Laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ottaa kantaa siihen, voiko 12-vuotias todella päättää, missä asuu. Voiko sen ikäinen tehdä päätöstä ja onko se järkevää?

Lakihan siis sanoo: 

  • "Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamissopimuksen täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa." Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Mutta kysymystä toisin päin ei kysytä kovin usein:

Kun lapsen mielipidettä ei kuulla ennen 12. ikävuotta, voi hän joutua elämään monta vuotta tilanteessa, jossa ei haluaisi. Minulle kertoi kokemuksensa eräs etä-äiti, joka on hyvin huolissaan lapsiensa hyvinvoinnista, mutta ei voi tehdä mitään tilanteessaan.

"Kun lapsiani kuullaan, on heidän lapsuutensa jo ohitse"

Äidin lapset asuvat isänsä luona, joka on lähivanhempi. Tilanne tällä hetkellä on, että selkeästi alle 10-vuotiaat lapset haluaisivat asua äitinsä kanssa. He ovat tuoneet tämän esille vanhemmilleen monta kertaa ja heidän viestinsä ja puheensa usein kertovat, että he haluaisivat asua äitinsä luona. Huoltajuussopimusta ei kuitenkaan voida muuttaa, elleivät molemmat ole tähän suostuvaisia, tai äiti riitauta asiaa ja vie sitä oikeuteen. Isä ei halua muuttaa tilannetta.

Koska lapset ovat noinkin nuoria, ei heidän mielipiteellään ole väliä, vaikka äiti on useaan otteeseen kertonut sosiaaliviranomaisille heidän tahdostaan muuttaa äitinsä luokse. Lain kohta, jossa sanotaan, että nuorempiakin lapsia kuullaan, toteutuu hyvin harvoin. 

Äiti näkee, että lapsilla on paha olla isän luona. Hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään. Hän on hyvin huolissaan ja heidän 12. ikävuoteensa on vielä hyvin pitkä aika. "Kun lapsiani viimein kuullaan, on heidän lapsuutensa jo ohitse", hän sanoo huolissaan. Kun lapset ovat 12-vuotiaita, heitä kuullaan enemmän. Lapset voivat siis käytännössä elää vielä yli 5 vuotta siellä, missä eivät haluaisi. 

Miten tämä vaikuttaa heidän mieleensä, kehitykseensä  ja elämän laatuunsa, äiti kysyy huolissaan.

Lakiin haluttaisiin muutoksia 

Kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta. Lapset eivät ole kykeneväisiä päättämään omista asioistaan, eivät edes 12-vuotiaina. Aikuiset ovat vastuussa näin isoista asioista.

Toisaalta tämän äidin huoli on aiheellinen. Miksei lasta kuulla näin selkeässä tilanteessa? Lapsilla on hyvin huono olla, miksei sitä oteta huomioon missään? 

Lakiin lasten huollosta ja tapaamisesta ollaan tekemässä muutoksia, jos ne menevät eduskunnassa läpi. Muutokset koskisivat muun muassa vuoroasumista, vieraannuttamista ja juuri tätä lasten kuulemista. Lapsille halutaan antaa enemmän mahdollisuuksia ilmaista mielipiteensä asumiseensa liittyvissä asioissa. Ymmärrän, että kyse on hyvin vaikeasta asiasta, koska toisaalta lapselle ei voi antaa vastuuta täysin, mutta kuitenkin pitäisi antaa kertoa mielipiteensä jo nuorempanakin.

Eroissa on hyvin vaikeita asioita ratkaistavana ja erojen jälkeiset huoltoriidat ovat hankalia asioita. Tämä tapaus jälleen osoittaa sen.

Lähteet:
Finlex: Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta
Valtioneuvosto: "Työryhmä ehdottaa uudistuksia lapsenhuoltolakiin"
 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (9)

Tiipukka

Miksi kyseinen äiti ei riitauta asiaa, tee sitä, mikä on tehtävissä? En tajua.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Mitä tarkoitat riitauttamisella? Lastenvalvojan luona sopimusta ei muuteta, jos kummatkin ei siihen suostu. Oikeuteenmenoa harkittu, mutta takuita mistään ei ole. Oikeusprosessi on pitkä ja hankala tie, ei mikään läpihuutojuttu.
Lapset haluavat asua äidillään mutta isän luona ei mikään ole niin huonosti että virallisten tahojen pitäisi puuttua.
Eli lopputulos juuri se mitä sanoin: nuoren lapsen mielipidettä ei kuulla.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Ei siinä aina riittauttaminen auta! Kokemusta on, vedotaan siihen että lapsi on alle 12v joten hänen haluaan ei oteta huomioon.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Näitä tilanteita on todella vaikea ulkopuolisen ymmärtää tai uskoa, ettei mitään voi tehdä. On helppo sanoa, että riitauta. Mutta mitä riitauttaminen tarkoittaa? Lastenvalvojan luona sopimuksia ei muuteta, jos molemmat ei siihen suostu. Jos olosuhteet eivät ole niin huonot toisen vanhemman luona, että virallisten tahojen pitäisi sen takia siihen puuttua, ovat mahdollisuudet saada tilanteeseen muutos hyvin vähäiset. Jos pienet lapset sanovat että haluavat asua jommankumman luona, ei sillä tällaisessa tilanteessa ole suurta vaikutusta. Ainut tie olisi mennä oikeuteen, mutta mitään takuita ei ole, että mikään muuttuisi, koska on vain näiden lasten mielipide, jotka tosiaan eivät ole 12-vuotiaita. Ja on helppo sanoa, että mene oikeuteen, mutta se on pitkä ja vaikea tie, ja jos etukäteen tietää, ettei muutos ole kovinkaan todennäköinen, kunka monella on siihen rahaa ja voimavaroja? Tilanne on oikeasti monella juuri tämä. En tiedä, miten tämän pitäisi muuttua, mutta toin vain esille tilanteen, joka on todellinen

