Kuva: Panu Pälviä

Pahvilaatikoiden keskellä istuu pieni lapsi. Yhtään ei toinen ymmärrä miksi isä ja äiti käyttäytyvät noin. Huutoa, riitelyä ja väittelyä siitä kummanko puolen sukulainen on minkäkin kakkulapion häälahjaksi antanut-- Taustalla riitely yltyy jo haukkumiseksi. "Hyvä että pääsen sinusta eroon. Olet kelvoton paskakasa. Teen elämämästäsi helvettiä. Et  nää lastasi koskaan..." Tämän pienen ihmisen pitäisi vielä jakaa vanhempansa. Paljon on pienellä ihmisen alulla tehtävää, ja sulateltavaa.

Lue tästä loput: MormuskaMutsin "Eropeli"

************************************************

Valitettavan tuttu tilanne varmasti monessakin eroperheessä. Lapselle on juuri tässä ja nyt syntymässä mitä valtavimmat traumat. Miksi, voi miksi vanhemmat eivät ymmärrä sitä? Jos (ja kun) on pakko riidellä, tehtäisiin se nyt edes lapsilta kuulumattomissa. Vaikkakin lapsi kyllä vaistoaa vanhempiensa tulehtuneet välit joka tapauksessa. Mutta tämä edes laimentaisi hieman lapsen tuskaa eron keskellä.

Kun äiti ja isi riitelee siitä, kuka saa pitää vanhan ja kulahtaneen sohvan. On siinä lapsella ihmettelemistä. Hänen maailmansa on repeämässä kahtia. Miksi tuo sohva on tässä niin tärkeä!

Millainen on hyvä erovanhemmuus? Minkälaiset vanhemmat tai miten käyttäytyvät vanhemmat ovat lapselle kuitenkin se tuki ja turva, sellainen, johon voi luottaa eronkin vaikealla hetkellä? Miksi minun mututuntumani sanoo, että usein erossa vanhemmat riitelevät järjettömällä tavalla keskenään ja lapsi on se, joka kärsii eniten? Vai nouseeko nuo vaikeat tarinat vain eniten esille?

"Mieluummin kaksi rauhallista kotia kuin yksi riitainen."

Erot ovat yleisiä. Noin puolet liitoista Suomessa kariutuu. Joten asiaa on tutkittu paljon ja siitä on kirjoitettukin paljon, sekä lasten että aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksissa -oletusarvollisesti-  korostuu sukupuolineutraalisuus, mutta toisaalta eron jälkeinen vanhemmuus on vahvasti sukupuolittunutta. Usein lähivanhemmat ovat äitejä, vaikkakin lähi-isyyskin normalisoituu jatkuvasti. Erovanhemmuuden yhteydessä puhutaan yksinhuoltajista ja elatusvelvollisista, lähi- ja etävanhemmista. Vahvasti mielikuviin edelleen kuuluu ajatus lähiäidistä ja etäisästä, mikä paljolti onkin tavallista.

Ero voi lapsen kannalta olla positiivinenkin. Mieluummin kaksi rauhallista kotia kuin yksi riitainen. Kofliktit syntyvätkin siitä, miten kahden kodin asiat sovitetaan yhteen. Kun on yhteisiä lapsia, on pakko olla jossain yhteydessä omaan entiseen kumppaniinsa. Tämä on se asia, joka usein tuottaa ongelmia, varsinkin jos välit ovat tulehtuneet. MormuskaMutsin tarinassa nostettu tapaus, jossa toista vanhempaa haukutaan lapsen kuullen ja pelotellaan sillä, että vie lapset pois toisen luota ikuisiksi ajoiksi, on järkyttävää kuultavaa lapselle. Mikä oikeus toisella vanhemmalla on viedä lapset pois toisen vanhemmuudesta? Vanhemmuus luo omaa identiteettiä, ja sitä ei ole oikeutta ottaa kenelläkään pois.

"Ero voi lapsen kannalta olla positiivinenkin."

Puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaisi lapsen identiteettiin! Hänen elämänsä on rakentunut sille (lähtökohtaisesti), että on kaksi vanhempaa. Sitä ei missään nimessä eron takia saa viedä lapselta pois. Jos lapsi repäistään irti juuriltaan, ja on kenties vielä uusi koti ja uudenlaiset tavarat, uusi koulu tai hoitopaikka, uudet kaverit, sisarus ehkä vielä asuu juuri sen toisen vanhemman luona. Siinä on jo valtavasti kriisiä ja muutosta lapsen elämässä. Hänellä on ehdottomasti oikeus saada pitää välit myös etävanhempaansa. 

