Kirjoitettu 19.4.2017

Nyt tämä ehkä Etä-äidin blogin henkilökohtaisin postaus.

On aika selvittää teille lukijoille, miksi ja missä olosuhteissa minusta tuli etä-äiti. Mutta ensiksi haluan painottaa, että kaikkein eniten olen ihan vain äiti. Vaikka itsekin lisään itseeni kaikenlaisia määreitä, kuten vuoroviikkoäiti, etä-äiti, etävanhempi, olen kuitenkin ensisijaisesti vanhempi ja äiti. Äitiyttäni ei vähennä millään tavalla se, asunko lapseni kanssa vai en.


"Nyt tämä ehkä Etä-äidin blogin henkilökohtaisin postaus."


Esikoiseni kouluikään asti sovimme isänsä kanssa menojemme mukaan lapsemme hoidosta. Koulu toi uudenlaisen arjen lapsen elämään ja näimme parhaaksi muuttaa hänen hoidon vuoroviikko-systeemiin. Nopeasti kuitenkin huomasimme, että lapsemme erityinen luonne vaatisi jonkinlaisen muun käytännön. Kirjat olivat aina väärässä kodissa, vaatteet samaten ja unohteluja alkoi tulla koulussa yhä tiheämpään tahtiin. Opettajakin taisi välillä mainita, että tarvikkeet tuntuvat olevan aina väärässä kodissa.



"Äitiyttäni ei vähennä millään lailla se, asunko lapseni kanssa vai en."¨



Jotenkuten kuitenkin jatkoimme muutaman vuoden vuoroviikottain hoitoa. Elämäni vei minua eteenpäin ja uuteen parisuhteeseeni syntyi vauva. Kotimme kävi nopeasti kovin pieneksi meille, uudella miehelläni oli vieläpä kaksi lasta edellisestäkin suhteesta. Päätimme muuttaa vähän kauemmaksi pääkaupunkiseudulta, jolloin asuntojen vuokrat eivät olisi niin päätähuimaavia ja olisi varaa vuokrata vähän isompi asunto.

Tässä tilanteessa kysyimme esikoiseltamme suoraan, miten hän haluaa nyt tehdä. Koulu, kaverit ja harrastukset olivat hänen isänsä kodin lähettyvillä. Hän sanoi haluavansa jäädä asumaan sinne ja käyvänsä luonani viikonloppuisin. Kunnioitimme lapsemme omaa tahtoa, olihan hän jo 10-vuotias. Lapsen etu tulee aina etusijalla, no matter what. Koska molemmille meille vanhemmille tämä järjestely sopi, muutti poikani asumaan kokoaikaisesti isänsä luokse.



"Tässä tilanteessa kysyimme esikoiseltamme suoraan, miten hän haluaa nyt tehdä."



Näin minusta tuli etä-äiti. Tosin en silloin ajatellut mitenkään olevani etä-äiti, vaan ihan sama äiti kuin aina ennenkin olin ollut. Muutto pojastani kauemmaksi oli kyllä kieltämättä haikea ja monet itkut itkin.

Tästä on nyt vierähtänyt pari vuotta. Esikoinen käy edelleen lähes joka viikonloppu luonani. Miltä etä-äitiys tuntuu käytännössä, onkin jo seuraavan blogikirjoituksen aihe.

Rakkaudella, Etä-äiti

Kommentit (4)

Vierailija

Meillä tytär valitsi haluamansa koulun ja se oli isän kodin lähellä, joten jäin myös "etä-äidiksi" teinille... Joka toinen vkl tapaaminen voisi olla jo rankkaa, mutta tytär tulee käytännössä joka vkl meille, enkä koe, että kyseessä on yhtään sen enempi "etä"lapsi kuin ennenkään. Lisäksi vielä yksi vuoroviikko- ja yksi kokoaikainen, ei lopu puuha täältäkään. :)

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017

Hyvä kirjoitus, jälleen. Avaa tilannetta siitä,miten myös äiti voi olla tilanteessa, että jää etä-äidiksi. Pistää ajattelemaan. 🤔

Med venlig hilsen, Terhi.

Vierailija

Itsekkin olen äiti, etä-äiti ja tätä nyt ollut maaliskuusta asti, kun vaihdoimme rooleja lapsen isän kanssa. Hän muutti tyttäreni kanssa asuntooni Helsingissä ja itse muutin Heinolaan. Itkuja on itketty. Tapaamiset ei aina niin säännöllisiä koska teen vuoro työtä ja kesällä olikin ihanaa viettää viikkoja yhtä soittoon tyttären kanssa. Hän nyt meni toiselle luokalle. Mutta kuitenkin, olen äiti ja kiitollinen tästä video puhelu ajasta. Tänäänkin oli ihanaa puhua videpuhelu heti aamusta tyttäreni kanssa, ennen kuin lähti kouluun. Mutta tähän ratkaisuun päätyminen oli elämäni vaikein teko. Isänsä vaan ei hyväksynyt että tytär muuttaisi mukana ja perustelu oli tietysti se että tyttö aina asunut Helsingissä ja ns kaikki siellä, paitsi nyt äiti. Mutta näin mennään ainakin toistaiseksi ja hetkeäkään ei ole jolloin en kokisi olevani yhtä hyvä äiti kuin tähänkin asti.

Vierailija

Hienoa että otat tämän aiheen esiin. Asenteet äitiydestä eivät muutu avarammiksi ilman avointa keskustelua. Autat valtavasti muita vanhempia jotka pohtivat samankaltaisia kysymyksiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017