Sanoin kesän alussa, että kesäloma alkaa ja vien lapsen silti päiväkotiin. Tajusin olleeni väärässä.

Osittain. Ajattelin, että haluaisin töiden loputtua viettää omaa aikaa ja latautua. Kevät oli äärimmäisen raskas, niin raskas, etten osaa sitä tässä nyt sanoiksi kokonaan edes pukea. 

Luulin, että kesältä haluan nimenomaan sitä omaa aikaa ja nauttimista omista jutuista.

Siinä en ollut väärässä. Oli äärimmäisen tärkeää saada levättyä ne stressit pois. Sain myös haettua uutta työpaikkaa ja sekin työ tuotti tulosta. 

Mutta luulin kesän alussa, että siltä kaipaan nimenomaan omaa aikaa ja nauttimista omista jutuista, kun työt eivät enää painaneet mieltä. Olin todella väärässä. Mitä pidemmälle kesä eteni, sitä enemmän tajusin jotain: olen onnellisimmillani lasteni kanssa. Ja minulle tuli ikävä. Niin raastava ikävä, että itkin silmäni välillä pilalle. Se iski niin kovaa, että itsekin yllätyin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Minulla on vuoroviikkovanhempana nyt lapseton viikko. Ja tänään iski niin kova ikävä, että purskahdin itkuun.😭😭😓 Paruin ja itkin sängyllä vauva-asennossa. Onneksi osaan pyytää apua lapsen isältä, pyysin lapsen kuvaa. Sainkin suloisen kuvan💚💕 (katso seuraavat kuvat). Olen tästä ikionnellinen. Huh ja vähän helpottaa.🥰🙏 Purin tuntemuksia tuoreeltaan myös blogiin 👉 @etaaiti Tässä ja siellä siis autenttista matskua tunnemyrskypäivältä. 🤷‍♀️😋🙄😊💛 Ja totuttuun tapaan storyssa lisää tuntemuksia.💙☝️ #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #itku #ikävä #vuoroasuminen #vuoroviikkovanhemmuus #yhteistyövanhemmuus #eroperhe #äiti #yksin #poika #perhe

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Sain viettää kesän aikana monenlaista aikaa: olin yksin, matkalla teinin kanssa, matkalla pienemmän kanssa, matkalla yksin. Ja EHDOTTOMASTI ihaninta oli olla lasten kanssa. Siksi esimerkiksi tällä viikolla olen kirjoittanut (minulle) hyvin verkkaista tahtia blogipostauksia. Olen ollut lapseni kanssa. Ja se on ollut I-H-A-N-A-A.

Olen luullut olevani sellainen, joka nauttii omasta ajasta ja rauhasta.

Tämä yllätti ja tämän sanominen yllättää ehkä myös lukijani. Siis se, että olen luullut olevani sellainen, joka nauttii omasta ajasta ja rauhasta, kun kuitenkin puhun paljon erovanhemman ikävästä ja huonoistakin puolista. Itse olen silti sisimmissäni aina tiennyt, että en ole äiti, joka haluaa olla lastensa kanssa ihan joka hetki.

Sehän on ihan ok-juttu. Äitiyden ei tarvitse viedä sitä omaa identiteettiä eikä estä elämästä omanlaista elämää. Mutta yllätyin siitä, miten kovasti nautin niistä raskaistakin hetkistä, kun olin yksin lasteni kanssa, hoisin kaiken, olin välillä väsynyt, turhautunut, ahdistunut, yksinäinen ja toivoin apua päiviin. Silloinkin tunsin, että tämä on se, mitä haluan.

Kesän parhaimpia hetkiä, kun juhannuksen jälkeen poika tuli kotiin. Kuva: Terhi Koivisto

Siksi voin myöntää, että olin väärässä. Suurin muutos tapahtui pääni sisällä. En tekisi silti mitään toisin, koska alkukesän tilanne oli juuri se, mitä sanoin: tarvitsin kovasti lepoa ja miettimisaikaa. Mutta se oli ilmeisen toimivaa: ymmärsin ja opin itsestäni paljon. Ei ole helppoa myöntää tätä, varsinkaan koska tekstini aiheutti valtavan kohun, sain paljon vihapostia ja myös media kiinnostui teemasta.

Miten kovasti nautin niistä raskaistakin hetkistä, kun olin yksin lasteni kanssa, hoisin kaiken, olin välillä väsynyt, turhautunut, ahdistunut, yksinäinen ja toivoin apua päiviin.

Siksi oikeastaan kehotan teitä vanhempia ottamaan sitä omaa aikaa, viemään lapsen hoitoon, vaikka olette itse kotona, miettimään, meditoimaan, mietiskelemään, tunnustelemaan erilaisia tapoja elää. Voit löytää itsesi ja sen, mikä merkitsee eniten. Ja se on äärimmäisen tärkeää.

Purin kesän aikana tuntojani päivittäin Instagramiin ja sen storyihin. Tulethan mukaan seuraamaan , jos haluat nopeat päivitykset päivieni tunnelmiin.

Ihanaa loppukesää jokaiselle!

Terveisin Helka

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Etä-äiti myös
1/1 | 

Aika ihanaa, että pystyt kommunikoimaan lapsen isän kanssa tuolla tavoin 💜 Minä sanoin "ikävä pientä" ja lapsen isä kertoi, ettei hänen ongelmansa ole hoitaa mun lapsen-ikävää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017