Koulut alkaa ensi viikolla ja ahdistus nousee. Ei lapsella, ei toki. Äidillä.

Blogit ovat täynnä koulunaloituspostauksia, päiväkotikuulumisia, neuvoja arjessa jaksamiseen loman jälkeen. Ja minä luen niitä ja leijun jossain ihan eri sfääreissä. Muut touhuavat kotona arjen alkamista. Minun kotonani ei touhuta. Koska olen etävanhempi. Poika valmistelee koulunaloitusta isänsä kanssa. On käyty vaateshoppailuilla ja ostettu uusi reppu. Kaipaan kipeästi päästä mukaan tuohon koulunaloitustouhuiluun! 

"Muut touhuavat kotona arjen alkamista. Minun kotonani ei touhuta."

Pelottaa. Pelottaa, että taas jään ihan ulkopuoliseksi. Toki on omasta asenteestakin kiinni! Omat aktiivisuus yhteydenpidossa kouluun on kaiken lähtökohta. Mutta olen törmännyt jo nyt haasteisiin, vaikka koulu ei ole edes vielä alkanut.

Näin netissä valmisteilla olevan opinnäytetyöaiheen, joka käsittelee etävanhempien kohtelua koulumaailmassa. Loistava aihe, sanoisinko. Vaikka poikani koululle on laitettu minunkin yhteystietoni, ei ole yhtäkään yhteydenottoa vielä tullut. Ei yhtäkään. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Luulevatko he, ettei minun tarvitse tietää asioista, koska poikani ei asu luonani ja isä hoitaa käytännönjärjestelyt ja arjen asiat? Ihan kyllä pitää soittaa sinne ja kysyä, mikä oikein on tilanne. Nyt on aika toimia, kun koulu ei ole vielä alkanut. Vielä on mahdollista päästä kyytiin mukaan.

Näin poikaani tällä viikolla lounastreffien merkeissä. Kysyin, että millonkas se koulu nyt alkaakaan. Ensi viikolla, kuulemma. "Mutta eihän sun niin tarvi tietääkään, kun en asu sun luona", sanoi poika. Niin. En asukaan. Tuo lausahdus kyllä sattui. Toki hän ei tarkoittanut pahaa. Mutta kuka äiti on näin ulkona poikansa kouluasioista kuin minä? Juoksin lounaalta työpaikalleni vessaan piiloon. Nieleskelin hetken ja jatkoin työntekoa.

Halu olla pojan kouluasioissa mukana on suuri. Nyt alkaa yläkoulu ja olenhan äiti ja opettaja. Miten minua ei voisi kiinnostaa! Mutta miten saan itseni mukaan aktiivisesti huoltajien porukkaan? 

"Mutta eihän sun niin tarvi tietääkään, kun en asu sun luona."

En ole mukana huoltajien sähköpostiringissä. Olen antanut yhteystietoni, mutta minua ei ole siihen silti lisätty. Olen kuullut usein vasta jälkeenpäin monista tapahtumista. Ai, no olisi ollut kyllä kiva olla mukana. Johtuuko sitten siitä, että on vain unohdettu lisätä vai tuntevatko he, etten kuulu joukkoon vai mistä kiikastaa? En osaa yhtään sanoa. Jossain vaiheessa sitten luovutin koko yrittämisen, olisi ehkä pitänyt pitää vielä kovempaa meteliä itsestään, mutta en enää jaksanut. Suoraan sanottuna oli vain niin paha mieli.

Myöskin opettaja, ainakin alakoulussa, syrji etävanhempaa. Wilmaviestejä ei aina tullut minulle asti, vaikka pyysin niitä toistuvasti. Sitten tuli kiukkuista palautetta, miksen ole ottanut kantaa siihen, tarvitseeko poika koulukuraattorin tapaamista, koulupsykologia, henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa? No miten minä olisin voinut ottaa kantaa asiaan, josta kuulen nyt ensimmäistä kertaa?

