Kuva: Panu Pälviä

Lisätään vielä otsikkoon, että lapset eivät kumpikaan ole aviomiesteni kanssa saatuja.

Tässä vaiheessa viimeistään minua vähemmän tunteva äimistyy: siis mitä! Äkkiseltään kyllähän tämä kaikki melko hurjalta kuulostaa.

Kirjoitin aiemmin, miten säilytän eksiltäni saamani korut, ja mainitsin myös kihlasormukseni, joita on siis neljä. Eräs tituleerasi minua multikihlautujaksi ja toinen kirjoitti blogiini kommentin, että jonkun pitää olla nyt kyllä pielessä.

Onko?

Parisuhdehistoriani on värikäs –  kuten elämäkin on

Lähtökohtaisesti voin sanoa, että minulla on ollut ihania ihmissuhteita ja jokainen suhde yhtä lukuunottamatta on antanut minulle paljon hyvää. 

Menin ensimmäisen kerran vain 18-vuotiaana kihloihin ja heti naimisiin, koska minulta odotettiin tätä yhteisössä, jossa elin. Tuota avioliittoa ei kauaa kestänyt, kuten olettaa sopiikin. Toisen kerran menin kihloihin esikoiseni isän kanssa, kun tulin yllättäen raskaaksi. Tietenkin toivoin, että voisimme olla yhdessä pitkään. Vaikka emme olleetkaan, silti en kadu tuota suhdetta tai sitä, että pidimme lapsemme, vaikka hän ilmoittikin maailmaantulostaan varsin pian ja yllättäen. 

Avioliittoni oli yksi upeimmista kokemuksistani elämässäni ikinä.

Menin tästä muutaman vuoden jälkeen jälleen kihloihin ja vuoden päästä kihlautumisesta menimme naimisiin. Tämä oli yksi upeimmista kokemuksistani elämässäni ikinä. Suhteen päätti, kuten olen kirjoittanut, omat huonot päätökseni ja virheeni. Itse avioliittoa en kadu lainkaan enkä suostu kuulemaan, että se olisi ollut virhe. 

Neljännen kerran menin kihloihin kuopukseni isän kanssa. Jälleen toivo ydinperheestä ja pitkästä suhteesta eli mielessäni. Tätä emme saaneet, ja siitä olen ollut pahoillani. Tähänkin eroon johtaneista syistä olen kirjoittanut jo aiemmin. 

Multikihlautuja vai kokemuksia ja muistoja?

Oma historiani on itselleni niin tuttu ja itsestään selvä, etten aina ehkä osaa ymmärtää, miten monet voivat reagoida kuullessaan parisuhdehistoriastani. Silti, enpä ollut aiemmin kuullut olevani multikihlautuja. Toki ymmärrän, että alkuperäisessä merkityksessään kihlaus on lupaus avioliitosta. Avioliitto taas lupaus elämänkestävästä suhteesta. Mikään näistä ei ole minulla pitänyt, joten olen siis joidenkin mielestä varmasti lupausteni pettäjä.

Olenko joku nymfomaani ja montako kertaa olen ollut siis naimisissa!?

Minulta on kysytty suhteistani, ihmetelty, olenko joku nymfomaani ja montako kertaa olen siis ollut naimisissa. Kun kerron, mitä nyt kerroin, monen ensireaktio on: siis mitä ihmettä! Välillä ihmettelen itsekin värikästä historiaani enkä sano, että olen siitä mitenkään erityisen ylpeä, mutta en minä sitä häpeäkään. Elämä on ihan liian lyhyt häpeilyyn ja koetun katumiseen.

Ja olen myös miettinyt, onko minussa jokin vika? Valuvirhe kenties, koska suhteeni ovat olleen varsin lyhyitä. Onhan se ilmiselvää, että jokin syy tähän on oltava. Elämässäni on tapahtunut paljon ja vaikeitakin asioita, jotka aivan varmasti vaikuttavat siihen, etten ole onnistunut elämään niin kuin yleisesti olisi hyväksyttävää. En elä elämääni kuitenkaan muille, vaan itselleni. Siksi en jaksa välittää muiden puheista.

Mutta en kadu näitä kihlauksiani tai avioliittoja. Ne ovat osa elämääni; värikästä sellaista, mutta omaani.

Mutta en kadu näitä kihlauksiani tai avioliittoja. Ne ovat osa elämääni; värikästä sellaista, mutta omaani. Miksi katua? Ei elämää kannata tuhlata menneisyyden tapahtumien katumiseen. Toki pitää ja kannattaa oppia tapahtuneista ja virheistään. Tämän koenkin tehneeni. 

Kaikesta tästä johtuen olen hyvin varovainen nykyisessä suhteessani ja haluan edetä rauhallsiesti. Oho, ehkäpä olenkin oppinut, ja paljon!

Hei, elämäähän tämä on, ja tämä on minun elämäni. Eletään jokainen omamme niin hyvin kuin voimme!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (7)

Vierailija

Minusta tuo on huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin jatkaa väkisin ensimmäisessä liitossa, koska näin kuulu tehdä. Parempi neljä lyhyttä mutta onnellista, kuin yksi pitkä mutta onneton. Toisiaanhan varten sitä parisuhteessa ollaan, ei muita.

Vuoden Äiti

Entä jos otsikko olisikin "Neljä kertaa kihloissa, kaksi kertaa naimisissa, kaksi lasta kahden eri naisen kanssa", eli jos kertojana olisikin mies? Kukaan tuskin korvaansa lotkauttaisi. Joku saattaisi korkeintaan säälien pohtia, että eihän vaan ole julmat naiset yrittäneet vapaata sielua kahlita.

Jokainen elää niin hyvin kuin pystyy - mitä se elämän hyvyys sitten kenellekin merkitsee.

Käyttäjä10045
Liittynyt25.2.2018

Mielestäni tätä elämää elää jokainen tavallaan. Tärkeintä on se, miten itse menneisyytensä ja itsensä kohtaa. Minulla on takanani useampi kihlautuminen ja yksi avioliitto. Eikä asiat aina ole nappiin menneet omalta osaltani. Mutta puolin ja toisin on anteeksiannettu. Elämä ei ole aina ihan suoraviivaista. 

Vierailija

Kiitos tästä kirjoituksesta! Itselläni takana pitkä avioliitto ja useamman vuoden uusperhekuvio, jossa kihlatkin ostettu. Nyt todella vakavissani harkitsen omilleni muuttamista monien eri syiden takia, mutta muiden reaktiot ovat tähän asti saaneet jäämään. Kirjoitit hyvin ajatuksiani siitä, kuinka elämää ei eletä muille. Yritän pystyä siihen tehdessäni päätöstä. Kiitos että kirjoitat! Olen samaistunut moneen kirjoitukseesi, vaikka lapset minulla ovatkin.

Mies 77

5 lasta yhdestä paholaisesta +3koiraa (ei tehtyjä tuon pajolaisen kanssa)
Talossa suorat seinät ja tapetit (oli hyvä muurari ja parempi maalari)
Eikä kaduta

Vierailija

En vaan ymmärrä, miksi jokaisen miehen kanssa täytyy mennä naimisiin tai kihloihin? Eikö toisen kanssa voi elää ilman näitäkin kokemuksia? Tulee mieleen tietynlainen elämyshakuisuus ja nopea kyllästyminen.
Tietynlaiset ihmiset eivät koskaan tee mielestään mitään väärin eikä varsinkaan myönnä katuvansa mitään. "Meillä on vaan yksi elämä"- mantra toistuu, mutta joskus voisi myös pysähtyä ja miettiä miltä omaisista ja läheisistä tuntuu. He eivät toki siinä suhteessa elä, mutta usein joutuvat lohduttamaan jne, kun eron hetki koittaa. Kamalaa myös ajatella mitä lapset joutuvat kokemaan ja minkälaisen mallin parisuhteista saavat. On täysin naurettavaa väittää lasten vaan sopeutuvan. Erotilanteet ovat usein hyvin stressaavia ja lapsia kuormittavia. Moni ei vaan sitä omassa elämänmyllerryksessä huomaa.

Yritän kai tässä vaan sanoa, että tehkää elämällänne mitä haluatte, mutta muistakaa päätöstenne vaikutukset muihin ihmisiin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017