Aina ei voi suunnitella kaikkea etukäteen. Joskus asioita tapahtuu yllättäen. Kuten esimerkiksi, jos lapsi ilmoittaa tulostaan vanhemmilleen täysin puskista. Näin kävi minulle.

Lapsia ei tehdä vaan saadaan. Tämä sanonta toteutuu meidän perheessä täysissä määrin. Emme me tehneet lasta. Hän halusi tulla maailmaan.

Olen varma, että tästä lapsesta tulee jotain suurta, koska hän halusi tulla maailmaan läpi kaikkien oletettujen esteiden. Ja niin hän tulikin, esikoiseni, kun olin vain parikymppinen.

Minullehan oli täysin itsestäänselvää, että hän oli maailman halutuin ja rakastetuin lapsi.

Kun kirjoitin ensimmäistä kertaa lapseni yllättävästä alusta, hän oli vähän nyreissään: onko tästä pakko kirjoittaa? Pitäisikö tällaista hävetä? Yllätyin hieman hänen reaktiostaan, joten kysyin vähän lisää. Mitä hän tarkoittaa? Hän oli huolissaan: jos hän tuli maailmaan ns. vahingossa, eikö häntä sitten haluttu perheeseen?

Olin äärimmäisen onnellinen, että hän otti asian esille: minullehan oli täysin selvää, että hän oli ja on maailman halutuin ja rakastetuin lapsi. Mutta olipa hyvä että sanoi äänen huolensa: ei ole lapselle itsestään selvää, että häntä rakastetaan ja on haluttu, ellei sitä sano ja osoita hänelle. 

Kävimme pitkän keskustelun, jossa kerroin, mitä 16 vuotta sitten tapahtui ja miksi me hänen isänsä kanssa emme epäröineet hetkeäkään: me halusimme tämän lapsen.

Ymmärtää jotain vanhemman rakkaudesta: oli tilanne mikä tahansa, rakkaus ei häviä. Se muuttuu ja kehittyy, mutta pysyy.

Tuota päätöstä emme ole katuneet kertaakaan. Hän on ollut minulle aina oma, rakkain esikoiseni: maailman rakastetuin yllätyslapsi, aivan varmasti. Mikään ei ole muuttanut tuota seikkaa, vaikka elämässä tapahtuisi mikä. Ja on tapahtunutkin.

Etä-äitiys ei vaikuta rakkauden määrään. Väittäisin, että se jopa lisää sitä. Kun on erossa rakkaasta lapsestaan, jonka sai erikoisten tapahtumien sarjana, eli hänen kanssaan monta vuotta kaksin ja joutui sen jälkeen hänestä etäälle vaikeuksien takia, ymmärtää jotain vanhemman rakkaudesta: oli tilanne mikä tahansa, rakkaus ei häviä. Se muuttuu ja kehittyy, mutta pysyy.

Lapsi tulee VAIN MINUN LUOKSENI! Saan hänet kokonaan itselleni! Ikävä saa hetkeksi väistyä. Tuo tunne on sanoinkuvaamattoman makea ja kaunis.

Kun tällä viikolla lapseni ilmoitti, että voisi tulla muutamaksi yöksi luokseni, tulvahti sydämeeni sellainen rakkauden tunne, jota ei lähivanhempana tai ydinperheen äitinä kokenut: lapsi tulee luokse! VAIN MINUN LUOKSENI! Saan hänet kokonaan itselleni! Ikävä saa hetkeksi väistyä. Tuo tunne on sanoinkuvaamattoman makea ja kaunis. Se kertoo valtavasta rakkauden, huolenpidon ja välittämisen määrästä.

Etävanhemman rakkaus voi olla erilaista, mutta sen vahvuutta ei mitatakaan välimatkoilla. Rakkaus omaan lapseen on asia, jonka tuntee syvällä sisimmissään ja se saa hymyilemään ja nauramaan, kun kuulee, että hän on pian lähellä. Se saa tekemään hänen lempiruokaansa hellepäivän kuumassa keittiössä ja valvomaan yöllä, jotta varmistaa hänen varmasti olevan turvassa.

Poikamme ei tarvitse ikinä ajatella, ettei hän olisi haluttu ja rakastettu!

Meille lapsi tuli yllätyksenä ja yhtä yllätyksenä tuli se valtava rakkauden määrä, joka perheeseen lapsen mukana saapui. Siksi poikamme ei tarvitse ikinä ajatella, ettei hän olisi haluttu ja rakastettu!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Vastasyntynyt poikamme.

Lue myös:
Hetki, joka muutti koko elämäni
Sain lapseni hyvin nuorena

Rakkaudellisin terveisin Helka

Facebookiin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Meidän toinen lapsemme, syksyllä 14 täyttävä poika on myös tällänen, yllätys. Hän ensin häpesi asiaa kunnes ymmärsi että yllätys ja vahinko ovat kaksi eri asiaa.
Esikoinen oli monen vuoden toivomisen ja lapsettomuushoitojen tulos, tekemällä tehty, toivomalla toivottu. 

