Sain viime viikon tekstiini kommentin: olenko ajatellut, että kertomalla avoimesti parisuhdevaikeuksistani, menneisyyteni epävakaista tunnetiloistani ja eroistani karkotan mahdolliset uudet kumppanit tiehensä?

Vastaukseni on, että ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Mahdollisia uusia kumppaneita voi pelottaa, että he päätyvät blogiini. 

Kommentoija viittasi mm. siihen, että mahdollisia uusia kumppaneita voi pelottaa, että he päätyvät blogiini. Tämä nyt on aivan naurettava pelko, koska en kirjoita koskaan kenestäkään, jos he eivät sitä itse hyväksy. Ketään ei myöskään tunnista teksteistäni, elleivät he itse näin halua. Poikkeuksena ovat toki lasteni isät, jotka ovat tunnistettavissa minun kauttani, mutta heidän elämästään en yksityiskohtaisia tai henkilökohtaisia asioita kerrokaan.

Blogiini ei päädytä vahingossa. Pidän ÄÄRIMMÄISEN tarkkaa huolta siitä, keistä blogissani kirjoitan. En ihan kenestä tahansa edes kirjoita. Vain minulle äärimmäisen tärkeät henkilöt pääsevät teksteihini. Ja silloinkin, jos he itse näin haluavat.

Edellisessä suhteessani ei ollut mikään ongelma, että kirjoitin blogiani. Kirjoitin hänestä vain ja ainoastaan sen verran, kun hän halusi ja hyväksyi. Hän oli erittäin tarkka omasta yksityisyydestään ja asioistaan. Kunnioitin sitä. Kukaan ei päädy tunnistettavana blogiini tietämättään. Mitä tulee taannoiseen Tinder-postaukseeni, siitä ei voi mitenkään yhdistää ketään henkilöä tekstini tapauksiin.

No voi voi, jos näin käy. En haluakaan elämääni ketään, joka ei hyväksy historiaani ja menneitä tekemisiäni.

Tiedän täysin omat heikkouteni ja tehdyt virheeni. Jos joku ei näiden takia uskalla minuun tutustua, ei hän ole sen arvoinenkaan. Miksi minun pitäisi vaivata päätäni tällaisella asialla? Mennyt elämäni on muokannut minut siksi, joka nyt olen. Joten mahdollinen tuleva kumppanini ottaa minut minuna, menneine virheineni kaikkineni.

Kannattaisiko minun lopettaa niin avoin kirjoittaminen, koska se karkottaa kaikki luotani? Öö, ei. Olen itse päättänyt, mitä itsestäni kirjoitan ja olen valinnut hyvin avoimen linjan. Huomautettakoon, että on paljon asioita, joista en ole enkä aiokaan kertoa. En ole jakanut perheestämme läheskään kaikkia asioita, vaikka se voi siltä vaikuttaakin. Vain meidät hyvin tuntevat tietävät, että suojelen monia meidän asioitamme julkisuudelta.

Blogini muutti koko elämäni. En aio lopettaa avoimesti kirjoittamista. 

Blogini on osa minua, isompi osa kuin monella muulla blogaajalla. Siksi, jos joku mahdollinen tuleva kiinnostunut kumppanini karkottuu näiden tekstien takia, ei hän ole edes mahdollinen tuleva kumppanini, koska en sellaista elämääni haluaisikaan. Blogini muutti koko elämäni. Kaikki, mitä täällä kirjoitan, on tarkoin harkittua. En ole yhtäkään tekstiä katunut jälkeenpäin. Siksi voin seistä blogini takana päättäväisenä ja sanoa: jos otat minut, otat minut blogistina(kin).

Totta on, että voin jäädä yksin tekstieni takia.

Totta on, että voin jäädä yksin tekstieni takia. Sen riskin olen ottanut. En vahingossa, vaan ihan tietoisesti. Tämä on minun elämäni, minun blogini. Se on minun oikeuteni. 

Ps. Niitä kiinnostuneita on ollut.

Lue myös:
Miksi en kirjoita kaikista perheenjäsenistäni?
Nolottaako poikaani blogini ja julkisuus?

Terkut, Helka

Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017