Narsistin, narsistisen tai noita vastaavan mielenhäiriön omaavan ihmisen kanssa parisuhteessa eläminen on painajaismaista. Elämä muodostuu maanpäälliseksi kiirastuleksi, josta on todella vaikea päästä pois. Olen keskustellut useiden alistavassa suhteessa eläneiden tai elävien kanssa ja huomannut muutamia asioita, jotka toistuvat monien kertomuksissa. 

Minkälaista on elää tuollaisessa suhteessa?

Ei se alku mitään kamalaa ole, kuka siihen muutoin lähtisi mukaan. Mutta paratiisilupaukset, lirkuttelut ja rakkaudenosoitukset muuttuvat hyvin pian vaatimuksiksi, haukuiksi, alistamiseksi -niin fyysiseksi kuin henkiseksikin- ja/tai kontrolliksi, joka pitää kiinni kuin tiukkaan sulkeutunut lihansyöjäkasvi. Samanlaista elämä alistavassa suhteessakin on kuin tuollaisen kasvin sisällä. Ei pääse liikkumaan minnekään, on kuin vankilassa ja seinät tulevat lähemmäksi päivä päivältä ja lopulta tukehtuu.

Elää jatkuvassa deja vu -ilmiössä. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen.

Kun on tukehtumassa, saa vähän liikkumatilaa. Ja sitten haluaakin jälleen jäädä. Ja kaikki alkaa alusta kuin jokin huono näytelmä, jota esitetään uudelleen ja uudelleen. Joka kerta ajattelee, että ei enää. Ja joka kerta taas uskoo lupauksiin. Ja näytelmä alkaa uudelleen. Sitä elää kuin jatkuvassa deja vu -ilmiössä. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Sitä tietää jo, mihin tilanne on menossa, mutta on silti voimaton pysäyttämään tuota oravanpyörää.

Alistaja haluaa kontrolloida toisen koko elämää. Hän käskee, mitä ja milloin syödään, miten ruoka tehdään, miten saa pukeutua, hän sanoo, mihin saa mennä ja mitä sanoa. Loppujen lopuksi minulle kerrottiin, milloin saan nukahtaa. Joskus valvoin neljään asti yöllä, vaikka aamulla oli töitä ja koulua. Jos hän halusi jutella, minun piti jutella, vaikka keskellä yötä. Jos yritin päästä pois kotoa, kun ahdisti jo liikaa, hän esti oven aukaisemisen. Hän otti avaimeni, jotta en voisi lähteä pois kotoa. Kun olin nukahtamassa, minut herätettiin.

Tärkeintä alistajalle on, että hän kokee olevansa täysin tilanteen hallitsija. Jos hän ei ole, epävarmuus nousee kuin pyörremyrky ja hän etsii uusia keinoja saada toinen toimimaan hänen halujensa mukaan.

Jos hän halusi jutella, minun piti jutella, vaikka keskellä yötä.

Elämä on täysin toisen kontrollissa. Omia mielipiteitä ei saa olla ja toisten ympärillä olevienkin varoittavat tai auttavat sanat lukitaan ulkopuolelle. Koko elämä tapahtuu kuplan sisällä, johon kenelläkään muulla ei ole tulemista. 

Miten päästä pois?

Siksi siitä onkin niin vaikea lähteä. Kun ei ole enää muita ihmisiä elämässä. Alistaja on saanut heidät kaikkoamaan alistetun elämästä, koska on äärimmäisen raskasta seurata tuollaista sivusta ja alistajan kontrolli voi ylettyä jo koko lähipiiriinkin. Ystävät ja läheisetkin voivat uupua ja he pelkäävät oman jaksamisensa puolesta. Itsekin on voinut suututtaa heidät haukkumisellaan, koska on alkanut uskomaan alistajan aivopesua. Että muut ovat meitä vastaan ja ainoa, jota kannattaa kuunnella, on hän. Monet kertovat, että katuvat juuri tätä eniten. Että ovat ajaneet suhteensa takia kaikki aidosti välittävät ihmiset pois heidän elämästään.