Pojan isä toki välillä kertoo tapahtumista, mutta hänkin kiireisenä työssäkäyvänä ei voi jokaista kissanristiäistä minulle erikseen kertoa. Tämä kaikki johtaa siihen, että tunnen itseni vielä enemmän ulkopuoliseksi. 

Miten saan pidettyä kaikkiin aktiivisesti yhteyttä, jos he oletusarvollisesti ilmoittavat asiat vain lähivanhemmalle?

Niin, koulut alkavat. Ensi viikolla poikani on yläkoululainen. Yläkoulussa on vielä enemmän opettajia kuin alakoulussa. Miten saan pidettyä kaikkiin aktiivisesti yhteyttä, jos he oletusarvollisesti ilmoittavat asiat vain lähivanhemmalle? Miten etävanhempi voi koskaan tuntea olevansa täysillä mukana asioissa, jos jätetään ulkopuolelle jo ennenkuin koko koulu on edes alkanut? 

 

Lue tarinani: Vanhempainiltojen musta lammas

Tässä mietintöjäni, kun yläkoulu alkaa: Opettajan näkökulma yläkoulun aloituksesta

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (8)

Vierailija

Ei sieltä koulusta muutenkaan olla yhteydessä edes lähivanhempaan, jos ei nyt jotain ihan ihmeellistä ole. Lapselta kyselemällä parhaiten saa selville mitä touhutaan ja miten menee.

Ystävälleni, joka on opettaja joskus harmittelin/ihmettelin, kun eskarivuoden jälkeen opet eivät kerro päivästä tai lapsesta mitään, sillä tavoin, kuin esimerkiksi päiväkodista jokaisesta päivästä aikuiset kertovat jotain. Tämä ope ystäväni sanoi, että silloin kuin kaikki on hyvin koulusta ei tosiaan ole tapana olla vanhempiin yhteydessä, mutta heti jos jotain ongelmaa on, niin kyllä varmasti otetaan yhteyttä. Eli ehkäpä sun pojalla on kaikki niin hyvin, ettei sieltä tarvi ottaa yhteyttä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos kommentistasi. Se on muuten totta, hyvistä ja kivoista asioista kuulee niin pajon harvemmin. Mutta joskus todella tärkeitäkin juttuja on minulla mennyt ohi, koska en ole saanut viestiä perille. Ja tämä opettaja oli aktiivinen kyllä lähettelemään viestejä, toki osa meni ihan paperisena repussa kotiin.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Ymmärtän hyvin, että ulkopuolisuuden tunne tuntuu kipeältä. Se ei varmasti lähtökohtaisesti ole kuitenkaan koulusta lähtöisin, vaan ihan vanhempien ero ja mitä sen jälkeen on tapahtunut eli mitä on sovittu: kuka hoitaa lapsen arjen asiat, päätökset yms, kuinka vanhemmat keskenään kommunikoi lapsen asioista.

Ei meidän koulussa ainakaan ole aktiivisesti missään tietoa kuka on lähi- ja kuka etävanhempi, poikkeuksena sellaiset tilanteet kun tietoa ei oikeasti saada antaa jollekin taholle. Wilma/Helmi viestit menee huoltajille, joilla tunnukset, ei tule valittua erikseen, että lähetän vain tuolle vanhemmalle kuin erityisestä syystä. Välillä kysytään lapsilta kumman vanhemman luona on nyt, jos soitetaan kesken koulupäivän. Ei kouluilla ole tarvetta korostaa lähivanhempaa, kyllä koulu on kiinnostunut asioimaan lapsen vanhempien kanssa, jotka ovat kouluun yhteydessä.

Enkä juuri ole tavannut vanhempainrinkejä missä olisi liikaa aktiivisia jäseniä. Vaikka uskoa, että jos oikein pyytää päästä mukaan niin ei pääsisi. Usein asiat varmaan koskee rahankeruuta luokkaretkiin/leirikouluihin, joskus lasten "yhteisiä pelisääntöjä"yms. Aktiiviset vanhemmat ovat kultaa, ei sellaisia jätetä ulkopuolelle.

