Kuva: Panu Pälviä

Yle kirjoitti 14.8. yksinhuoltajaisästä, joka kokee syrjintää ja kummeksuntaa yhteiskunnan ja kanssaeläjien taholta, koska on yksinhuoltaja. Isien määrä yksinhuoltajista on muutaman prosentin luokkaa, vaikka isät pärjäävät yhtä hyvin lapsien kanssa kuin äiditkin, Yle jatkaa. 

  • Isien osuus yksinhuoltajista on pieni ja syinä tähän ovat stereotyyppinen ajattelu, naisen hoivan ylivertaisuusajattelu ja ikiaikainen äiti-lapsi-suhteen tärkeyden korostaminen lapsen kannalta. –Isyystutkija Jouko Huttunen

Vielä erikoisemmaksi tämän yksinhuoltajaisän kohtelun tekee se, että hänen vaimonsa kuoli vakavaan sairauteen. Hän on siis lapsien ainoa elossaoleva huoltaja. Silti hän kohtaa kummeksuntaa siitä, että hän kasvattaa lapsensa yksin. Onko oudompaa kuultu?

Onko todella niin, että meissä istuu edelleen jokin perin kiviaikainen ajatus äidin ylivertaisuudesta lapsen kasvattajana ja hoivaajana? Useammin kuin kerran olen itsekin kuullut kaikenmoisia perusteluja siitä, miksi on lapselleni haitallista, kun hän asuu isänsä luona. Äidin ja lapsen suhde on erityinen ja lapsi kärsii, jos ei asu enemmän äitinsä luona. Tuo laukaistaan päin kasvojani ilman, että tilanteestamme tai olosuhteistamme tiedetään mitään.

En suostu kuulemaan puheita, jotka sanovat, että niin se nyt vain on, että äiti on se paras. Minusta molemmat voivat olla niitä parhaita.

Kun erosin kuopukseni isästä, alkoi lapsemme asumaan heti vuoroviikoin kummankin luona. Hän oli tuolloin 1,5-vuotias. Kauhistuneita huudahduksia! Ei noin voi tehdä! Äiti synnyttää ja imettää lapsen, joten hänellä on erityinen side lapseen, ja noin nuoren repäiseminen pois äitisymbioosista ei ole hyvä ollenkaan!

Olen närkästynyt näistä syytöksistä. Siinä lytätään täysin lapseni suhde isäänsä, joka on yhtä läheinen kuin minuun. En suostu kuulemaan puheita, jotka sanovat, että niin se nyt vain on, että äiti on se paras. Minusta molemmat voivat olla niitä parhaita.

  • Huttusen mukaan taustalla on jääräpäistä opillista ajattelua. Lapsi ei katso sukupuolta silloin, kun hän on kiinnittynyt ja kiintynyt vanhempaansa. –Yle 14.8.2018

En voisi olla enempää samaa mieltä. Huttunen jatkaa, että jos hoivasuhde on ollut alusta asti tasavertainen molempiin vanhempiin, on lapselle yhtä katkeraa menettää suhde kumpaan tahansa vanhempaan. Tästä nimenomaan on kyse minun nuorimmaisen lapseni kohdalla. Siksi ihmettelen suuresti, miksi meidän vuoroviikkoista ratkaisua arvostellaan, koska hänelle se on paras ratkaisu, tässä tilanteessa. 

Olisi jo aika päästää irti tästä homehtuneesta ja pölyyntyneestä äitimyytistä.

Olisi jo aika päästää irti homehtuneesta ja pölyyntyneestä äitimyytistä. Lapselle tärkeintä on läheinen suhde vanhempiinsa, tai jos hänellä on vain yksi vanhempi syystä tai toisesta, vanhempaansa. Oli tuo vanhempi sitten isä tai äiti. Lopetetaan vastakkainasettelu – se, että äidit olisivat niitä ensisijaisia hoitajia ja huoltajia ja jos isä on huoltaja, hän ei siitä selviäisi yhtä hyvin kuin äidit.