En edes ajatellut että voisin tulla raskaaksi "itse" joten ajatus ehkäisystä oli täysin järjetön ja yllätys oli melkoinen, meille ja muille, kun esikoisen ollessa vain 4 kuukautta vanha tajusin olevani raskaana.  Olimme hämmentyneitä mutta myös äärettömän onnellisia, millainen lahja! Olin myös salaa ylpeä itsestäni, minä pystyin tähän, ihan kuten "normaalit ihmiset", tuosta noin vain.  Ihmetys yllätyslapsesta on vain kasvanut vuosien myötä, hän nimittäin jäi ainoaksi "itse tehdyksi" vaikka saimmekin myöhemmin vielä kaksoset, mutta heitäkään emme saaneet ilman lääketieteen apua.
 

Nannamiharu
2/3 | 

Tää on mun mielestä vähän ristiriitainen asia. Siis ku mun mielestä lapsi ei ikinä voi olla yllätys (vielä vähemmän vahinko, poissulkien raiskaustapaukset) jos seksiä on harrastettu ilman ehkäisyä. Silti mullakin on poika, joka oli mulle yllätys.

Olin siis exäni kanssa yrittänyt lasta pari vuotta tuloksetta. Olimme jo keskustelleet tutkimuksiinkin menosta, kun hänen syrjähyppynsä toisen naisen kanssa paljastui (nainen odotti kihlattunu lasta). Tästä sitten petettynä ja pettyneenä ajattelin, että lapsettomuuden syy oli mussa. Mies lähti sen toisen naisen matkaan ja perusti kunnon perheen, pian tuli toinenki lapsi. Koska ajattelin et vika oli mussa, en ajatellut asiaa tarpeeksi pitkälle eräänä marraskuisena yönä kun tuli harrasteltua erään ihmisen kanssa peittojen heilutusta ehkäisyttä. Olin juuri tavannut miehen ja aloimme parin päivän päästä seurustella. Useampi viikko meni, eikä ehkäisy ollut monessakaan keskustelussa mukana harrastamisesta huolimatta. Jälkeenpäin asiasta kyllä puhuttu, mies otti tietoisen riskin ja minä luulin/pelkäsin et mussa on vikaa. Molemmat meistä toivoi kuitenkin lasta. Minä jo teini-iästä asti ja mieskin oli perhettä jo useamman vuoden touvonut, naiset vaan eivät olleet halukkaita. Siksi otimme itseksemme toistemme ajatuksista tietämättä tietoisen riskin. Ja aika pianhan se tapahtui. Testi piti käydä ostamassa. Olin niitä jo teini-ajoista asti ostanut, uutta se ei ollut. Aina ollu kellontarkat menkat. Mä olen sellainen stressaajatyyppi, et jos menkat on tunninkin myöhässä ni stressaan vaikka tietäisin et mitään mahdollisuutta raskauteen ei olisi (harrastamattomuus), tästä syystä menkat myöhästyy päiviä, stressaan lisää, lisää myöhästymistä. Niinä kertoina olen sit tehnyt testin ja menkat alkanu aina max tunnin päästä negatiivisesta tuloksesta. Sitä ajattelin silläkin kertaa. Olo oli jotenkin jännittyneempi kuin ennen, kun miehelle puhuin apteekissa käynnistä, mutta ajattelin silti asian olevan vaan "samaa vanhaa stressaamista". En saanu tikkua ees kunnolla pois haarojen välistä ku näin selkeät kaksi punaista viivaa. Perkele. Samaa aikaa riemuissani, mussa ei ollutkaan mitään vikaa, samaan aikaan myös paniikissa että mitäs mies on mieltä. Mies joka odotti vessan oven toisella puolella. En tiedä, olinko sanonu ajatuksissani jotain ääneen, kestikö mulla vessassa liian vähän aikaa vai mikä oli, mut saman tien oven avattuani mies tuli halaamaan mua ja sanoi innoissaan "me saadaan vauva". Kumpikin meistä tiesi heti, et vauva on haluttu ja rakastettu. Ei tehty tarkotuksella mut toivoen sitä, jätimme ehkäisyn pois tietoisella riskillä. Silti se oli yllätys. Yllätys, joka kuitenkin tietoisen riskin takia ei pitäisi olla yllätys. Tuo yllätys täyttää viikon päästä 8 vuotta. Ihana poika. Tuo mies on nykyinen aviomieheni. Seuraavat lapset teimme kunnolla yrittmällä monien kuukausian odotuksilla ja keskenmenoilla, mutta nykyään olemme 5 henkinen perhe.

Mä luulen et esikoisen tilanteessa asiasta teki yllätyksen enemmän se elämäntilanne. Olimme juuri alkaneet seurustella. En ollut tullut raskaaksi mone vuoden yrityksillä. Mun elämä oli vähän railakasta juuri tuolloin. Odotettu ja positiivinen yllätys tuohon tilanteeseen. Silti kuitenkin miettien tietoisen riskin ottamista ehkäisyttömän seksin osalta niin tuohan oli vain tekojen seuraus, ei yllätys. Onhan siitä kuitenki jo ala-asteella toitotettu et jokaisesta ehkäisyttömästä seksitä voi tulla raskaaksi. Oikeestaan kun ajattelee niin eihän yllätykseksi ja vahingoksi voi sanoa kuin raiskauksen lopputulosta tai ehkäisyn läpi mennyttä. Noh, pääasia on, että hän on täällä. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017