Joskus menee viikkoja, etten näe etäpoikaani. Kuva: Panu Pälviä

Meillä teini-ikäisemme saa päättää, tuleeko luokseni vai ei. Tämä voi tarkoittaa minulle vaikeitakin tilanteita.

Aikaisemmin minä ja hänen isänsä päätimme hänen asumisestaan kotiensa välillä. Mitä isommaksi lapsemme kasvaa, sitä enemmän hänellä on kuitenkin sanottavaa siitä, missä asuu.

Teinin menot ovat hänelle tärkeitä –  omat surut ja ikävät on joskus vain unohdettava

Ja onhan se ihan luonnollistakin. Hän on kohta 15-vuotias varsin vastuullinen ja reipas nuori. Olisi todella kummallista, jos päättäisimme hänen olemisestaan kodeissaan kuulematta häntä. Hänelle tärkeät kaverit, harrastukset ja muut menot eivät elä samaa rytmiä kuin perheemme lapsiviikot ja -päivät.

Siksi hän saa nykyään sanoa, tuleeko hän luokseni vai ei. Tarjoan mahdollisuutta joka viikonloppu. Aina hän ei tule. Joskus kestää kauankin, ennen kuin näemme. Olen tehnyt päätöksen, ihan tietoisesti, että tämä on meidän tilanteessamme paras. En koe pakottamista kenenkään kannalta hyvänä vaihtoehtona.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu. Joskus tosi paljonkin. Silti haluan osoittaa hänelle teoillani, että pidämme hänen mielipidettään tärkeänä ja hän saa osallistua elämäänsä liittyviin päätöksiin. Tämä ei tarkoita, että hän päättäisi joka asiasta. Me aikuiset päätämme useista asioista, ja ne pitävät, kuten loma-ajat ja pidemmät luonaolot. 

Toivon, että hän arvostaa tätä menettelyämme ja haluaa yhä enenevässä määrin tulla luokseni. Haluan vahvistaa sidettämme en pakottamalla, vaan kuuntelemalla häntä ja mukautumalla hänen tämän hetkiseen elämäntilanteeseensa. Kyllä minun vuoroni vielä tulee, tähän luotan.

Lapsen oikeuksien viikon teemana osallisuus

Nyt vietetään lapsen oikeuksien viikkoa ja tiistaina on lasten oikeuksien päivä. Viime vuonna kirjoitin, että lapsella on aina oikeus parhaaseen mahdolliseen kotiin, ja meillä se tarkoitti, että hän muutti isänsä luokse asumaan.

Tänä vuonna teemana on osallisuus. Lapsen oikeus on tulla kuulluksi, tuntea olevansa osallinen elämäänsä koskeviin asioihin ja vapaus osoittaa näkemyksensä. Tätä samaa osallisuutta halutaan vahvistaa muun muassa myös uudistuvassa lastenhuoltolaissakin. Lapsella pitää olla mahdollisuus tulla kuulluksi asumistaan koskevissa asioissa.

  • Useiden tutkimusten mukaan lapset itse toivovat, että aikuiset kuuntelisivat heitä enemmän. Ja lapset ja nuoret uskovat myös, että aikuiset tekisivät parempia päätöksiä, jos he kuuntelevat lasten mielipiteitä. Lapsenoikeudet.fi
  • Lapsen osallisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että aikuisella on todellinen tieto siitä, mitä lapsi ajattelee häneen liittyvistä asioista ja päätöksenteosta sekä halu ottaa se huomioon. Herkkä mies -blogisti

Siksi olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei. Tiedän, että tämä aiheuttaa ristiriitaisia mielipiteitä, koska lapsi ei saa kuitenkaan ottaa valtaa vanhemmiltaan ja joskus lapselle on hyväksi, että hän näkee vanhempiansa, vaikkei aina itse haluaisikaan, puhumattakaan siinä tilanteessa, jos toinen vanhempi koettaa vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan.

Olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei.