Tulee se yksi asia, joka pysäyttää ja ymmärtää, että näin ei voi jatkua.

Useat myös sanovat, että jossain vaiheessa tulee se yksi asia, joka pysäyttää ja silloin viimein ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Itse ymmärsin, että olen menettämässä oman lapseni, jos jatkan tuota suhdetta. Silti lähteminen oli hyvin vaikeaa ja sain onneksi ulkopuolista apua. Toiselle herätys voi olla, että huomaa olevansa itsetuhoinen. Mikään tai kukaan ei ole sen arvoinen, että menettäisi oman elämänsä. Ei yksikään ihminen. Joillekin avunhuuto on ollut heidän oma masentumisensa tai sairastumisensa muutoin henkisesti. Heidän psyykensä kertoo, että enää ei voi jatkua näin. 

Apua on tarjolla, jos sitä haluaa ja pystyy pyytämään. Joitakin voi auttaa, jos kuulee muiden samassa tilanteessa olevien tarinoita ja keinoja selviytyä. Minulle tämä on ollut tärkeä apu ja haluan myös antaa tätä vertaistukea muille, jotka ehkä ovat akuutisti vielä tuollaisessa suhteessa. Jollekin voi olla juuri se elintärkeä apu kuulla, ettei ole yksin tilanteessa. Että toisetkin ovat lähteneet ja selvinneet. Joillekin terapia ja väkisin suhteesta poisrepäisy auttaa. Hyvä ystävä voi saada ymmärtämään, että suhde on tuhoista. Tärkeintä on kurottaa kohti apua ja ymmärtää, että tilanteen on muututtava.

Alistava suhde jättää aina jälkensä, mutta siitä voi selvitä.

Sinäkin voit selviytyä. Pyydä apua, sitä on kyllä tarjolla.

 

Katso lisätietoa: Narsistien uhrien tuki ry

Lue myös tekstini siitä, miten lapsuudessa koettu riittämättömyyden tunne voi ajaa aikuisiässä alistavaan suhteeseen.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Vierailija

Huhhuh, en ymmärrä miten tekstistä tuollaisen kuvan olisi voinut saada! Kamala kommentti tällaiseen asiaan! Onneksi Suomessa on mahdollista saada apua, kun haluaa vapautua narsistisesta suhteesta ja onneksi näistä asioista nykyisin puhutaan. Kiitos Helkalle, että jaoit kokemuksesi. Se varmasti tsemppaa muita!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos sinulle. Julkaisin tuon kommentin ihan sen takia, että tehdään näkyväksi sitä, että joko a)ei ole mitään hajua, mistä puhuu tai b)on itse se suhteen alistaja-osapuoli ja koettaa puolustella käytöstään.

Jos itse ei ole elänyt samankaltaisessa tilanteessa, ei voi ymmärtää, miten rankaksi toisen kontrolloiminen menee. Kommentti huokuu joko todella tietämättömyyttä tai sitten melko suoraa ylenkatsetta toisten hätään.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Just näin. Itse olen joutunut alisteisessa suhteessa valvomaan öitä, monestakin syystä. On myös "juteltu" eli mua sadistisesti valvotettiin, kun haluttiin vastaus, jota loppuviimein ei saanut, kun toistuvasti sanoin, niin kuin asia oli. Keskustelua ei ole se, että yöllä kiusataan eikä anneta nukkua, kun väkisin halutaan saada toinen sanomaan jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, että saisi sen jälkeen nukkua.

