettä, on tehty johtopäätös, että hänen on oltava nainen ja en vain sitä suoraan halua sanoa. On häkellyttävän hauskaa, että seurusteluelämäni kiinnostaa niinkin paljon, että tätä kysytään.

Uusi kumppanini haluaa pitää yksityisyytensä, enkä siksi hänestä paljoa kerro. Omista tunteistani sitten sitäkin enemmän olen tainnut paljastaa. Mutta onko sillä väliä, onko hän nainen tai mies tai muunsukupuolinen? Ei minulle, onko sinulle? Meillä menee todella hyvin ja olemme olleet huimat puoli vuotta jo yhdessä! Etäpoikani vuosi sitten sanoi, että kyllä äiti sunkin verkkoon joku vielä nappaa. Nyt taisin itse päästä kuitenkin upean ihmisen elämään.

Oletko edes oikea etä-äiti?

Tämä kysyjä oli hyvin närkästynyt, kun hänelle selvisi, että minulla on myös vuoroviikkolapsi. Siis hei! En ole oikea etä-äiti! Hänen mielestään myös huijaan muita etä-äitejä, koska sanon olevani etä-äiti, vaikka minulla on toinen lapseni luonani useammin. Sanottakoon, että alusta asti olen kertonut, että minulla on kaksi lasta. Ja toisen lapsen läsnäolo ei vähennä toisen lapsen poissaoloa. En usko, että kukaan huvikseen tituleeraa itseään etä-äidiksi kuitenkaan? Mutta olenko oikea etä-äiti? Kukas sen nyt sitten edes määrittelee?

Näetkö edes koskaan lastasi?

En kirjoita kamalan paljoa siitä, millainen etäpoikani on, mitä hän tekee ja missä menee. Hänkin haluaa pitää yksityisyytensä, tämä on oikein ymmärrettävää. Lisäksi hän ei halua, että hänen kuviaan laitetaan blogiini. Hän on kuitenkin jopa kirjoittanut vieraskynäkirjoituksen blogiini. Jotkut siltikin miettivät, näenkö koskaan lastani, koska en meidän yhteisistä hetkistämme bloggaa kovin useasti.

En näe lastani tarpeeksi, en ollenkaan. Minulla on häntä jatkuva ikävä. Me näemme noin joka toinen viikonloppu, joskus useammin, joskus harvemmin. Viestittelemme lähes päivittäin, joskus soittelemme. Toivottavasti jatkossa voimme nähdä vielä useamminkin.

Ethän tee enää lapsia?

Tämä melko suora kysymys menee henkilökohtaisuuksiin. Siinä ilmeisesti takana on ajatus, ettei minun kannata lisää lapsia tehdä, kun edellisetkään eivät luonani asu. Olenkin kirjoittanut jo, etten voi tehdä lisää lapsia, koska minuakin pelottaa, miten heidän kanssaan menisi, jos ero tulisi. Minulla on kaksi ihanaa poikaa ja olen heistä kiitollinen. Minun lapsilukuni on täynnä.

Aiothan jatkaa blogiasi?

No tähän on helppo vastata. Aion kyllä. Ikuisuuksiin, jos minulta kysytään ja sitähän te kysyittekin. Blogini on minun henkireikäni ja paikka, jossa voin kirjoittaa itselleni tärkeitä asioita.

 

Olen ilahtunut, että kysymyksiä tulee, laidasta laitaan. Niitä saa jatkossakin minulle laittaa.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017