Tilanteita on hyvin monenlaisia, mutta meidän perheessämme tämä toimii näin. Ja minä kestän ikäväni. Lapseni parhaaksi.

Lue lisää:
Lapsenoikeudet.fi -sivusto kertoo viikosta tarkemmin
Meillä lapsi siirtyy kodista toiseen, vaikka olisi kipeänä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

Normaali Äiti

En ymmärrä kuinka joku voi olla etä-äiti, ei semmonen kyllä ole normaali nainen sillä on äidinvaistot epäkunnossa......itse en ikinä voisi olla erossa jälkikasvustani (ja pilkunviilaajille sanon vain että en TIETENKÄÄN tarkoita että pitää olla joka sekunti liimattuna lapseen kiinni- normaalit yökyläilyt ja mahdolliset leirit jne. toki kestän erossa) kuin vasta sitten kun lapselle tulee ikä ja aika alkaa omilla siivillään kantaa elämäänsä. Toki jos on joku huumeäiti, juoppoäiti tai psyyke tapaus tms. niin silloin en ihmettele, silloin kuuluukin olla etä-äiti halusi tai ei.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

voi Normaali Äiti. Ei ole normaalia vanhemmuutta olemassakaan. On erilaisia tilanteita, ja perheitä. Mikä kukaan on sanomaan, mikä kenellekin perheelle on parhaaksi. On myös todella loukkaavaa sanoa toiselle, ettei ole hyvä äiti, varsinkin tällaisen tekstin alle, jossa puhutaan lapsen oikeuksista ja lapsen oikeudesta parhaaseen mahdolliseen kotiin. On hyvä, jos itse on voinut olla läsnä lapsilleen enemmän, kaikki eivät voi. Puolitoista vuotta tätä blogia, ja vieläkin näin paljon ennakkoluuloja.

Siksipa kirjoitankin, ja vielä pitkään.

Lempeyttä ja ymmärrystä elämääsi.

Terveisin, Etä-äiti

Sirpa

Sinä "Normaali äiti". Olet päässyt helpolla elämässä lasten suhteen, kun et ole joutunut taistelemaan lapsistani narsisti-isän kanssa.
Siinä taistelussa ovat vastapuolella kaikki keinot sallittuja ja äidistä ei tarvitse mitään vikaa olla.
Voin sanoa, että en ole narkkari, alkoholisti enkä mt-potilas, ja etävanhemmuutta en itse valinnut.
Hanki laajempi maailmankatsomus.

Yksi etä-äiti

Juuri näin, ero narsistista on tuhoisa ja sitä kukaan ei voi ymmärtää. Toivottavasti kommentoijalla kaikki menee niinkuin suunniteltu!

Epänormaali? äiti

Pakko olla provo..ei kukaan ole noin ymmärtämätön. Ei kai kukaan äiti haluakkaan olla erossa lapsistaan. Itsellänikin teini, ja saa tosiaan kanssa päättää kummalla on. Ja kyllä, useimmiten äidin luona vaikka olenkin etä-äiti. Isän luona ei viihdy, kiitos äitipuolen. Mielestäsi en ole normaali..ehkä en, koska huolehdin esimerkiksi lapsestani enemmän kuin "normaaliäiti". Joku voisi sanoa että olen ylihuolehtiva. Mutta ei kai lapsella täällä etä-äidin luona ole huono olla, kun enemmän on täällä. Lapsi kiittää minua aina kun minulle voi puhua kaikesta. Enkä ole juoppo/huume äiti. Masennusta kyllä, mutta pystyn hoitamaan arkiaskareet ja lapsen. En vain käsitä tälläisiä "normaali"äiti juttuja. Oikein ihanaa joulua sinulle! Aina ei kannata yleistää.