Pelastunut
2/13 | 

"Jos ei ole valmis muutoksiin/kompromisseihin parisuhteessa, niin kannattaa unohtaa koko juttu." Minä yritin, mutta mikään ei riittänyt. Eikä narsisti pahemmin itse tee kompromissejä. Olisikin vain ollut voimaa lähteä ja unohtaa koko juttu! Mutta minä jäin ja kärsin. Ja kun ulkopuolisen puuttumisen jälkeen vihdoinkin pakenin ja jätin pahan taakseni, se vaikutti elämääni silti vielä pitkän aikaa. Olin ahdistunut pitkään ja se sama ahdistus palaa mieleen, kun lukee tuollaista palautetta, jota sait kirjoitukseesi. Kolikolla on todellakin kaksi puolta, mutta narsistisessa parisuhteessa se toinen puoli on aina alaspäin.

SamaNainen
3/13 | 

Ei tätä tiedä kun sen eläneenä. Eihän tähän elämään kukaan lähde jos tietäisi jo alkuunsa mitä elämä on. Aluksihan se on vaan pelkkää unelmaa ja sitä et sua pidetään kun prinsessaa. Sitten ku tämä ihminen huomaa et olet sen vallassa sitten se alkaa. Ensin henkisenä sitten fyysisenä. Sitten ku lähdet soitetaan itku puhelu et rakastan sua ja tule rakas takasin ja taas on ihanaa ja tämä ihminen saa sut unohtamaan kaiken pahan ja taas hengität helpommin niin sitten se alkaa ja tuntuu et sä tukehdut ja happi loppuu. Multa on viety puhelin, hajoitettu yks puhelin jota ei koskaan korvattu, olen nukkunut lattialla vaan koska sanoin vastaan ihmiselle, mut on pahoinpidelty useaan otteesseen, en syöny melkein viikkoon ku en vaan uskaltanu. Ja en tästä hullusta koskaan eroon pääse kun meillä on yhteinen lapsi. Mutta pitää sanoa et ilman häntä on helpompi hengittää.

Vierailija
5/13 | 

Mulla yks hälyttävä hetki oli kun yhden kokoyön väkisin valvottamisen jälkeen yritin puhua puolisolleni: "Oon kyllä tosi väsynyt, en saanut nukuttua kuin sen yhden 15min jonka makasin olkkarin lattialla." Johon hän vastas jotakuinkin näin: "Joo totta, onneks tajusin antaa sun nukkua vähän ihan pojanki takia."
Odotin sillon mein yhteistä lasta ja olin niin puulla päähän lyöty et hän koki tehneensä jonku hyvän teon kun ei varttiin väkisin herättänyt mua. Aika pian tuon jälkeen lähdin turvakotiin ja sille tielle jäin. Kiitos Ensi- ja turvakotiliitolle kaikesta tuhannesta avusta ja tuesta. 💛

Terapian tarpeessa
6/13 | 

Niin kamalaa, niin todellista. Ja tosiaan usein vain niiden ymmärrettävissä jotka ovat sen kokeneet. Olen itsekin elänyt vastaavan tyyppisessä suhteessa. Nukuin kun sain luvan, söin kun sain luvan, näin niitä kavereita joita sain kun sain luvan, lyhyesti ja lopulta lähes valvottuna. Kävin lukiota tuohon aikaan enkä osannut laittaa vastaan, koulussakaan en saanut aina käydä koska olisin voinut vaikka pettää. Kaikki huorittelut ja mustelmat piti vain sietää ja peittää ulkopuolisilta. On paljon asioita jotka olen vain unohtanut koska mieli ei halua muistaa. Jatkuva häpeä, voimattomuus, näkymättömyys, ihmisarvon menetys. Leima tuosta on vielä nykyisessäkin suhteessa, lähes 20 vuotta myöhemmin. Tulkitsen ilmeitä ja eleitä väärin, en usko itseeni, en salli itselleni oikein mitään. Jos saan jotain uskon sen olevan väärin tai että siitä rangaistaan pian jotenkin. Pelkään puolison joskus vielä raivostuvan silmittömästi vaikka sitä pelkoa ei pitäisi olla.