En sinuna vielä heittäisi kirvestä kaivoon vaan tosissaan varmistat, että tietosi koululla on, jos teillä yhteishuoltajuus?

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos kommentistasi. En toki heitä kirvestä kaivoon, varsinkin kun on uusi koulu alkamassa, niin nyt on mahdollisuus heti päästä mukaan touhuun. Alakoulussa valitettavasti en päässyt mukaan vaikka yritinkin, ja sitten ehkä luovutin jossain vaiheessa, kun en enää vain jaksanut. Vanhempien rinkiin en toki kyllä pyrkinyt aktiiviksi, kun asuin niin kaukana. Nyt yläkoulussa on jo muutenkin ihan eri meininki, ja vanhempien jutut vähenee huomattavasti Ja toki on paljon meidän omasta perheestä kiinni, miten asiat minulle asti tulee. Pitää tästä ihan ajatuksella keskustella lapsen lähihuoltajan kanssa.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Kyllähän etävanhempi voi osallistua lapsen kanssa kouluhössötykseen. Lähivanhemman kanssa voi varmasti sopia, että tällä kertaa etä ostaa repun, penaalin tai lenkkarit, eikö? Tai jos ns iso hankinnat jo on tehty, niin voihan nuorempien kanssa käydä vaikka ostamassa reppuun uuden reppumaskotin eikä vanhempien lasten kanssa varmasti uusia vaatteita ole ikinä liikaa.

Voi ehkä sopia, että saapuu pientä koululaista myös saattamaan tai soittaa vanhemmalle lapselle miten ensimmäinen päivä sujui.

On totta, että lähivanhemmalla on enemmän ns herkkuja, mutta myös arjen sotkut, pyykit, kiukkutilanteet yms. Jokainen perhe päätyy itse omiin ratkaisuihin asumisjärjestelyissä ja siten myös huoltohommissa. Moni kakku kaunis päältä, mutta tärkeä nähdä kokonaisuus. Uskon kuitenkin, että osallisuuden tunteeseen voi aika paljon itsekin vaikuttaa.

Vierailija

Moikka! Nyt kun uusi koulu alkaa, voit ottaa kouluun yhteyttä suoraan, että lisäävät sinut lähetyslistalle. Jos koulussa käytetään sähköistä reissuvihkoa Wilmaa tai Helmeä, sinne luodaan vanhemmille omat tunnukset. Pyydät tunnuksia, niin voit seurata lapsen koenumeroita, viestejä ja tapahtumia! :D Tsemppiä ja pidä pintasi! Terveisin 18v tyttö etelästä <3

Tikrunmami

Vuoroviikkovanhemman kokemuksella, jossa olen virallisissa kirjoissa se etävanhempi, on kouluunpäin asiointi sujunut hyvin, koulusta niinä hyvin harvoina kertoina puolestaan on otettu yhteys molempiin vanhempiin, sähköpostilistoilla myös. Hätätilanteissa on soitettu jommallekummalle ja me keskenämme olemme soitelleet kumpi pääsee lähtemään paremmin töistään sillä hetkellä. Tämä on toiminut hyvin kaikilla kouluasteilla, muuten vuoroviikkovanhemmuudessa olisi voinut ollakin ajoittain haasteita. Ehkä siksi on toiminut näin hyvin minunkin osalta, että lasten koko kouluajan yhteydenpito on ollut enemmän minun vastuulla virallisesta statuksesta välittämättä (meillä hommat ovat toimineen hyvin kaikessa, meidän vanhempien keskusteluyhteys toimii ja yhdessä mietitään kumpi hoitaa mitäkin, virallisuus on käytännössä vain paperilla oleva pakollinen kuvio, lapsilla on koko ajan ollut rinnakkaisosoitekin toiseen kotiin). Nyt lapset ovat jo lukioiässä, vielä jokunen vanhempainilta edessä.

Toivottavasti teillä korjautuu tilanne yläkoulun myötä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017