Minkälainen turvattomuuden ja kuulumattomuuden tunne voikaan seurata lapsen mieltä ja identiteetin rakentumista juuri siinä herkässä lapsuusvaiheessa, jos häneltä viedään pois toinen aikuinen ihminen, ketä rakastaa, kehen luottaa ja kenet tuntee. Perhe edustaa lapsille tukirakennelmaa, jonka sisällä lapset kasvavat ja kehittyvät aikuisiksi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja fyysisestikin. Tämän rakenteen romahtaessa lapsen maailma on tilapäisesti ilman tukea. Erovanhempien tulisi ehdottomasti osata suunnata ajatuksensa tähän ensisijaisesti eikä keskittyä riitelemään ja haukkumaan toisiaan jopa lastensa kuullen. Tietenkin: helpommin sanottu kuin tehty.

"Hänellä on ehdottomasti oikeus saada pitää välit myös etävanhempaansa. "

Kysymyshän on loppujen lopuksi siitä, meneekö vanhempien mielessä lapsen etu omia konflikteja, omia tunne-elämän ristiriitaiksuuksia ja eron kipeitä tunteita käsittelevän riitelynkin edelle. Vanhemmuuden identiteetti muuttuu erovanhemmuuden identiteetiksi; toisella etävanhemmuuden ja toisella lähivanhemmuuden identiteetiksi, toisilla yh-identiteetiksi, toisilla vuoroviikkovanhemmuusidentiteetiksi. Kaiken tämän oman valtavan elämänmuutoksen keskellä pitäisi kuitenkin jollain tavalla pystyä ajattelemaan, miltä tämä kaikki vaikuttaa lapsen silmin. Miten kaikki vaikuttaa lapseen.

Miten kertoa lapselle? Siihen vaikuttaa tietenkin lapsen ikäkin; teineille voi kertoa jo paljon enemmän ja suoremmin, kun taas pienemmille koulu- tai leikki-ikäisille asia on hankalampi käsitellä, ja on hyvä miettiä, miten asiasta ilmoittaa. Toisaalta on hyvä muistaa, että alakouluikäinenkin vielä näyttää aika suoraan ja spontaanisti tunteensa ja ehkä osaa käsitellä asian aika suoraviivaisestikin lapselle tunnusomaisella naiviudella, kun taas teini- ja murrosikäiset voivat painua kuoreensa ja osoittaa eron tuoman kriisin kiukuttelulla, syrjäytymisellä, huonolla käytöksellä ja riidanhaluisuudellakin. Oma teinini tuo aina muutokset perhe-elämässään esille huonolla käyttäytymisellä koulussa. Toinen teini reagoi niin, että voi olla jopa menemättä kouluun ollenkaan.

"Kaiken tämän oman valtavan elämänmuutoksen keskellä pitäisi kuitenkin jollain tavalla pystyä ajattelemaan, miltä tämä kaikki vaikuttaa lapsen silmin."

Vauva-lehden Iida Riekko kirjoittaa erovanhemmille muistilistaa siitä, millä tavoin aina ottaa lapsi ENSIN huomioon. Tuota kun lukee niin hienolta kuulostaa. Mutta onhan se nyt vaikeaa! Vaikka ero olisi "helppokin". Onko muuten edes helppoja eroja olemassakaan? Siihen liittyy niin paljon tunteita, kriisiä, stressiä, muutosta, itkua, parkua, onnea, iloa, uuden odotusta ja ties mitä, että onhan se ymmärrettävää, että on haastellista katsoa jotain listaa ja sitten toimia sen mukaan.

Mutta kun pitäisi. Lapsissamme on tulevaisuus, me kasvatamme uuden maailman tulevia aikuisia. Haluammeko aiheuttaa heille valtavia traumoja jo lapsuudessaan vai koettaa muistaa jollain ihmeen keinoin olla "hyviä" erovanhempia kaiken keskellä? Mikä on parasta lapsellesi?

"Haluammeko aiheuttaa heille valtavia traumoja jo lapsuudessa vai koettaa muistaa jollain ihmeen keinoin olla "hyviä" erovanhempia kaiken keskellä?"

Seuraava aihe on tietenkin hyvä erovanhemmuus aikuisen näkökulmasta ja miltä erovanhemmuus tuntuu. Siitä myöhemmin. Ja eron myötä tulee kaikenlaisia uusia haasteita perheiden elämään. Lue oiva kirjoitus Tahmatassujen tahtiin Ruusulassa- blogistilta siitä, miten juhlatilanteet eroperheissä ovat vähintäänkin haastavia. Eron keskellä- sivusto auttaa nimensä mukaisesti erotilanteissa olevia aikuisia. Hyvä erovanhemmuus- gradu on ollut myös tämän tekstini pohjalla.

 

Jos tämä aihe kiinnostaa juuri sinua, voit lukea lisää tekstejäni tästä aiheesta:

Juhlapyhät eroperheissä

Kansalaisaloite: erolapsella oikeus molempiin vanhempiinsa

Kun etävanhempaa kohdellaan väärin

Kun kaikki ei mene hyvin lasten tapaamisten sopimisessa

*****************************************************************************

Tällä kertaa vakavampien aiheiden äärellä, terveisin Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017