Treffimarkkinoilla ei nyt ole ihan kaikkein helpointa, ei ainakaan minun mielestäni.

Aiemmin kyllä oli. Nuorena sitä ei paljoa miettinyt, mitä muut ajattelivat tai oliko jotenkin oikeanlainen tai yhtään mitään muutakaan. Sitä meni ja tohelsi ja hyvin näytti mahdollisia kumppaneita kiinnostavan.

Mitä vanhemmaksi aloin tulla, sitä vaikeammalta alkoi tuntua treffailu. Omatkin kriteerit toki tulevasta kumppanista taisivat nousta. Piti olla lapsiystävällinen, mieluiten ehkä omia lapsia, jotta ymmärtää lapsiarkea. Piti olla ulkonäköäkin ja ei saa olla aivan tampio. Elämä olisi hyvä olla kunnossa ja mitä näitä nyt oli.

Samaan aikaan jossain vaiheessa huomasin, että itse en tainnut olla se kiinnostavin tyyppi treffimarkkinoilla. Onhan tuota elettyä elämää monine parisuhteineen, masennuksineen ja vaikeuksineen jo ollut. Kai sitä helpompiakin tapauksia löytyy. Tai siis ei kai, vaan löytyy.

Ei minua itseänikään kyllä kiinnosta tyypit, jotka katsovat maailmaa niin mustavalkoisesti, että mennyt elämäni on heille jotenkin liikaa. Ei sellaisen henkilön kanssa voi mitään koettakaan rakentaa. Kyllä itsekin koetin olla avoin monenlaisille uusille ihmisille.

Sitten jossain vaiheessa huomasin, että etä-äitiys alkoi olla monelle ongelma.

Sitten jossain vaiheessa huomasin, että etä-äitiys alkoi olla monelle ongelma. Alussa en niin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta sitten se alkoi olla ihan huomiotaherättävän yleistä. Jos jokin juttu olikin alkanut lupaavasti, niin kun toinen kuuli, ettei poikani asu luonani..

Herrajumala! Siis mitä! öö..ok..selvä..kai se on ihan normaalia..

Näitähän kuuli. Yritti itse sitten olla ihan coolisti, että toisella menee vain aikaa totutella. No aika kauan meni, joillakin meni sitten ihan yli hilseen tämä asia. Parasta oli, jos ei edes päässyt kertomaan tarkemmin tilannetta, kun toinen oli jo juossut karkuun. Ihan mielellään selitänkin asioita, mutta en minäkään kysele, että miksikäs lapsiasiasi ovat näin tai noin. Lähtökohtaisesti lapsien huoltajuusseikat kun kuuluvat lapsien vanhemmille, ei muille.

Sitten jos jutusta tulee vakavampaa, toki syvällisemmät keskustelut ovat paikallaan. Mutta kun niihin ei edes päästy. Kun oli jotain niin utopista, että äiti ei asu lapsensa kanssa.

Keväällä kirjoitin jo vähän humoristiseenkin sävyyn Tinderistä, että siellä nyt ei ainakaan kannata mainita mitään etä-äitiydestä. Jotenkin sitten koetin sitä peitelläkin, kunnes sekin alkoi olla raskasta. Sitten jos satuin siitä mainitsemaan tai olin niin hurja, että mainitsin vaikka tästä blogistanikin, niin johan oli taas piru irti. Heipat sai sanoa monille matcheille. Tai ei sitäkään ehtinyt, kun he jo poistivat minut listaltaan.

Sitten tuli se hetki, kun tajusin, että jos en kiinnosta tällaisena, epätäydellisenä, minuna, etä-äitinä, niin ei minuakaan kyllä kiinnosta.

Sitten tuli se hetki, kun tajusin, että jos en kiinnosta tällaisena, epätäydellisenä, minuna, etä-äitinä, niin ei minuakaan kyllä kiinnosta.

Se hetki oli ratkaiseva. Kun alkoi kunnioittamaan itseään ja elämäänsä. Että tajusi, ettei ole mitään selittettävää. Että minä olen arvokas näin, ja ne, joita ei kiinnosta, eivät he ole sen arvoisiakaan, ja en sellaisia haluakaan. Jotenkin rentouduin. Ja tämä bloginikin auttoi minua ymmärtämään itseäni ja elämääni ja etä-äitiyttäni. Siinä ei ole mitään hävettävää. Heillä on hävettävää, jotka antavat ennakkoluulojen estää jonkin kivan alkamisen. Pitäköön tunkkinsa, kuten sanonta kuuluu.

 

Seuraavassa aihetta käsittelevässä tekstissäni sitten kerronkin, mihin tämä kaikki johtikaan myöhemmin.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kommentit (1)

Sinkkuäiti hoitovapaalla

Kiitos tästä! <3 samaistuin.. vaikka en etä-äiti olekaan. Yh (vaikka en sitä itse käytäkään,mut yleinen luokittelu kai)on jo tarpeeksi rankka termi Tinderissä. Itsekin miettinyt että ylipäätään tarvitsisi kirjoittaa sinkkuäidin deittimarkkinoista. Hirveätä se selittely. Ja kyseenalaistaminen. Että mitä sä sit teet? Itseäni on hävettänyt tunnustaa se,että olen hoitovapaalla lapsen kanssa. Jotenkin se "kotiäidin" status nyt ei vaan sovi deittikulttuuriin..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017