Kuva:Pixabay

Tämä blogiteksti kuuluu sarjaan, jossa kirjoitan lukijani pyytämästä aiheesta.

 

"Mulla arjessa monesti tuntuu yksinäiseltä. Vaikka on paljon ystäviä ja heille toki jaan arjen asioita niin silti ei ole tässä kokoajan läsnä ihmistä kelle jakaa kaikki."

Näin kirjoitti eräs lukijani. Sai minut miettimään aihetta. Hän kysyi, onko minulla ollut samaa. Ja onhan minulla. Vaikka on ystäviä ja tuttavia ympärillä, usein tuntee olonsa kuitenkin yksinäiseksi. On yksin arjessa. Lisäksi, kun ei ole parisuhteessa, ei ole senkään vertaa sitä toista, kenelle jakaa asioitaan. Mutta on myös etä-äitejä, jotka ovat parisuhteessa, mutta silti he tuntevat olevansa yksinäisiä. Mistä tämä johtuu?

Usein tuntee olonsa yksinäiseksi, vaikka on ison väkijoukon keskelläkin. Koska tuntuu, etteivät muut ymmärrä. On tilanteessa, joka on niin erilainen muihin verrattuna, että kokee olevansa yksin. Etä-äitiys on arka ja hankala aihe vieläkin yleisesti, ettei siitä uskalla monelle edes mainita. Jos kuitenkin mainitsee, tuntee olonsa niin erilaiseksi muista, että usein haluaa jättää mainitsematta.

 

"Enkö olekaan yksin!"

 

Silloin on tärkeää löytää vertaistukea. Olen jo aiheesta kirjoittanutkin, mutta tarvetta tälle keskustelulle on edelleen. Etä-äitien yksinäisyys on käsinkosketeltavaa. Monta kertaa myös kuulen omilla facebook-sivuillani kommentin: "Enkö olekaan yksin!" Siksi tästä aiheesta haluan puhua uudelleen ja uudelleen, jotta mahdollisimman monet etävanhemmat löytäisivät toistensa pariin.

Vertainen tarkoittaa sellaista henkilöä, joka on kokenut saman kuin sinä. Hän ei ole terveydenhuollon ammattilainen tai ammattiauttaja. Hän on "tavallinen" ihminen, joka ymmärtää, mitä koet. On helpottavaa puhua ja jakaa kokemuksia toisten samankaltaisten asioiden kanssa painivien kesken.

Facebookin Etä-äidit- ryhmä on ollut monelle todella tärkeä. Se on suljettu ja salainen ryhmä, jonne ei pääse ulkopuolisia eivätkä muut näe facebookissa, jos liityt sinne. Siellä useat etä-äidit jakavat hyvinkin tuskallisia ja surullisia kokemuksiaan. Tsemppaaminen ja toisten tukeminen ja läsnä toisille oleminen on ryhmässä vahvana ja se on ihailtavaa. Myöskin minun  facebook-ryhmässäni saa kommentoida rauhassa ja ketään ei saa haukkua. Muistathan kuitenkin, että minun ryhmäni on julkinen ja muut näkevät kommentointisi.

Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. On vaikeaa luovia arjessa, jos ei ole ketään, kenelle puhua. Alussa mainitsemani kommentin lähettäjä käsittelee tärkeää aihetta. Vaikka lapsista on paljon iloa ja he tuovat elämään merkityksen, on silti eri asia saada toisten aikuisten tukea ja läsnäoloa arkeen. Se ei aina tarkoita parisuhdetta vaan myös ystävyys- ja vertaissuhteita. Vaikein askel on aukaista suunsa ja sanoa: olen yksinäinen ja kaipaan toista aikuista. Kun tämän kuitenkin uskaltaa tehdä, voivat vastaukset olla yllättäviä. Olemme itkeneet monet onnenkyyneleet muiden etä-äitien kanssa, kun olemme tajunneet, ettemme olekaan tilanteessamme yksin.

Vertaistuki voimaannuttaa! Olemme täällä sinua varten.

Ihanaa viikon jatkoa, terveisin Etä-äiti

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017