Huonoäitikö

Onnea "normaaliäitiyteesi". Kieltämättä aika normaalilta kuulostat ahdasmielisen ja loukkaavan mielipiteesi kanssa. ja sitten meillä ihmetellään mistä lapset oppii olemaan niin julmia toisiaan kohtaan. En väitä, että kaikki, mutta osan tapauksessa kotona opittua ja tälläiset kommentit todellakin todistaa sen. Mutta onnittelut, että oma taipaleesi on ollut mukava. Itse läheskaikkeni oon yrittänyt, että saisin lähivanhemmuuden, mutta lopulta tein sen mikä piti. Yrittää laittaa oman pahan olon sivuun, siitä etten näe lastani enää niin usein. Nauttia siitä, että lapseni on onnellinen isällään, heillä on hyvin läheinen suhde. Ja lapseni on onnellinen kun tulee minun luokse ja onnellinen kun näkee pidemmän viikonlopun jälkeen taas isänsä. En ole ikinä käyttänyt aineita ja alkoholiakin hyvin hyvin vähän vuodessa tulee otettua. Mt ongelmia ei ole. Jos mielipide pitää esittää loukkaavana voi sen pitäå omana tietinaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta loukata ei saa toisia.

Vera Pelle

Normaali äiti, koeta vähän laajentaa maailmankuvaasi, kehittää ymmärrystäsi ja parantaa empatiakykyäsi. Samalla kehittyisit äitinä ja lapsillasi olisi varmasti helpompaa kanssasi aikuisinakin.

"Psyyketapaus"

Järkyttävän tyly ja julma kommentti "Normaali Äidiltä". Jos itse en olisi ryhtynyt vuoroviikkoäidiksi, ahdistava elo lasten narsisti-isän kanssa olisi johtanut siihen ettei lapsillani olisi enää ollut ollenkaan äitiä. Koen että vaikkei lapseni näe äitiään (enkä minä lapsiani) joka päivä on se silti parempi kuin kuollut äiti. Olen myös "psyyketapaus", paljolti narsisti-exäni vuoksi, mutta ei se vaikuta kykyyni hoitaa lapsiani. Eron jälkeen olen jaksanut ja kyennyt paremmin olla läsnä lapsilleni. Surullista että on vanhempia jotka siirtävät tuollaista ajattelutapaa eteenpäin lapsilleen. Ei pitäisi ikinä tuomita ketään, kun ei tiedä koko totuutta. Tuollaisten ihmisten takia myös mt-potilaat joutuvat turhaan kantamaan häpeän leimaa.

247äiti

"Normaalia äitiä" ei ole olemassakaan. Oikeuslaitos voi nykyään myöntää lähivanhemmuuden isälle muistakin syistä kuin näistä luettelemistasi (mt, päihteet ja alko). Esimerkiksi jos isällä on varaa jäädä asumaan eron jälkeen perheen entiseen yhteiseen omakotitaloon ja äidillä ei, isä voi hyvinkin saada lähivanhemmuuden. Näissä asioissa ratkaisevaa on lapsen etu ja pysyvyys asuinpaikan/kaverien yms. suhteen.

Helppo on tulla muita sormella osoittelemaan jos ei ole itse eronnut tai jos ei ole ollut yhtäkään huoltajuuskiista.

Monesti lapsen etu on se että vältytään huoltajuuskiistoilta. Ne ovat tuhoisia. Oma lapseni joutui psykiatriseen hoitoon huoltajuuskiistan aikana johtuen isän painostuksesta. Onneksi isä lopetti painostuksen ennen kuin kukkaharrutädit ehti väliin. Muutoin lapsi olisi voinut päätyä huostaanotettavaksi.

Maailmankuvan laajentamista suosittelen minäkin "Normaalille äidille"

ulla

Minä niin samaistun sinuun etä-äiti ja on ihana lukea elämästäsi . 

Teini tyttöni asuu isänsä kanssa, eikä kovin usein ehdi omilta jutuiltaan minun luokse, jolloin minulle tulee niitä vaikeita hetkiä . Mutta tiedän , että hän tarvitsee minua ja hän tietää että äiti on aina tavoitettavissa kun tarvitsee. =)    Ei ole normaliäitiyttä ole olemassakaan .  

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram