"Siis minä en ikinä pääse tuollaisiin tunneskaaloihin kuin sinä", sanoi rakas mieheni. Tai on sanonut, jo kymmeniä kertoja. Olin taas kerran itkenyt jostain. Ilosta tai surusta, ken muistaa.

Siis minäkö itken paljon? No kyllä, kaikkihan sen tietävät. Olen varsinainen itkupilli.

Katsottiin Les Miserablesia. Hei siis, kuka ei voi olla itkemättä siinä upeassa laulukohtauksessa, jossa Anne Hathaway laulaa riipaisevasti itsensä suoraan jokaisen sydämeen?

Sain kuulla, että hän rakastaa minua. No mutta, kuka silloin ei itkisi? Upea, romanttinen ilta saunassa ja kynttilänvalossa. Kai se saa liikuttaa kyyneliin asti? Tuntuu niin hyvälle.

Etäpoika laittoi viestiä. Laittoi toisenkin. Tuli sydänkin. Kyllä alkoi itkettää. Paruin oikein sydämeni kyllyydestä.

Töissä on raskasta ja väsyttää. Sähköposteja on miljoona ja silmät meinaa painua väkisin kiinni. Tulee itku.

Näin eilen kiurun. Alkoi itkettää, kohta on jälleen kesä. Aurinko paistaa, on niin kaunista, että kyynel pyrkii silmäkulmaan.

Ystävä laittoi viestin, että tulin mieleen jostain kauniista tekstinpätkästä. Olihan se niin ihana kuulla, että kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Hymyilin ja itkin, tuon hetken kauneudesta.

Minä olen laajojen tunneskaalojen ihminen.

Sen taitavat tietää kaikki. Joskus tekisi mieli tehdä raskaustesti ihan varmuuden vuoksi, kun eihän tällainen tunnemyrsky voi enää olla edes normaalia. Mutta kyllä se on, minulle. Olen aina ollut kova tuntemaan asioita, iloisia ja surullisia.

Joskus toivoisi, etten tuntisi näin paljon. Koska se on tosi raskasta. Tunteet vievät paljon energiaa, iloiset ja surulliset, kaikenlaiset. Kun tuntee vahvasti, kaikki tuntuu voimakkaammalle ja aistit ovat ylivirittyneinä vähän kokoajan. Joskus se uuvuttaa. Ja pettymyksen ja surun tunteet tulevat niin voimakkaana päälle, että tuntuu musertavalta tuntea niitä. Voiko sellaisesta surusta selvitä ikinä, sitä aina miettii siinä tilanteessa. Ja onhan se vähän rasittavaa olla tällainen itkupilli. Joissain tilanteissa sitä toivoisi olevansa vähän enemmän pokerinaama.

Jos ei tuntisi näin voimakkaasti, eivät ne ilon hetketkään tuntuisi niin upeilta.

Mutta olen myös sanonut, että jos ei tuntisi näin voimakkaasti, eivät ne ilon hetketkään tuntuisi niin upeilta. Tästä on samaa mieltä myös mieheni. Hän on kateellinen hyvin tasaisena luonteena minulle siitä, miten voimakkasti tunnen iloa ja riemua. Riemu ja nauru tuntuvat sydämessä asti ja se tunne on jotain todella upeaa.

Se, joka osaa itkeä ilosta, tietää, miltä tuntuu olla todella onnellinen. Puhtaasti ja vailla huolta. Sellaisesta tunteesta kannattaa pitää kiinni. Kyllä niitä surun kyyneleitäkin taas tulee. Mutta sitten nekin voi pyyhkiä poskelta pois, naurahtaa omalle itkulle ja ajatella: jälleen olen vähän vahvempi.

Minulla on lupa itkeä. Vähän taitaa itkettää nytkin.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

 

Kommentit (1)

Palmun alla

Wow. Ihan kuin olisi omasta kynästä tämä teksti. Itsekin olen aina ollut äärimmäisen tunteellinen (sitä eivät kyllä kaikki usko/huomaa), tunnen jokaisen tunteen todella voimakkaasti ja se on ehdottomasti sekä rikkaus, että rasite. Lisäksi olen vielä todella temperamenttinen, niin uskon kyllä, että parisuhde ja perhe-elämä kanssani voi olla joskus melko rasittavaa...Näin päälle kolmekymppisenä olen vihdoin tiedostanut asian ja koitan usein hillitä turhaa dramaattisuutta esim. riitatilanteissa. 

Toisaalta koen myös itseni onnekkaaksi, sillä elämäni on täynnä tapahtumia, jotka tunnen täysillä ja hetkiä, joita osaan arvostaa paremmin, kuin ehkä moni muu. Tsemppiä sinulle! <3 T. Toinen itkupilli

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017