Olen joutunut miettimään, mikä on parisuhteideni päättymisen syynä. Kuva: Panu Pälviä

On aika pysähtyä miettimään tätä kysymystä. Onhan jälleen yksi suhteeni päättynyt. Vaikka parisuhde ei mielestäni aina ole epäonnistunut, vaikka se päättyy, kyllä jokaisen suhteeni kariutuminen jossain tuntuu. Väkisinkin tulee epäonnistunut fiilis.

Jos haluan saada elämän mittaisen suhteen tulevaisuudessa, on minun saatava perusasiat mielessäni ja omassa elämässäni kuntoon.

Tämä on yksi itselleni vaikeimmista teksteistä, joita olen kirjoittanut, onhan kyse rakkaus- ja parisuhdeasioista. On kuitenkin oltava raa'an rehellinen itselleen, jos haluan tulevaisuudessa rakentaa jotain pysyvämpää suhdetta. Minun on viimein saatava perusasiat mielessäni ja omassa elämässäni kuntoon.

Ei ole kamalan imartelevaa kuulla, etteivät edes läheiseni enää usko suhteideni kestävän. Samaan aikaan myös itsekin tiedän sen olevan epätodennäköistä. Sen sijaan, että naurahtelisin asialle, onhan sille jotain tehtävä.

Tiedän, että lapsuudessani ja nuoruudessani tapahtuneet asiat muokkasivat itsetunnostani heikohkon, joka vaikuttaa suoraan parisuhteideni kestävyyteen. Epävarmaa kumppania on vaikea miellyttää ja ainainen itsensä mollaaminen ei ole kovinkaan vetoavaa. Kun pelkää alituiseen parisuhteen päättyvän, koska kuvittelee olevansa riittämätön, saa negatiivisen tapahtumaketjun aikaan: suhde päättyy, kun toinen osapuoli ei jaksa enää epävarmaa kumppania.

Siksi minulle ylivoimaisesti vaikein ero oli tosiasia: erosimme kuopukseni isän kanssa minun keskeneräisyyteni takia.

Huonon itsearvostukseni takia olin helposti ylipuhuttavissa ja ajauduin erittäin vaikeaan parisuhteeseen, joka entisestään vaikutti heikentävästi itsetuntooni ja omanarvontuntoni laski lähes nollaan. Tein sen virheen, etten käsitellyt tuota traumaa tarpeeksi hyvin ennen seuraavan suhteeni alkua. Siksi minulle ylivoimaisesti vaikein ero oli tosiasia: erosimme kuopukseni isän kanssa minun keskeneräisyyteni takia.

Mitä tästä kaikesta voin oppia ja miten rakentaa tulevaisuutta kokemusteni pohjalta? Olen kohta neljäkymmentävuotias ja en halua toistaa samoja virheitäni uudelleen ja uudelleen. Siksi myönnän ylpeänä: aion mennä terapiaan käsittelemään elämäni kipukohtia.

Aion mennä terapiaan käsittelemään elämäni kipukohtia.

Uskon, että tällä on valtava vaikutus koko elämääni. Monet, kasaantuneet traumat ja kokemukset ovat jääneet käsittelemättä tai käsittely on jäänyt puolitiehen. Rikkoutuneen ja eheytymättömän ihmisen kanssa ei voi rakentaa pysyvyyttä. Voin myös tulevaisuudessa kenties oppia, että olenkin onnellinen perheeni kanssa ilman parisuhdetta. Olen avoimin mielin, mitä ikinä tulevaisuus tarjoaakaan.

Toivon myös oppivani lisää itsestäni, persoonallisuudestani ja piirteistäni. Tietyt, parisuhteessa hankaluuksiakin aiheuttavat piirteeni, ovat minulle itsellenikin vielä vähän vieraita. On opittava tuntemaan itsensä, jotta voi elää täysinäistä elämää.

Tulevaisuuteni on avoin, mutta se näyttäytyy minulle kuitenkin onnellisena ja jännittävänä.

Ja se on samalla myös kiehtovaakin. Tulevaisuuteni on avoin, mutta se näyttäytyy minulle kuitenkin onnellisena ja jännittävänä. Tärkein perusta on pitää suhde lapsiini hyvänä, ja tähän aion ensisijaisesti panostaa itseni lisäksi.

Haluan sanoa sinulle, joka olet epäonnistunut suhteissasi: mieti, ettet olekaan epäonnistunut vaan saanut kokemuksia. Meillä kaikilla on kipupisteemme ja vaikeutemme menneisyydessä. Niiden päälle voi kuitenkin rakentaa vankan ja vakaan tulevaisuuden, jos aloittaa panostamaan itseensä. Kannattaa tehdä se jo nyt. Meillä on rajallinen aika elää tätä omaa, arvokasta elämäämme.

Lue myös:
Olen ollut kihloissa neljä kertaa ja naimisissa kahdesti
Miksi erosin etäpoikani isästä?

Odotan innolla omaa tulevaisuuttani.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Isivuosi

Hieno kirjoitus. Samaa tematiikkaa käydään täälläkin läpi, taas kerran.

Itsensä tutkiminen ja kehittäminen vie aina eteenpäin ja ero on yksi oiva mahdollisuus siihen, joskin kipeä sellainen.

Ero on asia, joka jollain tasolla aina pakottaa syventymään itseensä ja pohtimaan omia valintojaan. Tähän olen päätynyt tässä parisuhteiden juurakossa.

Mukavaa syksyä sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017