Kirjoitettu 19.4.2017

Etä-äiti uskaltaa sanoa sen ääneen: kun lapsi on luona pidempään kuin sen normaalin viikonlopun, on se todella rankkaa. Yhdistetään kuvioon vielä taapero- kautta uhmaikäinen kuopus, junamatka ilman leikkivaunullista junaa, kuopus ei suostu nukkumaan päiväunia, vaikka kuinka väsyttäisi, ei suostu istumaan sylissä, ei suostu tekemään ylipäätään mitään muuta kuin huutamaan..tarvitseeko enää jatkaa? Hiki nousee otsalle jo pelkästä asian muistelusta.

 


"Kun lapsi on luonasi pidempään kuin sen normaalin viikonlopun, on se todella rankkaa."

 


Niin. Huhhuijaa! Kyllä sitä huokaisee, kun loma loppuu, lapsi palaa isälleen ja vuoroviikkotaapero omalle isälleen. Vanhempi lapseni on vilkas tapaus. Suu käy, sormet naputtaa, jalat vispaa, tavarat lentelee, kännykkä putoaa hankeen, vaatteet unohtuvat ties minne. Yhteiset viettämämme ajat ovat todella intensiivisiä ja no, vilkkaita, kauniisti sanottuna. Haluan myös pitää taaperoni kotona, kun esikoiseni on luonani, jotta myös veljekset saavat yhteistä aikaa. Tämä yhtälö varmistaa sen, että äitiviikonloppuni ovat melkoisen täynnä elämää.

 

"Tämä yhtälö varmistaa sen, että äitiviikonloppuni ovat melkoisen täynnä elämää."



Pääsiäisenä olimme kaikki kolme vierailuilla sukulaisten luona neljän tunnin junamatkan päässä. Kohteessa oli vielä yksi taaperoikäinen lisää. Oma taaperoni ei halunnut vieraassa, jännittävässä paikassa nukkua kovin pitkään aamuisin. Kaikki tämä sai aikaan ihanan kaaoksenomaisen loman, jonka jälkeen olin täysin valmis töihin. Ja valmis nukkumaan, ainakin viikon putkeen, kiitos.

 

Oi luoja, töihin lepäämään! Miksi ei uskaltaisi sanoa tätä julki: lapsien kanssa on rankkaa, Varmasti jokainen vanhempi voi tähän samaistua, aika ajoin ainakin. Ja kun on tottunut etä-äiteilyyn, tuntuvat vilkkaat viikonloput ja lomat vielä henkisesti paljon raskaammilta. Ei sitä ikinä haluaisi vaihtaa lapsiaan yhtään mihinkään, ei tietenkään, ja ovat he maailman rakkaimpia, mutta voi hyvänen aika, kun he imevät äidistään kaikki mehut. Tehokkaasti.

 


"Oi luoja, töihin lepäämään!"

 


En ole tekopyhä. Voin sanoa suoraan, että nautin yksinolostani ja viikoista, jolloin kotona on hiljaista, siistiä, ei ketään kelle kokata, ketä hoitaa, kenen vaippaa vaihtaa, kenen läksyjä tarkistaa, kenen kotiintuloaikoja säätää, ei teiniä, kenen hullutuksia kuunnella, ei hieltähaisevia vaatteita ja likaisia sukkia ympäri kämpää. (Teinin hiki haisee muuten todella pahalle!)

 

Kotona on rauha. Kun etälapsi on paikalla, sydämeni paisuu rakkaudesta, ylpeydestä ja ilosta siitä, miten ihanan lapsen olenkaan saanut. Mutta kun ovi käy ja heipat on vaihdettu ja kotiin laskeutuu rauha, minä nautin. Ilman syyllisyyttä.

 

Rauhallista eloa toivotellen, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017