Kuva: Panu Pälviä

Kun tämän päivän aikana on yhdestä jos toisestakin paikasta lukenut, miten joku on kutsunut toista ihmistä ihmisroskaksi, triggeröidyin tuosta sanasta välittömästi. Vaikka uutisissa ei puhuttu mitään, mikä suoranaisesti koskettaisi minua, minulle tuli silti valtavan paha olo.

Nimittäin olen kuullut tuon sanan ennenkin. Sitä on käytetty minusta. Koska olen etä-äiti.

Nimittäin olen kuullut tuon sanan ennenkin. Sitä on käytetty minusta. Koska olen etä-äiti. Varsinkin viime vuonna, kun useissa lehtikirjoituksissa kerroin etä-äitiydestäni, sain paljon myös negatiivista palautetta. (Tähän täytyy heti kuitenkin sanoa, että suurin osa palautteista oli valtavan positiivista ja kannustavaa.) Että miten kehtaan vielä julkisesti myöntää olevani näin huono äiti, tosi noloa ja kiusaannuttavaa. Ja todentotta, minua kutsuttiin ihmisroskaksi.

Olin aivan puulla päähän lyöty. Kuinka joku voi käyttää toisesta ihmisestä tuollaista nimitystä? Edes leikillään? Saati tosissaan.

Monelle jokainen kerta, kun kuulee olevansa huono äiti, koska on etä-äiti, sattuu yhtä paljon.

Nyt olen jo tottunut tuollaisiinkin kommentteihin. Mutta toisaalta ymmärrän, että ei pitäisi tottua. Kenenkään ei tulisi kuulla itsestään tuollaisia nimityksiä. Ei vahingossa eikä varsinkaan tahallisesti sanottuna. Monelle joka ikinen kerta, kun kuulee olevansa huono äiti, koska on etä-äiti, sattuu joka kerta todella paljon. Kaikki eivät ole kasvattaneet tällaista kovaa kuorta, kuin minulla jo on.

Vaikka ehkä minullakaan ei sitä kuorta loppujen lopuksi olekaan, koska tämän päivän uutisointi on saanut mieleni matalaksi, vaikkei se liitykään mitenkään minun omaan tilanteeseeni. Mutta tuo sana toi ne tunteet pintaan –  miten on hyljeksitty ja jotenkin vääränlainen tähän yhteiskuntaan, arvostelun kohde ja huonompi kuin muut vanhemmat. 

Mikä oikeus meillä kenelläkään on sanoa toiselle asioita, jotka loukkaavat?

Vaikka todellisuudessa tiedänkin, ettei se ole totta, kyllä se silti sattuu. Toisen ihmisen nimittely mistä tahansa asiasta on väärin. Mikä oikeus meillä kenelläkään on sanoa toiselle asioita, jotka loukkaavat? Me emme voi tietää kaikkia asioita toisen elämässä, jotka ovat vaikuttaneet hänen nykytilanteeseensa. On uskomatonta, että omat ennakkoluulomme ja tietämättömyytemme erilaisuutta kohtaan saavat aikaan edelleen toisten arvostelua.

Ehkä kyseessä onkin ennemmin omat pelot ja arvottomuuden tunteet, jotka saavat soimaamaan toisia kovin sanankääntein. Ennen kuin avaamme suumme ja sanomme toiselle tämän olevan huonompi ja roskaa, ehkä kannattaisikin hetken aikaa olla hiljaa ja miettiä, mikä saa meidät sanomaan jotain sellaista? Mikä tunne on noiden sanojen takana? 

Lue myös: Etä-äitien kohtaamaa vihapuhetta

Me kaikki olemme arvokkaita tällaisina kuin olemme. Sanotaan se mieluummin toinen toisillemme.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017