Tutustu Vauva.fin upeisiin isäbloggareihin: Isäkuukaudet, Koti-iskä88, (K)akkavalta ja Lellivauva.
Lue myös:
Etäisä: Tämä systeemi ei ole neutraali
Vuoroviikkoasuminen sopii vain toiselle lapselleni
Äitimyyttiä rikkomassa

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

 

Kommentit (3)

Vierailija

Itseäni tämän tyyppisissä teksteissä aina hieman riepoo se, miten niissä jotenkin aina nostetaan isät jalustalle. Tässäkin blogitekstissä, kuten Ylen uutisessakin, korostetaan, miten isät pärjäävät ihan yhtä hyvin yksinhuoltajina kuin äiditkin, ja itse asiassa vähän paremminkin. Tässä nostettiin esiin äitien tunnollisuus elatusmaksujen suhteen, mistä syystä yh-isien asema on äiteihin verrattuna parempi. Muualla isien ”ylivertaisuutta” on usein tuotu esiin  mm. nostamalla taloudelliset tekijät (naisten euro kun on tunnetusti se 80 senttiä), äitien aktiivisuus etävanhemman roolissa (jolloin lapsi ei menetä kumpaakaan vanhempaansa) sekä isien tärkeys ja miehen malli etenkin murrosikäiselle pojalle. Ihan hyvä tietysti että näitä asioita listataan, mutta: onko oikeasti niin, että äideillä ei OIKEASTI ole mitään erityistä vahvuutta vanhempana? Vai onko siitä muodostunut sellainen tabu, että siitä ei uskalleta puhua? Ja jos on, niin miksi: jos kerran isienkin vahvuuksia yh-vanhempana  saa estoitta listata, miksi tätä ei sallita äideille? Tietystikään nämä asiat eivät määrity puhtaasti sukupuolen perusteella, mutta koska tässä nyt puhuttiin nimenomaan sukupuolesta, pohdin itsekin asiaa tästä näkökulmasta.

Toiseksi minun mielestäni tuossa Ylen uutisessa yh-isä ei kertonut kokeneensa syrjintää tai ennakkoluuloja, vaan kertoi vain omista kokemuksistaan ja oman selviytymistarinansa vaikean tragedian yli. Ja siitä, millaista tukea hän on saanut. Nuo ennakkoluuloasiat olivat tutkijan kertomia tai otteita muutamista opinnäytetöistä.

Äitipuolitoista

Tässä blogitekstissä ei sanottu, että isät ovat parempia vaan yhdenvertaisia.
Joten isiä ei nostettu jalustalle kohteessa, jota kommentoit.
Olen täsmälleen samaa mieltä tämän blogitekstin kanssa!
Minullekin on itsestään selvää että lapsemme olisivat yhtä paljon molempien vanhempiensa kanssa eron jälkeen.
Minä olen elänyt valtaosan lapsuudestani lähi-isän kanssa eikä minulla ole mitään negatiivista sanottavaa siitä. Minulla on loistavat välit kaikkiin vanhempiini.
Enkä minäkään koe olevani ylivertainen vanhempi puolisooni nähden.

Olemme itse asiassa tehneet mieheni kanssa jo yhteisiä lapsia saadessamme suunnitelman miten lasten asiat hoidettaisiin erotilanteessa.
Eikä eroa edelleenkään ole siis näköpiirissä!
Alle 3v. olisi lyhyemmät vaihdot kuin vuoroviikoin mutta yhtä paljon molempien vanhempiensa kanssa.

Vierailija

Hei, olin asettanut sanani  hieman epätarkasti. Huomioni siis "isien jalustalle nostamisen" suhteen koski tuota Ylen uutista,  ja muita vastaavia juttuja joihin olen törmännyt. Tässä blogitekstissä ei niin tietenkään sanota, vaan enemmän pureudutaan tuohon äitimyyttiin.

Oman kommenttini taustalla oli (ehkä hieman epäselvästi ilmaistuna) se, että silloin kun nostetaan esiin äitien perinteisiä "vahvuuksia"  vanhempana, kuten raskautta, imetystä, lapsen kanssa kotona vietettyä aikaa ja äidillistä hoivaa, ne leimataan helposti äitimyytiksi, vieläpä homehtuneeksi ja tunkkaiseksi sellaiseksi. Sen sijaan silloin, kun nostetaan esiin perinteisiä isien vahvuuksia, kuten taloudellisia seikkoja tai isien merkitystä  miehen mallina erityisesti pojille, niistä ei puhuta "isämyyttinä" (tai en ole ainakaan itse sellaiseen törmännyt). 

Kyse ei siis ollut niinkään kritiikistä (paitsi ehkä sen suhteen, että itse luin/tulkitsin tuon Ylen uutisen tosiaankin hieman toisin kuin Etä-äiti),  vaan nostin esiin aiheen, jota olen monesti aiemminkin pohtinut :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017