Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Se koskettaa minua syvästi, koska olen itse joutunut tarkkaan ja vakavasti miettimään aikoinaan sitä, missä lapseni on parasta asua.

Missä hänen oikeutensa toteutuvat parhaiten? Mikä on hänen etunsa? Missä hänen on turvallista asua, missä hänen tarpeensa otetaan parhaiten huomioon, missä hänen ei tarvitse pelätä olevansa turvaton ja missä on vanhempi, joka täysimääräisesti jaksaa pitää hänestä huolta?

Tuossa hetkessä monta vuotta sitten lapseni oli parempi asua isänsä luona.

 

Lasten oikeuksissa ei ole kysymys vanhemman oikeuksista.

Lasten oikeuksissa ei ole kysymys vanhemman oikeuksista. Siinä on kyse lapsen edusta ja oikeudesta elää ympäristössä, jossa hän voi kasvaa rauhassa ja saada tukea vanhemmaltaan, vanhemmiltaan tai aikuiselta, kenen luona asuu. On hyvä, jos tämä paikka on jommankumman vanhemman luona. Aina se ei ole sitäkään. Meidän tapauksessa onneksi oli, hän pystyi asumaan isänsä luona, ja asuu edelleen.

Kaiketi huoltajuuskiistoissa toivottavasti on kysymys loppujen lopuksi siitä, missä lapsen on paras elää ja kehittyä. Joskus tuntuu, että kiistoissa on menty aika kauas alkuperäisestä tarkoituksesta; lapsen hyvinvoinnista huolehtimisesta ja lapsen oikeuksien turvaamisesta. Vanhemmat usein eksyvät vaatimaan itsellleen oikeuksia, ja se ei taas ole lapsen edun mukaista.

 

Ei ole minun asiani vaatia häntä luopumaan oikeudestaan sanoa oma mielipiteensä, onhan hän jo 13-vuotias.

Meillä ei tarvinnut kiistellä. Tiesin, että lapseni on parempi asua isänsä kanssa, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Tilanne on nyttemmin muuttunut, ja minulla on paremmat eväät muun muassa kasvattaa kuopustani, mutta esikoiseni on jo tottunut asumaan isänsä luona ja hän kokee siellä elämisen turvalliseksi. Ei ole minun asiani vaatia häntä luopumaan oikeudestaan sanoa oma mielipiteensä, onhan hän jo 13-vuotias.

 

Lähes joka aamu juna-asemalla näen isän ja noin 10-vuotiaan tytön kävelevän käsi kädessä kohti junaa. Usein he halaavat toisiaan ennen kuin eroavat. Mietin päivittäin, mikähän heidän tarinansa on. Onkohan kyse lähi-isästä, joka hoitaa lastaan, koska äiti ei pysty? Halusikohan tyttö asua isänsä luona? Ehkä he ovat ihan tavallinen ydinperhe ja isä vain pystyy paremmin saattamaan tytön junaan. Ehkä on kyse eroperheestä, jossa isä vie arkiaamuisin tytön junalle. En minä tiedä. Mutta heidän välillään on sellainen yhteys, joka koskettaa. He selkeästi rakastavat toisiaan ja tytöllä on hyvä olla. Se liikuttaa minua syvästi. Tytön oikeus on saada tuntea olevansa turvassa ja rakastettu joka päivä, hänet saatetaan junalle ja hänestä huolehditaan.

Minä syvästi toivon, että näin tein itsekin omalle lapselleni. Annoin hänelle oikeuden elää turvassa ja rakastavan ja turvallisen vanhemman luona. Näen, että lapseni on hyvä olla ja hänestä on kasvanut upea nuori mies. Sen parempaa lahjaa en voi saadakaan.

Tuo pari on esimerkki meille. Pidetään lasten oikeuksista huolta. Koska lapsissamme on tulevaisuus.

 

Lue myös:"Äiti, saanko mennä isin luokse asumaan?"

 

Unicef: Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017