Tämä blogikirjoitus on poikani kirjoittama. Hän halusi kirjoittaa lyhyesti elämästämme ja ajatuksistaan suhteestamme ja blogistani. "Tietäväthänpä sitten miten asiat niinku oikeesti on", sanoi.

 

Annoin poikani äänen kuulua.

Annoin poikani äänen kuulua. Lyhyestä virsi kaunis, on kai teinini motto.

Tässä se tulee:

*************************

Vaikka en asu äidin luona, niin näemme silti melkein joka viikko. Yritän aina viikonloppuisin päästä tulemaan äidille, mutta harrastukset & vapaa- aika vie myös aikaa. Olisihan se mukavaa nähdä vähän useamminkin, mutta tämäkin on hyvä :). Äidin luona on usein kiva, koska näen myös mun pikkuveljeä täällä, mutta harmittavaa on, että pitää tulla usein aikaisin kotiin, kun muut kaverit menevät vielä ulos.

En kyllä pystyisi muuttamaan äidille, koska kaverit ja koulu on isän luona.

Minua ei nolota mun äiti tai,että äitillä on blogi, koska minä en vaikuta siinä, mua ei tunnista siitä tai minä en ole sen kirjoittaja.

*******************

Terveisin, Etä-äidin poika <3

(toi sydän oli minun lisäämä. Oli pakko)

 

Kuva: Poikani Instagram (muokattu niin, ettei kasvoja näy)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017