Vierailija
7/13 | 

Ihanaa kun pystyt kirjoittamaan omista kokemuksista. Joku saattaa saada vain tämänkin julkaisun lukemalla tehtyä päätöksen lähteä vääränlaisesta suhteesta.

Minä tein päätöksen lähteä alistavasta suhteesta vain työkaverin sanojen myötä, joka ei varmasti edes tiennyt mitä kotona jouduin kokemaan. Vaikka kuinka läheiset huomasi minun kärsivän ja yrittivät auttaa, en kuitenkaan osannut päästää itseäni irti siitä suhteesta.
Olen kuitenkin jollakin tapaa kasvanut vahvemmaksi noiden kokemusten jälkeen.. Kaikista tärkeintä on, että saa taas hengittää ilman pelkoa.

Vierailija
8/13 | 

Mulla samantapainen suhde taustalla, ei vaan noin paha. Mutta samoja merkkejä.
Sairastuinkin henkisesti ja lähes kaikki perheeni/sukulais suhteeni saivat kolauksen.
Vihdoin lähdin mutta meillä kaksi lasta ja tuntuu että vieläkin kontrolloi, mitä lapset saa syödä, mihin aikaan ym..
en saa henkeä kun joudun käymään exän luona
Erosta aikaa vain muutama kk joten vielä tässä yritetään kasata itseä takaisin omaksi itsekseni.

յձгռօ
9/13 | 

Minulla samanlaisia kokemuksia. Edes vessassa ei saanut käydä ilman lupaa. Yritän päästä niistä kaikista nyt irti. Ilmoitin halustani erota ulkopuolisten läsnäollessa, koska pelkäsin. 7kk mennyt erohakemuksesta. Exä tekee edelleen kaikkensa kiusatakseen minua niin paljon, kuin vain voi. Nyt odotan kutsua käräjille siitä, että vein toisen lapsen metsäretkelle ja toinen oli silläaikaa isovanhemmilla hoidossa. Käräjäoikeuden paperissa lastentapaamisista lukee, että jos toinen vanhempi on estynyt hoitamaan lapsia, niin ensisijaisesti pyydetään toista vanhempaa. Nyt exä syyttää mua sopimusrikkomuksesta, kun en ollut kysynyt häntä katsomaan toista lastamme siksi aikaa, kun kävin toisen kanssa retkellä.  Kiitos Etä-äiti blogistasi ja instasta. Olen niitä kirjoituksiasi mielenkiinnolla lukenut. 

Vierailija
10/13 | 

Saman kokeneena, ihanaa että muutkin uskaltavat puhua. Itselläni meni kauan suhteen jälkeen että kehtasin puhua tapahtuneista nöyryytyksistä ja henkisestä väkivallasta kenellekään. Vielä yli 10 vuotta jälkeenpäin tulee mieleen juttuja, jotka oli unohtanut ja ei voi kuin ihmetellä omaa sokeuttaan ja sitä miksen tajunnut lähteä aikaisemmin. Lähteminen oli lopulta helppoa koska toinen on ulkomaalainen ja kielitaidoton. Puhelinnumeron vaihto ja muutto, sillä selvä. Sekin taisi olla minun vika ettei hän tiennyt mitä eroa on englannilla ja amerikan englannilla. Sitten valvottiin taas koko yö ihmetellen että miten tähän nyt vastata että mistä tiedän eron. Tai että mistä voin tietää missä Eiffel-torni on jos en ole koskaan käynyt katsomassa sitä.

Urho
11/13 | 

Uskon täysin nuo kertomukset. Vain narsismin kokeneet tietä miten narsisti toimii. Jos muille kertoo epäilevät että onko tuo totta, niin järjettömiä ovat narsistin tekemiset. Asiassa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paeta paikalta. Oma kokemukseni asiaan liittyy yhteityökuvioihin työelämässä. Voimia ja rohkeutta teille jotka olette asiassa läsnä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017