Äitiydessäni saa näkyä tunteiden koko kirjo. Kuva: Terhi-Anneli Bech

Vanhemmuuden ristiriitaisista tunteista on vaikea puhua – suurimmalta osalta ehkä siksi, että se on edelleen jonkinlainen tabu. On hyväksyttävää puhua onnesta ja rakkaudesta, vanhemmuuden iloista, mutta kun ottaa puheeksi ne vanhemmuuden negatiivisetkin tunteet, voi hyvin nopeastikin saada melko kitkerää palautetta ajatuksistaan.

Miten kehtaat? Etkö olekaan joka hetki kiitollinen lapsistasi? 

Äkkiä voi tunteakin syyllisyyttä, jos vanhemmuus ei olekaan pelkästään ihanaa ja maailman parasta.

Vanhemmuus toki on lahja ja elämän yksi ihmeistä ja sitä tulee arvostaa ja vaalia. Äkkiä voi tunteakin syyllisyyttä, jos vanhemmuus ei olekaan pelkästään ihanaa ja maailman parasta.

Koska sitä se ei aina ole. Ei ole minulla, enkä usko, että kovin monella muullakaan. Äitiys on sarja hassuja tapahtumia: rakastelua, josta saa alkunsa jotain elämää suurempaa. Se elämää suurempi on ensin mahassani, jossa se voi aiheuttaa hyvin paljon kipua, pahoinvointia, ihon repeämistä, hormonimyrskyjä ja ihmeellistä halua syödä koko ajan mitä kummallisempia asioita.

Kun se pikkuinen tuli alapäästäni ulos, alkoi elämäni kummallisin, oudoin, hassuin, ihanin, vaikein ja raivostuttavin aikakausi.

Kun se pikkuinen tuli alapäästäni ulos, melko kivuttomin ponnistuksin, mutta kakan kanssa, alkoi elämäni kummallisin, oudoin, hassuin, ihanin, vaikein ja raivostuttavin aikakausi. Elämäni äitinä. Väsymystä, valvomista, kakkavaippojen vaihtoa, syöttämistä, rakastumista, huolta, kiitollisuutta universumia kohtaan.

Ja entäpä nyt? En asu lasteni kanssa koko aikaa. En edes suurinta osaa aikaa, jos esikoisestani puhutaan. Ja silti olen välillä turhautunut, ärtynyt ja ahdistunut koko äitiydestäni. Haluaisin olla vapaa äitiyden mukanaan tuomista todella vaikeistakin tunteista. Vapaa huolesta ja siitä, että toinen onkin tärkeämpi kuin minä itse olen.

Ja toisella hetkellä rakastan lapsiani enemmän kuin koko maailmaa ja en haluaisi luopua heistä edes sekunniksi.

Olen antanut itselleni luvan olla monimutkainen kokonaisuus. Äitiys ei ole vain positiivisia tunteita ja asioita.

Olen antanut itselleni luvan olla monimutkainen kokonaisuus. Äitiys ei ole vain positiivisia tunteita ja asioita. Äitiys saa olla vaikeatakin ja siinä saa olla ristiriitainenkin. Kyllä, kirjoitan välillä kamalasta ikävästä, jota poden yksin, ja kirjoitan myös siitä, että nautin omasta ajastani. 

Ja se on ihan ok. Etä-äitinä oleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla joka sekunti kiitollinen, että on saanut edes niitä lapsia, että saa olla heidän kanssaan, edes vähän aikaa. Etä-äitiys ei tarkoita, etteivätkö tunteet saisi olla monimutkaisia ja ristiriitaisia. Etä-äitikin voi kaivata omaa aikaa.

Ollaan armollisia itsellemme. Annetaan meidän tuntea meidän vaikeita tunteita, samalla tavoin kuin ihaniakin tunteita.

Lue myös:
Saako omasta ajasta nauttia?
Saako etä-äiti olla onnellinen?

Elämä. Se on tunteita täynnä. Annetaan niiden näkyä.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017