Mitä on äiti? Miten äitiys määritellään?

Usein sanotaan, että kyllä äiti on aina äiti. Mutta toisaalta sanotaan, ettei se biologinen äitiys aina ole se äitiyden mittari. On bonusäitejä, sijaisäitejä, adoptioäitejä, ja ihan yhtä äitejä he ovat kuin biologiset äiditkin.

Onko se, että synnyttää lapsen, äitiyttä? Milloin se loppuu, se äitiys, jos biologisuus ei ole aina sen mittari? Jos äiti on aina äiti, sitten kaiketi sanotaan, että adoptiolla lapsen saanut ei olekaan äiti. Että lapsen synnyttänyt nainen on aina se äiti, ei se henkilö, joka kasvattaa lapsen aikuiseksi.

Mutta eihän niinkään ole? Äitiys on enemmän kuin synnyttämistä ja imettämistä. Äitiys on hoivaamista, välittämistä, rakastamista. Äitiys on koko elämän muuttumista, siitä hetkestä, kun ymmärtää, että on vastuussa toisen ihmisen elämästä.

Onko äitiys sitä, että rakastaa, välittää ja on läsnä? Että miettii omia päätöksiään lapsen kautta, että laittaa lapsen edun aina etusijalle? Tällöin äitiys laajenee isommalle alueelle.

 

Ei se biologisuuskaan siis ole äitiyden mittari.

Mutta mikä sitten on? 

Milloin voi sanoa, että minä olen äiti? Onko äiti se, joka uhrautuu, antaa elämästään niin sanotusti parhaimmat vuodet lapselleen? Imettää ja hoivaa yöt? Eron hetkellä ottaa lapset itselleen? Kun äitihän tekee niin.

Mutta entä jos äiti hylkää lapsensa ja haluaakin elää täysin omaa elämäänsä ilman heitä? Loppuuko äitiys? Jos toinen ihminen ottaakin lapsien elämässä sen äitiyden roolin, tuleeko hänestä äiti? 

 

Onko etä-äiti oikea äiti? 

Onko ihminen, joka ei ole lapsensa elämässä mukana arkeana, ei tiedä lapsensa ajatuksia tai elämän arkea, ei tiedä, miltä lapsesta tuntuu juuri nyt, äiti ollenkaan? 

Jos taisteltuaan pitkään ei enää jaksa, koska ei pääse siihen lapsensa arkeen kuitenkaan enää mukaan. Onko silloin luopumassa äitiydestään?

Jos lapsi pitää toista ihmistä läheisempänä arjessaan kuin biologista äitiään, muuttuuko äidin rooli toiselle? Milloin äidin pitää luopua siitä ajatuksesta, että olisi tämän ihmisen arjessa mukana, että tietäisi, missä mennään. Että yrittäisi pysyä mukana lapsen asioissa edes jotenkin. Jos luovuttaa sen otteen, kun on liian tuskallista enää yrittää, onko se lopun alkua? Jos taisteltuaan pitkään ei enää jaksa, koska ei pääse siihen lapsensa arkeen kuitenkaan enää mukaan. Onko silloin luopumassa äitiydestään?

Lapsestaan vieraannutettu äiti voi kokea kamalaa tuskaa. Mutta onko hän äiti, kun ei enää edes tiedä, missä lapsi menee ja elää? Jos lapsi kutsuu äidiksi jotain täysin toista ihmistä? Mutta jos tämä biologinen äiti kuitenkin ajattelee lastaan, rakastaa tätä, tuntee olevansa osa lastaan. Onko hän äiti, vaikkei enää ikinä näkisi lastaan? Vaikkei voi jakaa elämäänsä lastensa kanssa?

 

Mikä on äitiyden mittari?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

 

Kommentit (1)

apache helikopteri
Liittynyt1.1.2018

Mielestäni äitiys tarkoittaa sitä että osaan ohjata lastani oikeaan suuntaan, pelkään kuitenkin että lapsen isä ohjaa lapsen väärään suuntaan, sillä jo lapsen ollessa sisälläni, isä oli hyvin innokas survomaan hänen pienen *valomiekkansa* lapsen *mieleen". Tämän jälkeen lapsemme anus(*mieli*) muistutti ruskeata toivomus kaivoa.

Mutta tämä on mielestäni normaalia. On kiva että joku mies tahtoo survoa mieltä lapseeni.

 t. 28v yh vegaani mamma

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017