Äiti ei ole kertonut ihan rehellisesti. Sitä, miten hän ja poika erkaantuivat ensimmäisen kerran. On kerrottava tarkemmin.

Mies astui äidin elämään. Ei hän kysynyt, saako. Äidillä oli jo mies. Mutta se ei haitannut. Tämä uusi mies oli silti tässä. Mies oli upea. Mies oli iloinen. Mies oli huomioonottavainen. Mies silitti ja hän pussasi. Silmät katsoivat intensiivisesti. Ne eivät päästäneet katsetta siirtymään. Arki unohtui. Mies oli täydellinen.

He istuivat tuon koko illan yhdessä. Ei ollut muita. Äiti kertoi kaiken. Kaiken varjoista, kaiken vaikeuksista. Mies kuunteli ja ymmärsi. Mies katsoi äitiä nauravilla silmillään. Äiti oli onnellinen. Mies ei kertonut mitään. Äidillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, oli vain oltava tässä. Miehen näkeminen sai sydämen pompahtamaan innostuksesta. Hänen silmänsä. Ne nauroivat. Äiti mietti, miltä tuntuisi pitää miestä lähellä. Hän halusi vain miehen huulet huulilleen. Ja äiti lähti. Oli pakko. Mies oli kaikkialla.

Sisko itki. Aviomies itki. Äiti ei välittänyt. Elämä oli tässä. Oli vain mies. Äiti riisui sormukset sormestaan. Niiden kohdalla oli painauma. Se hävisi pian.

Oma uusi pieni asunto. Vähän huonekaluja. Äiti katseli ympärilleen. Seinät olivat valkoiset ja tyhjät. Tuuli ulkona humisi niissä. Mies oli paljon poissa. Mies oli ärtyinen. Äiti ei ymmärtänyt miksi. Nyt oli yritettävä enemmän. Pian kaikki olisi taas kuin ennen. Äiti itki. Ymmärsihän mies. Voisiko lohduttaa. Mies meni baariin. Äitiä itketti. Äiti soitti miehelle. Äiti ei kuulemma saanut seota. Ei ollut tämä niin iso juttu. Miehen piti vain olla poissa. Mies ei ollut mikään vaaleanpunaiseen solmioon pukeutuva kaupunkilaisääliö. Tätä oli todellinen elämä. Äidin piti tulla kuplasta pois.

Mikä kupla.

Äitiä pelotti. Mies oli pelottava. Hän haisi kaljalle. Äitillä oli ikävä toista. Ethän ole vihainen, minua pelottaa se. Auta minua unohtamaan. Mies ei ymmärtänyt. Äiti oli kuulemma kasvanut pumpulivitussa.

Äitiä pelotti. Pelko joka puolella. Varjot olivat taas täällä, yhä useammin. Niitä halusi päästä karkuun muttei päässyt. Ne vain olivat kaikkialla. Mies oli kaikkialla. Äiti halusi olla onnellinen. Miksei mies ollut onnellinen. Mies oli toisen naisen luona. Nainen kuulemma tarvitsi häntä. Äiti odotti. Pian he olisivat onnellisia. Se onni, jonka mies oli luvannut.

Onnea ei tullut.

Mutta poika oli lähtenyt. Äiti oli kummallinen, äiti oli jo aamuisin jotenkin outo. Saanhan äiti mennä isän luokse. Äiti ei oikein kuullut. Pää tuntui kevyeltä. Mies peloitteli poikaa. Poika oli liian nössö. Poika ei kuulemma ymmärtänyt, mene vittuun. Poika meni. Äitin jalkoja heikotti. Pojan isä soitti. Poika on nyt täällä. Hoida asiasi kuntoon.

Aamuisin särki päätä. Äiti löysi tölkkejä. Unohdus tuli. Se helpotti. Vähäksi aikaa.

Äiti liikkui aina varovasti. Jospa mies ei suuttuisi tänään, jos olisi oikein hiljaa. Missähän poika meni. Äiti ei enää muistanut, pitikö olla pojan kanssa. Pullo vieressä näytti houkuttelevalta. Purkki sen vieressä kutsui luokseen. Äiti sulki silmänsä. Oli vain tämä hetki. Pian helpottaisi.

 ***

Lue tarinasta ensimmäinen julkaisemani osa: Kuolemanvaarallinen ote

Tietoa narsismista: 

Narsismi.info,

Narsistien uhrien tuki ry

Tarina on totta ja se jatkui vielä pitkään tämän tekstin loppukohtauksen jälkeen. Narsistien uhreista monet eivät selviä. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017