Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän ilman lapsiani. En oikein tiennyt, minne menisin sitä viettämään. Oikeastaan olin varautunut henkisesti siihen, että olen aaton yksin, juon glögiä ja katson lempijoululeffaani telkkarista. Menisin aikaisin nukkumaan ja odottaisin tapaninpäivää, jolloin lapset tulisivat luokseni. Tsemppasin itseäni, että sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua.

Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa.

Tiedän, että lapsillani on hyvä isillään ja tietenkin tärkeintä on saada heille onnellinen loma-aika. Mutta olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin.

Kyllä se tekee kipeää.

Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään. Joulu on jotenkin pyhitetty perheelle. Tuntuisi tosi pahalta jotenkin kysyä keneltäkään, että voisinko tulla. Mutta nyt minulle tarjottiin tällaista ihanaa mahdollisuutta, ja se on ainoa paikka, jossa tiedän, etten tunne oloani ulkopuoliseksi.

Olihan minulle tarjottu muutamia paikkoja mennä. Olin toki niistä kiitollinen. Mutta jouluna voi tuntea olevansa ulkopuolinen, vaikka olisikin ystävällisten ihmisten seurassa. Joulu on kuitenkin ennen kaikkea perhejuhla. Kuinka luontevalta tuntuisi viettää sitä vieraiden luona?

Tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras.

Mutta tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras. Kun he pyysivät minua luokseen jouluksi, olin enemmän kuin kiitollinen.

Olen saanut miettiä, mitä jouluruokia valmistamme ja suunnitella yhdessä jouluillan kulkua. Tuntuu, että viimein valmistelen ja odotan joulua ilman, ettei siihen sekoitu melankoliaa.

Olen niin kiitollinen ystävistäni.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia. Ja minulla on ne. Olen onnekas.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia.

Ja niin, ihan viimeisenä sokerina pohjalla ja parhaana joululahjanani saan hetkeksi lapsenikin aatoksi luokseni. Minulle tarjottiin aivan yllättäen jouluaattoaamuksi hetkeä rakkaiden lasteni kanssa. Voitte uskoa, kuinka onnellinen olin tästä mahdollisuudesta. Keitän meille puuroa ja jaan vähän lahjoja. 

Lue myös:
Ensimmäinen joulu ilman lapsia
Mammaryhmäni apu pelasti jouluni

Tästä joulusta tulikin onnellinen.

Iloisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram