Isin luo kahdeksi viikoksi.

Pakkailin nuorimmaiseni vaatteita. Nyt niitä olikin isompi määrä pakattavana kuin tavallisena sunnuntaina. Koska kuopukseni lähtee jokakesäiselle kahden viikon lomalle isänsä luokse.

Kauniit, huolella ja rakkaudella valitut vaatteet menivät yksitellen kankaiseen kassiin. Jokaisen viikkauksen kohdalla annoin pieniä hyvästelyjä lapselleni. Irrottautuminen on rankkaa. Pieni kyynelkin vierähti silmäkulmasta.

Luopuminen. Se kuuluu erovanhemman elämään.

Hänestä irrottautuminen on nykyään vaikeampaa kuin etäpojastani. Koska olemme niin paljon enemmän yhdessä. Luopuminen. Se kuuluu erovanhemman elämään. Pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, että lapsen ei tarvitse luopua enempää kuin on ihan pakko. Ei hänen tarvitse luopua kahden viikon lomasta isän kanssa; eikä äidinkään kanssa. Minun viikkoni tulevat seuraavaksi. 

Joten vaikka itkettääkin, olen äärimmäisen onnellinen. Lapsellani on kaksi hänelle todella läheistä vanhempaa. Kuopukseni on aivan riemuissaan lähdössä isänsä luokse. Yhtä riemuissaan hän tulee sitten minunkin luokseni. Tämä on ihana huomata; että hän luottaa meihin molempiin.

Vaatteetkin lähtevät isän luokse.

Yksitellen rakkaani vaatteet viikkaantuvat kassiin. Ja kyyneleeni ehtyvät; olen jopa ylpeä itsestäni. Olen oppinut nauttimaan erossaolostamme. Koska se jälleennäkeminen sen jälkeen on niin upeaa, että pystyn yksinoloaikani antamaan täysin itselleni.

Nautin siitä, että saan miettiä, mitä me teemme sitten meidän ikiomalla kaksiviikkoisellamme.

Elämämme on muotoutunut tällaiseksi. Ei se ole sen parempaa tai huonompaa kuin muillakaan. Se on meidänlaistansa. Nautin siitä, että saan miettiä, mitä me teemme sitten meidän ikiomalla kaksiviikkoisellamme. Meille tulee elämämme kesä, sen jo tiedänkin. Koska meillä on toisemme. 

Se on kaikki.

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Etä-äidistä lähiäidiksi – onko tämä näin raskasta!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (7)

Takertunut

Kiitos tästä tekstistä! Se osuu niin sopivasti, kun omat lapseni lähtevät myös pian kahdeksi viikoksi isälleen ja minua kalvaa jo valmiiksi ikävä sydänjuuria myöten. Tuntuu, että vatsassa vääntää, kun mietin, miten selviän. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen lapsistani erossa näin kauan yhtäjaksoisesti (meillä siis vuoroviikkojärjestely käytössä noin muuten.) Tiedän, että heillä tulee olemaan hauskaa ja kaikki on hyvin, mutta silti tuntuu, että kurkkua kuristaa..

Vierailija

Parempi vaan ollakin isällään. Eikai masentunut äiti jaksa hyvä äiti ollakaan. Miettisit nyt lapsesi parasta. Oisko se kuitenkin niin että tämänkin lapsen ois vaan parempi olla isällään, kuin pettävän, masentuneen äitinsä kanssa. Taidat hehkuttaa vuoroviikkoisuuttakin siksi ettet oikeasti edes jaksaisi olla kahta viikkoa lapsesi kanssa. Säääli.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka! Masennus on sairaus joka ei estä olemasta hyvä vanhempi. Ja kiitos, minä olenkin kaksi plus kolme viikkoa tämän jälkeen lapseni kanssa :)

Terveisin, Etä-äiti

Topaasilapsi

Ihana postaus! Hyvä, että lasta ei eristetä toisesta vamhemmasta ja lapsella on oikeus luoda kumpaankin vamhempaan lämmin suhde. Mitä tulee idiootteihin ruudun takana, ei kannata edes lähteä mukaan provosointiin. Jokainen fiksu ihminen tietää, että masennus on sairaus eikä vakava persoonallisuushäiriö joka estäisi lapsen kasvattamisen. Hyvin jaksaa olla läsnäoleva äiti kun on yhteishuoltajuus<3

Vierailija

Masennus vaikuttaa väkisinkin vanhemmuuteen, eikä hyvällä tavalla. Sairastin masennuksen ja en taatusti ollut aidosti läsnäoleva äiti. Enkä usko, että yksikään aidosti masentunut kykenee hyvään vanhemmuuteen sairauden ollessa päällä. Eikä se masennus ole vuoroviikkoinen, vaikka lapset / lapsi olisi.

Vierailija

Kyllä masennus voi olla hyvinkin vuoroviikkoinen. Eipä vaikka reumaakaan sairastava ole yhtä kipeä joka päivä. Masennuksessa voi olla hyviä ja huonoja päiviä, viikkoja, kuukaisia ja vuosia. Ja äitinä olo riippuu paljon siitäkin minkäasteista masennusta sairastaa: lievää, keskivaikeaa vai vaikeaa ja mitä oireita kokee. Masennukseen voi liittyä mm. ahdistuneisuutta, paniikki-oireita, maniakausia tai mitä vain, vaikka pakko-oireita. Diagnooseja on varmasti niin monta kuin ihmistäkin. Eikä leimata myöskään persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneita. Näitäkin diagnooseja on eri asteisia ja erilaisia. Oikean hoidon kanssa diagnoisista voi parantua esim. 10.ssä vuodessa.

t. 16 vuotta sitten persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut, hyvä äiti

Vierailija

No sehän olisi sitten näppärästi asettunut masennus, jos osaisi juuri vuoroviikoiksi itsensä säätää. Höpö höpö. Voi olla parempia kausia ja huonompia, mutta että juuri lasten kotona ollessa olisi se hyvä hetki ja poissa ollessa taas masennus päällä 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017