Minulla on aina ollut hyvin voimakas huijarisyndrooma.

Olen aina kärsinyt hyvin voimakkaasta huijarisyndroomasta. Se tarkoittaa, etten usko oikeasti olevani hyvä, vaikka kuinka saavutukset kertoisivat muuta.

Annan muutaman esimerkin, kuinka huijarisyndrooma esiintyy minulla:

  1. Pelkään kaikkien tajuavan, etten oikeasti osaa kirjoittaa.
  2. Päivänä minä hyvänsä kaikki blogini lukijat häviävät, koska he tajuavat blogini olevan ihan paska.
  3. Jos satun koskaan pääsemään työhaastatteluun, varmasti ihan kohta kaikki huomaavat, etten osaa mitään.
  4. Nettisivut, joihin olen tuottanut sisältöä, kaatuvat milloin tahansa, koska tekstini on niin surkeaa.
  5. Treffeillä hetkenä minä hyvänsä treffiseura huomaa, että olen luuseri. 
  6. Puhujakeikoilla koska vain tomaatit alkavat lentelemään kohti, koska puheeni on umpisurkea.

Huijarisyndroomaa kärsivä ei voi uskoa olevansa hyvä, taitava, uskottava tai menestyvä, koska hän pelkää koko ajan paljastuvansa. Mistä? Omasta surkeudestaan. 

Hän pelkää koko ajan paljastuvansa. Mistä? Omasta surkeudestaan.

 

Tässäkin seistessä ajattelin, että kohta he tajuavat, miten paska blogini on.

Huijarisyndrooma lisää voimakasta ahdistusta ja minulla jopa paniikkikohtausten riskiä. Onhan se ahdistavaa pelätä koko ajan paljastuvansa huonoksi. Hyvin useassa työpalaverissa olen istunut hiljaa ja katsonut ympärilleni: miten ihmeessä olen päässyt tällaisten ihmisten kanssa samaan joukkoon? He ovat ammattitaitoisia ja hyviä työssään. Minä olen taas ihan huono. Hiki nousee pintaan ja en ainakaan sano mitään, etten varmasti paljastuisi. Jokainen katse tarkoittaa sitä, että he ihmettelevät, miksi olen paikalla.

Taustalla voi olla hylkäämistä, haukkumista, alistamista tai lyttäämistä.

Kyse ei ole välttämättä huonosta itsetunnosta, vaikka oireet ovatkin hyvin samanlaisia. Usein ne kuitenkin linkittyvät yhteen. Taustalla voi olla hylkäämistä, haukkumista, alistamista tai lyttäämistä. Kun on kuullut tarpeeksi monta kertaa olevansa surkea, siihen alkaa itsekin uskomaan. Joskus on myös helpompaa tuudittautua huijarisyndroomaan, koska silloin mahdolliset oikeat epäonnistumiset eivät tunnu yhtä pahalle tai yllättävälle.

Ja jos satut onnistumaan, se on vain sattumaa, jota ei varmasti tapahdu uudelleen.

Omalta kohdaltani olen ymmärtänyt, että huijarisyndrooma juontaa juurensa lapsuudestani sekä alistavasta suhteestani. Jos kuulee tarpeeksi monta kertaa, että on huono ja minua ei hyväksytä omana itsenäni, alkaa siihen itsekin uskomaan. Tämä vahvistaa omaa ajatustani siitä, että meillä on valtava vaikutus lastemme tulevaisuuteen. Haluammeko kannustaa heitä ja saada heidät uskomaan itseensä vai lytätä heitä ja aiheuttaa heille aikuisena pahojakin ajatusvääristymiä?

Hiljennä sisäinen typerä äänesi!

Jos satut onnistumaan, se on vain sattumaa, jota ei varmasti tapahdu uudelleen.

On sanomattakin selvää, että tällainen ajattelumalli on haitallista ja ei vie eteenpäin. Miten sellaisesta siis pääsee eroon? Huijarisyndroomasta kirjoittanut psykologi vastaa: "Itsensä tunteminen ja kielteisten ajattelutapojen muuttaminen vaativat aikaa. Todennäköisesti olet omaksunut tämän ajattelumallin jo lapsuudessasi. Kuuntele sisäistä puhettasi: haukutko ja soimaatko itseäsi jatkuvasti? Ethän puhu muillekaan niin, miksi siis itsellesi?" Me Naisten artikkeli

Vaikka huijarisyndrooma ei ole virallinen diagnoosi, on se hyvin voimakas ja todellinen tunne, jota ilmenee yllättävän monilla. Ehkä suorituskeskeinen yhteiskuntamme ajaa meitä tähän: on pakko olla paras, että pääsisi edes työhaastatteluun, saisi palkankorotuksen tai etenisi urallaan. Siksi itse yritän nykyään keskittyä enemmän itseni toteuttamiseen ja pienistä asioista nauttimiseen. Sitä kautta saattaa yhtäkkiä ymmärtääkin: minä riitän.

Sano itsellesi mieluummin: minä riitän.

Jos sisälläsi huutaa typerä ääni, joka ei usko sinuun, voi pienten askelten kautta hiljentää sitä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi yrittää menestyä ja onnistua. Mutta jos sisälläsi huutaa typerä ääni, joka ei usko sinuun, voi pienten askelten kautta hiljentää sitä. Ei kannata kurkoitella ensiksi kuuta, silloin varmasti ei onnistukaan ja ääni on voitonriemuinen. Mutta kun pääsee tähti tähdeltä lähemmäksi, äänestä tulee viimein mykkä.

Lue täältä lisää, miten voi päästä huijarisyndroomasta eroon.

Kun seuraavan kerran ajattelen olevani ihan paska, koetan ajatella: tämä ajatus on paska, mutta minä olen hyvä, OIKEASTI!

Terveisin oikeasti hyvä Helka 

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram