Tilastokeskus julkaisi raportin, joka kertoo karua kieltään: syntyvyys Suomessa laskee ja huimaa vauhtia. Siihen on monta aika selvääkin syytä, mutta yksi nousi mieleeni, josta ei puhuta vielä avoimesti: johtuuko alhainen syntyvyys siitä, etteivät nuoret uskalla tehdä lapsia, koska vanhemmuutta arvostellaan helposti kovin sanoin?

Vanhemmuus näyttää olevan karikko, josta ei voi selvitä voittajana.

Tarkoitan tällä sitä, että jos nuoret, hyvässä lapsensaanti-iässä olevat yhtään katselevat esimerkiksi somessa ympärilleen, he voivat kauhistua: vanhemmuus näyttää olevan karikko, josta ei voi selvitä voittajana.

Jos uskaltaa lähteä kokeilemaan vanhemmaksi tulemista prismaperhepuheista, pienestä vanhempainpäivärahasta, työtilanteestaan tai muista seikoista huolimatta, voi stoppi tulla vastaan, kun huomaa, miten vanhemmuutta arvostellaan somessa lähes jokaiselta kantilta. Vai oletko sinä välttynyt näiltä kommenteilta:

  • Älä nyt ainakaan syötä niitä kiinteitä ennen kuutta kuukautta
  • Nyt vauvasi varmasti kehittyy huonoksi aikuiseksi, kun ei saa kiinteitä ennen neljättä kuukautta
  • Älä vie lastasi päiväkotiin ennen kolmen vuoden ikää
  • Lapselle on hyväksi saada jo vuoden ikäisenä ikäistänsä seuraa päiväkodin kautta
  • Lapsi ei kehity oikein, jos ei saa sormiruokailla
  • Sormiruokailu vie meidät takaisin kehittymättömään aikaan
  • Puhu lapsestasi AINA sukupuolineutraalisti, tai hän kasvaa vinoon
  • Lapsesta pitää puhua poikana tai tyttönä
  • Voi äitiä, joka haluaa uran ja vie lapsena päiväkotiin
  • Voi äitiä, joka unohtaa itsensä lapsensa takia ja ei vie lasta päiväkotiin

Ja niin edelleen, ymmärsit varmaan pointin. Vanhemmuutta suunnittelevat voivat kauhistua, jos törmäävät näihin kommentteihin. Kyllä minuakin pelottaisi. Mikä on sitten oikein? Osaanko varmasti? Arvostellaanko minua vanhempana? 

Jos olisin nuorena parikymppisenä raskaana tiennyt, mihin myllyyn joudun vanhemmuuteni takia, olisi minua hirvittänyt.

Jos olisin nuorena parikymppisenä raskaana tiennyt, mihin myllyyn joudun vanhemmuuteni takia, olisi minua hirvittänyt. Yksinhuoltajaksi nuorena, eroäidiksi, vuoroviikkoäidiksi, etä-äidiksi, en imettänyt kauaa, vein yksivuotiaan päiväkotiin, menin kouluun takaisin nopeasti ja niin edelleen. On käsittämätöntä, miten paljon arvostelua vanhemmuuteni onkaan kirvoittanut.

Kuitenkin aina lapsemme ovat voineet hyvin, joka on minusta se pääpointti. Mutta ulkopuolinen, ehkä vanhemmuutta harkitseva voi kauhistua: noinko vanhempiin suhtaudutaan? Tulisi olla täydellinen?

Luin tällä viikolla artikkelin, jossa nuorta äitiä arvosteltiin erikoisen pukeutumisen takia. Siis PUKEUTUMISEN! Hänen äitiyttänsä arvosteltiin lateksihameen takia. Onko absurdimpaa kuultu? Tai entäs Mari, joka uskalsi puhua ääneen synnytysmasennuksestaan? Hän sai valtavaa arvostelua osakseen ja jopa hänen äitiytensä kyseenalaistettiin. Vegaanivanhemmat näivettävät lapsensa ja lihaa syövät vanhemmat hävittävät maamme ilmastopäästöjen takia. 

Tämä on asia, johon meidän vanhempien tulee nyt kiinnittää huomiota, jos haluamme, että tulevaisuudessakin uskalletaan saada lapsia.

Tämä on asia, johon meidän vanhempien tulee nyt kiinnittää huomiota, jos haluamme, että tulevaisuudessakin uskalletaan saada lapsia. Sen sijaan, että julkisesti, yksityisesti, somessa tai missään arvosteltaisiin toisten vanhemmuutta, meidän tulisi tukea toisia ratkaisuissaan ja pyrkimyksissään tehdä asiat hyvin heidän omalla tavallaan.

Vanhemmuutta voi toteuttaa hyvin niin monella tavalla, ettei ole syytä pitää toista parempana kuin toista. Aloitetaan positiivisen kannustamisen kierre, joka johtaa nuorten intoon saada omia lapsia. Näin turvaamme yhteiskuntamme tulevaisuuden.

Aloitetaan positiivisen kannustamisen kierre, joka johtaa nuorten intoon saada omia lapsia.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Mama05
1/1 | 

Kyyneleet nousi silmiin kun luin tämän kirjoituksen koska se on niin valitettavan totta. Muutin pois Suomesta osaksi tästä syystä. En kestänyt sitä jatkuvaa arvostelua (toki tästäkin saan nyt haukut, kuinka heikko ihminen oon). Mulla on mixatut lapset, joten siitä syystä varmasti olin vielä enemmän silmätikku ja arvostelun kohde. Mulla on ikävä Suomeen mutta en voi ajatella ikinä palaavani (ainakaan lasten ollessa pieniä). Täällä missä asun nyt, kadulla kun kävelen lasten kanssa, ihmiset hymyilee ja sanoo aina jotain ystävällistä lapsille. Kaupassa kun 2v saa raivarit, ei tarvi kylmä hiki päässä pelätä et joku hermostuu, tiuskii jotain ikävää siitä kuinka huono vanhempi oon kun en saa lastani kuriin. Täällä todetaan hymyillen ”voi muistan nuo ajat, sulla se on kädet täynnä kolmen pienen kanssa ja Tsemppiä!” En itsekään varmasti olis uskaltanut tehdä lapsia jos olisin tiennyt minkälaisen jatkuvan arvostelun kohteena sitä onkaan kun liikkuu lasten kanssa. Se nujertaa. Vanhemmuus ei muutenkaan ole helpoin laji. Parhaansa yrität mutta mikään ei oo Suomessa tarpeeksi hyvä. Kiitos sulle että kirjoitit aiheesta. Tästä täytyis todellakin puhua enemmän.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017