Niin se koulu alkoi jälleen. Poikani menee tänä vuonna kahdeksannelle luokalle. On jo hyvin mones vuosi, kun en ole aamulla häntä näkemässä, kun koulu alkaa. En herättämässä kesälomarytmissä elävää teiniä, hoputtamassa kouluun ja toivottamassa kivaa koulupäivää.

En saa olla elämässä koulunaloitusjännitystä poikani kanssa.

Koulujen aloituksessa on aina jotain maagista. Muistan omasta nuoruudestani, kuinka syksy tuntui kaiken uuden alulta, tuleva jännitti ja kouluun meneminen tuntui isolta asialta. Nyt en saa olla elämässä tuota samaa jännitystä poikani kanssa.

Onhan sen niinkin, ettei se teinille ole ihan niin justiinsa, onko siinä isä tai äiti katsomassa, että mitkä vaatteet hän päällensä laittaa ja millä mielellä kouluun lähtee. Ei – mutta vanhemmalle on. Ainakin minulle on. Tai olisi.

Koulut alkavat jälleen ja tunnen oloni yksinäiseksi, kun en ole näkemässä
poikani uuden kouluvuoden aloitusta. Kuva: Panu Pälviä

Varmasti osittain varmasti nostalgisoinkin liikaa koulunaloitusjuttuja ja äidin merkitystä nuoren koulupäivän aloituksessa, muttei se silti vähennä tätä surkeaa oloa, joka joka syksy tulee. Some täyttyy lapsien kuvista, koulureput selässä menevistä nuorista. Vanhempien statukset ovat täynnä koulunaloitusjuttuja. Minä en ole ottamassa tuollaisia kuvia lapsestani. Jo usean vuoden ajan olen saanut kuvan pojan isältä.

Minä en ole ottamassa tuollaisia kuvia lapsestani. Jo usean vuoden ajan olen saanut kuvan pojan isältä.

Jälleen yksi asia, josta etävanhempana on luovuttava. Ei vaan voi olla mukana näissä arjen jutuissa. Laitan minä aina viestiä pojalle ja vastauksin jopa joskus tulee. Minusta on tärkeää osoittaa, että olen mukana hänen koulujutuissaan ja hän on mielessäni. Ja kyllä hän sen tietääkin.

Onneksi hän nyt viikonloppuna tulee luokseni. Käydään sitten läpi koulunaloitusjutut.

Lue myös:
Koulut alkaa ja tunnen oloni jälleen ulkopuoliseksi
Miten etä-äiti otettiin huomioon yläkoulun ensimmäisenä vuonna?
Vanhempainiltojen musta lammas

Terveisin, Etä-äiti 

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (9)

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niinpä! Onneksi on niin hyvät välit pojan ja hänen isänsä kanssa. Monilla on paljon huonomminkin asiat. Silti nää ekat koulupäivät on jotenkin tosi haastavia. Siitä se sitten taas helpottaa.

Terveisin, Etä-äiti

MinskuH

Miksi et voisi sitten vain sopia lapsen isän kanssa että jos sinä vaikka hoitaisit vuorostasi koulunaloitushommat? Miksi poika ei olisi voinut olla sinun luonasi edellistä iltaa ja yötä? On toki hienoa että kirjoitat näistä ajatuksista ja tuntemuksista mutta kun toisinkin olisi voinu olla niin tuntuu että haet vähän "säälipisteitä" 🤔 eräs minun todella hyvä ystäväni on ns. "vuoroviikkoäiti" ja jos äidin mielestä "tärkeitä" tapahtumia on isän viikolla niin kyllä hän saa lapset luokseen ja toisinpäin. Ja itsekin aikoinaan kun jonkin aikaa olin etä-äiti niin kyllä vahvasti sain olla just esim. koulunaloitusjutuissa mukana kun oli tärkeää minulle. Asiat useimmiten on sovittavissa kun vanhemmat ovat sopuisia ja olen ymmärtänyt että teillä näin on 💕

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kyllä meillä on. Ja toki pyytäisinkin, mutta tiedän, että pojalle on tärkeää olla ekana päivänä siellä lähdössä, tapaavat kaverit etukäteen ja menevät yhdessä. On aina ollut näin ja minä asun kauempana koulusta. 

En lähtisi häneltä tuota pois ottamaan. Ja aikaisina kouluaamuina ei edes ehdi luotani kouluun.

Kirjoitan juuri niin kuin minusta tuntuu, ja en tahallani todellakaan elämääni tee itselleni kurjaksi ja piehtaroi ikävässä. Olisi todella outoa, jos noin tekisin? 

Sääliä en ole ikinä teksteillä hakenut ja ne, jotka niin sanovat, ovat todellakin väärässä.

Kiitos kommentista. Meidän tilannetta ei kuitenkaan kukaan lukija varmasti ihan tarkalleen tiedä, on niin paljon nyansseja ja arjen pikkujuttuja, mitä ei mitenkään voi vuoden vanhassa blogissa olla avattu :D 

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Onhan tuo hyvä pointti tottakai ja ajateltu lapsen kannalta mutta olisihan hän varmaan voinut ne kaverit tavata ennen kouluun menoa vaikka olisikin lähtenyt sinun luota aamulla? Tarkoitus ei ole mitenkään kritisoida eikä varsinkaan loukata, lähinnä yritän ajatella ja miettiä ratkaisua/uutta näkökulmaa ettei sinusta tuntuisi niin ikävältä 😊
Tykkään tosi paljon lukea sinun blogia, kirjoitat niin hyvin ja osaat pukea ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi 👍
Peace and love 😘

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Pitää kysyä 😊 onhan tässä ysiluokan alotus sit vielä peruskoulua 😃
Kiitos palautteesta 😊 ennenkaikkea blogin idea olikin ja on kertoa miltä asiat TUNTUU.

Terveisin, Etä-äiti

Isivuosi

Kyllähä tuo kurjalta varmasti tuntuu. Mun mielestä on hienoa, että kirjoitat näin avoimesti kipeitäkin asioista. Säälipisteiden päälle en ymmärrä mitään, mutta tiedän, että rohkeutta vaatii tällaisen blogin kirjoittaminen.

Mukavaa viikonloppua teille teinin kanssa!

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Vaikea kuvitella miten haikealta tuntuu kun esikoinen joskus aloittaa koulun, saatikka ettei olisi itse sitä näkemässä. Aina ei tiedä miten elämä vie, onneksi saat sentään kuvia ja pääsit juttelemaan kaikessa rauhassa poikasi kanssa koulun aloituksesta <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram