"Äiti, kännykkä pois, kilttiii...", kuuluu usein meillä kotona. Nuorempi lapseni hermostuu usein, koska olen liian paljon kännykkäni kanssa. Huono omatunto kolkuttaa ja laitan kännykän pois, hetkeksi. Sitten pakottava tarve ottaa kännykkä käteen ja tsekata, mitä somessa tapahtuu, voittaa, ja kohta on jälleen kännykkä kädessä.

Some luo virheellisen kiireellisyyden tunteen.

Tuntuu, että on pakko katsoa, mitä Facebookissa tapahtuu tai muuten jää jostain paitsi. Jos joku ehdottaa, että olepa ilman kännykkää päivä, viikko, tai EDES ILTA, kauhistun. Hyvänen aika, eihän se nyt ole MITENKÄÄN MAHDOLLISTA!

Tiedän, että olen someaddikti ja sen tietävät kaikki lähipiirissänikin. Se ahdistaa, mutta en ole tehnyt asialle mitään. Jos minulla olisi pienempi lapsi, olisin aivan varmasti juuri se äiti, joka istuu hiekkalaatikon reunalla kännykkäänsä näpräten ja ei tiedä eikä seuraa, mitä lapsi siellä puistossa tekee. Olen se paheksuttava äiti, joka on junassa kännykkänsä kanssa ja lapsi pitkästyy istumaan yksinään ja lähtee juoksentelemaan pitkin junan vaunuja. Paheksuvat katseet kääntyvät minuun; tuolla se äiti on vain kännykkänsä kanssa ja lapsi käyttäytyy huonosti. Nykyajan äidit! huokailevat muut.

Toimintani on ristiriitaista, koska valitan, että minulla on liian vähän aikaa lapsieni kanssa.

En ole lapsieni kanssa päivittäin, joten luulisi minua kiinnostavan olla läsnä silloin, kun heidän kanssaan saan olla. Silti kännykkä tai tietokone vie usein voiton lasten kanssa olemiselta. Pienempi lapseni reagoi tähän huonolla käytöksellä, joka ärsyttää minua, ärähdän hänelle ja hän ärsyyntyy yhä enemmän. "Äiti, kännykkä POIS!" huutaa leikki-ikäinen jo selvästi kiukkuisena. Siinä vaiheessa lentää kännykkä nurkkaan ja vietän lapseni kanssa oikeasti laatuaikaa. Mutta miksi tuon pitää kestää niin kauan, kysyn itseltäni, ennen kuin ymmärrän, ettei kännykkä saa olla tärkeämpi kuin lapsi.

Tietenkin lapseni ottavat myös minusta esimerkkiä ja ovat usein kännykän tai muun laitteen kanssa. Me olemme se perhe, jossa ei ole mitään ruutuaikaa. Meillä katsotaan paljon ohjelmia tietokoneelta, kännykästä tai televisiosta. Myönnän sen suoraan, vaikka tiedän, ettei tämä ole oikein. Kyse on vain ja ainoastaan omasta laiskuudestani, koska en aina jaksa leikkiä aktiivisesti lasteni kanssa; teinin kanssa en edes aina tiedä, mitä yhdessä voisi tehdä. Olkoon kännykällänsä.

Nyt on muutoksen aika.

Pienemmän lapseni kiukku kännykkääni kohtaan on otettava tosissaan. Aion aktiivisesti jättää somen ja kännykän pois niistä hetkistä, jolloin hän on luonani. Haluan olla läsnäoleva äiti, koska en saa viettää arkea päivittäin lapsieni kanssa.

 

Yhdessäolon hetket ovat liian arvokkaita hukattavaksi someen, joka ei anna minulle mitään aitoa elämää.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva:Pixabay

Kommentit (4)

Halo life
Liittynyt27.2.2018

Täytyy tunnustaa, että itsekin sorrun tuohon känny kädessä olemiseen. Someaddikti täällä hei. Onneksi olen kuitenkin nyt saanut rajattua sen niin, että olen kännykällä tai koneella kun lapset katsovat lastenohjelmia taikka nukkuvat päiväunia. Okei, kyllä mä saata leikin lomassa hieman vilkaista puhelinta tai jos pienin on tissillä. Vessatauot olen luonut itselle somettamista varten. Muahahahah, eli huijaan lapsia.

Ruutuaika meillä on. Toki meidän lapset ovat pienempiä. Ja sitä ruutuaikaakin meillä annetaan nykyään ihan liikaa. Melkein neljä tuntia päivässä. Aamulla kaks ja illalla kaks. Tosin ei nuo koko aikaa sitä katso vaan telkkari pyörii taustalla päällä. Mutta onko siinäkään järkeä? Altistanko lapseni ihan liikaa ärsykkeille?

Onneksi kohta on kesä ja silloin tv unohtuu. Ja toivottavasti äitikin saisi esim viikon sometauon. Tai edes päivän. 

www.koivulanemanta.fi
Koivulan emäntä

Henna / Pölyä Pinnoilla

Ihanan rehellinen kirjoitus! ♡

Täällä taas luuri kädessä, suurimman osan päivästä, tunnustan!

Viime vuoden puolella pidin parikin sometaukoa ja ne tekivät hyvää. Oli (mukamas) aikaa muuhunkin ja kirkastivat mieltä.

Tällä hetkellä some on iso työkalu blogini osalta, mutta haluan myös lukea, tykätä ja kommentoida kavereideni päivityksiä.

Somen lisäksi laittelen ystävien ja kavereiden kanssa jonkun verran viestejä wa:n ja messengerin kautta. Puhelimella hoidan muutenkin kaikki työn ulkopuoliset asioinnit.

Mutta, vähentää pitäisi ja reilusti. Tällä hetkellä oloistani johtuen vaan "pakenen" älyluurin saloihin...

Pari tekstiä viime vuodelta:

http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/02/pienimuotoinen-sometauko-hitti...

http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/07/irtiottoja.html

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Voi kiitos kommentista. Kyllä, pitää olla rehellinen. Ja tämä on todellinen ongelma. Pitää aktiivisesti koettaa saada muutosta aikaan. Somessa tämä blogimaailma kuitenkin on, joten vaiketa se välillä on..

Terveisin, Etä-äiti

Aku65

Kaunis etä äiti olet pient rinnat Naisellinen nainen Itse pienirintaisesta naisesta 52v mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017