Terveisin, Etä-äiti

Etävanhempi

Kaikissa tapauksissa tilanne ei ole ihan näin yksioikoinen. Lapset voivat haluta asumista lähivanhemman luona jo senkin takia, että asuinolosuhteet ovat siellä paremmat kuin etävanhemman luona. Asunnon varustus, sijainti ja muut asiat vaikuttavat asiaan, eikä lapsi välttämättä osaa tehdä eroa näiden asioiden välillä.

Lapsi saattaa kiukutella palatessaan lähivanhemman luo etävanhemmalta. Vika voi olla etävanhemmassa, mutta yhtä hyvin se voi johtua lähivanhemmasta. Lähivanhemmalla voi olla suuri kiusaus tulkita tilannetta niin, että se johtuu ainoastaan ja vain etävanhemmasta ja/tai hänen käytöksestään.

Lähivanhempi voi olla oikeassa mielipiteissään, mutta yhtä hyvin tilanteen tulkinta voi olla hyvin subjektiivinen ja johtaa lapsen vieraannuttamiseen etävanhemmasta.

Taistellut

Oikeudessa muutetaan sopimuksia ja tehdään uusia, jos vanhemmat eivät siihen keskenään pysty. Lakimies nyt ensimmäisenä avuksi ja mielellään hakemukseen mukaan heti sosiaalitoimenkin puoltava lausunto. Mutta herää kyllä kysymys miksi lähi ei halua muutosta sopimukseen, jos kerran lapset selkeästi oireilevat ja ilmaisevat halunsa muuttaa? Huoltokiusaustakin aina huudellaan, mutta siis voisiko kyseessä olla vain subjektiivinen näkemys ilman oikeaa hätää? Faktat ovat ne, jotka ratkaisee, eli todisteita pitää kerätä ennen kuin sinne menee. Mutta toisin kuin Lastenvalvojan, Oikeuden on pakko tehdä aina päätös, joka on LAPSEN EDUN mukainen, vaikka se ei kaikkia osapuolia miellyttäisikään. Tämähän turvaa sen, että tarinan etä voi halutessaan viedä asian tavallaan riskittä oikeuteen koska status quo on jo nyt hänen mielestään huono.

Vierailija

Lapsen etu on oikeudessa ihan eri asia kuin asiaa kokemattomat ymmärtävät eli just niin kuin tuossa aiemmissa kommenteissa jo oli. Eli tilanne ei muutu, koska vakiintuneet olosuhteet menee kaiken muun edelle. Sosiaalitoimen puoltava lausuntokaan ei välttämättä auta yhtään mitään, jos se oikeudessa halutaan sivuuttaa samalla lailla kuin lasten mielipidekin. Aiempia päätöksiä harvemmin kumotaan. Huoltajuusoikeudenkäynti ei mene samalla tavalla kuin rikosoikeudenkäynti eli siellä ei fakta kumoa seesteisin sinisin silmin sepitettyjä valheita vaan ennemminkin päinvastoin, jos se tukee aiempia päätöksiä. Oikeudenkäynti on aina riski riitatilanteissa, tilanne ei välttämättä parane tai pysy samana, se voi jopa huonontua.

Azo

En nyt ihan ymmärrä miksi valtion pitäisi tukea erolapsille omat huoneet, harrastusvälineet jne TUPLASTI. Jotka sitten olisivat täysin käyttämättömiä puolet ajasta! Suomessa lapsiperheitä tuetaan jo monin tavoin, mutta lisää pitäisi saada vain koska vanhemmat ovat päättäneet erota? Vuoroviikkosysteemissä on monia muitakin ongelmia, mutta jos nyt vanhemmat tällaiseen ryhtyvät niin saavat kyllä itse sen maksaa.

Elatussopimuksessa huomioidaan lähivanhemman saavat tuet kuten myös etävanhemman asumiskustannukset. Lasten kuluja ei ole mikään pakko jakaa puoliksi ja jos tilanne on se, että molemmilla vanhemmilla on yhtäsuuret tulot, on lähivanhemman elatusvastuu etävanhempaa suurempi juuri noiden tukien vuoksi.

Vierailija

Lähivanhemman elatusvastuu on ihan eri asia kuin se, että hoitaako vastuitaan. Etävanhempi voi helposti käyttää suhteessa enemmän varoja lasten hyvinvointiin ja siis ilman tukia se on pois vanhemman käyttövaroista. Näin silloinkin, vaikka lapsi ei olisi edes vuoroviikoin. Lähin ei tarvitse käyttää lasten tarpeisiin tarkoitettuja rahoja lapsiin (edes niitä mitä etä makselee) ja voi tehdä sen ihan vain siksi, että tilivelvollisuutta asiassa ei ole. Eli minä ainakin olen tukien jakamisen kannalla, että ne menisivät tasapuolisemmin lasten ja perheiden hyvinvointiin. Automaattisesti se ei tarkoita, että niitä makseltaisiin tuplasti. Ja mitä tulee siihen, että vanhemmat ovat päättäneet erota, niin ei siihen tarvita molempia päättämään. Riittää, että vain toinen haluaa eron.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017