Häpeä kuuluu elämään. Me tunnemme häpeän tunteita varhaislapsuudesta asti,  teini-iässä häpeämme lähes kaikkea mitä vanhempamme tekevät ja aikuisena häpeän tunne liittyy usein epäonnistumisiin. Mutta milloin häpeästä tulee haitallista? Miksi häpeästä on niin vaikea päästää irti?

Häpeäminen on piiloilua

Haluamme piilottaa asian, mikä hävettää meitä. Emme halua kohdata häpeän aihetta ja emme varsinkaan halua, että muut näkevät sen. Minä olen huomannut blogini perustamisen jälkeen, että etä-äitiyteeni liittyykin paljon häpeää. En ollutkaan niin sinut asian kanssa kuin kuvittelin. Häpeilen asiaa ja koetin peitellä sitä. Käännän puheen johonkin muuhun, ettei ainakaan tarvitsisi selittää, miksi olemme tällaiseen tilanteeseen päätyneet. Etä-äitiyteni taustalla on myös vahingollinen suhde, jota häpeän. Miksi annoin itseni mennä tuollaiseen suhteeseen, josta koitui niin paljon vahinkoa? Miksen lähtenyt ajoissa pois?

Häpeä liittyy virheiden tekemiseen ja kuka nyt virheitään haluaisi myöntää tai muille näyttää.

Yritän piilottaa näitä asioita elämästäni. Koska häpeän niitä. Kaikkihan me teemme virheitä, mutta jotkut virheet ovat isompia kuin muut ja ne johtavat radikaaleihin ja ei aina miellyttäviin elämänmuutoksiin. Ne ovat niitä asoita, joita toivoisi, että ei olisi tehnyt. Koska niitä ei ole itsekään käsitellyt kunnolla, ei halua, että muutkaan niistä saavat tietää. Häpeä liittyy virheiden tekemiseen ja kuka nyt virheitään haluaisi myöntää tai muille näyttää.

Häpeällä on pitkät juuret

Häpeä alkaa jo lapsuudesta. Kun meitä torutaan, me tunnemme, että olemme tehneet jotain väärin. Vanhemmat ovat pettyneitä meihin ja se on tunne, jota lapsi ei halua tuntea. Ja lasta alkaa hävettää. Siksi olemme kaiketi tottuneetkin häpeään ja se tuntuu normaalilta.

Yleensä häpeään liittyy jotain lapsuudessa koettua. Meitä ei ole arvostettu, emme ole olleet riittäviä tällaisina kuin olemme. Lapsena on oppinut, ettei riitä. Minulla häpeän tunne liittyy olennaisesti tähän. Häpeilin itseäni. Häpeilin ulkonäköäni, koska olin erinäköinen kuin muut, häpeilin kotitaustaani, häpeilin käytöstäni, puheliaisuuttani. Siksi häpeä on kasvanut osaksi minua. Siihen kasvoi kiinni ja se alkoi tuntua kotoisalta. Kun hävettää, ei tarvitse puhua eikä käsitellä asioita. Koska ne piilottaa muilta. Ne ovat niin häpeiltäviä, ettei niitä halua muille näyttää.

Häpeästä irtipäästäminen tuo rauhaa ja itsensä hyväksymisen tunteen

Olen kohdannut omat häpeän aiheeni. Ulkonäkööni liittyvät, lapsuuden yhteisööni liittyvät, perheeseeni liittyvät, menneeseen suhteeseeni liittyvät. Olen kysynyt: miksi nämä hävettävät minua? Useille asioille en ole itse voinut mitään. En ole syypää näihin asioihin. Miksi siis häpeän niitä? Asiat, joihin itse olen vaikuttanut, pyrin käsittelemään: mikä näissä hävettää? Miksi etä-äitiys on jotain hävettävää? Miksi häpeän menneisyyteni virheitä? Voisinko sen sijaan oppia niistä jotain, ja kertoa niistä avoimesti muillekin. Näin pystyn käsittelemään ne itse ja samalla auttamaan muita: me kaikki teemme virheitä, ei se ole sen kummempaa kuin elämää.

Menneisyytemme virheet voivat olla tulevaisuutemme vahvuuksia.

Häpeily vie energiaa ja ei anna meidän loistaa niin kirkkaina kuin voisimme. Häpeästä kannattaa päästää irti. Ymmärtää, että tällaisina epätäydellisinä olemme juuri täydellisiä. Me olemme uniikkeja ja menneisyytemme virheet voivat olla tulevaisuutemme vahvuuksia. Itsensä hyväksyminen on yksi onnellisuuden perusteista. Olen paljon onnellisempi nyt, kun puhun avoimesti asoista. Ei se helppoa ole ja syyllisyyden ja häpen tunteet ryöpsähtävät välillä päälle kuin kova rankkasade. Mutta niistäkin olen selvinnyt. En kuollutkaan häpeään. Häpeä ei ole häpeä, mutta on häpeä olla oppimatta menneisyydestämme.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017